Hellin Laine jäi somerolaiseen historiaan ennen kaikkea Unto Monosen musiikin tulkitsijana. Hän oli alle 18-vuotias, kun tutustui säveltäjälegendaan.
”Olin ollut laulamassa Pitkäjärven Työväentalon kesäjuhlissa. Minua säesti hanuristi Lasse Santakangas. Hän tuli hakemaan minua harjoituksiin, jotka pidettiin hänen kotinsa vinttikamarissa. Siellä oli Untokin. Hän tuntui osaavan soittaa hyvin kitaraa ja vaikutti ystävälliseltä, rauhalliselta mieheltä. Kerran harjoiteltiin, ja sitten lähdettiinkin keikalle. Oli vuosi 1956. Olin Untolle hänen ensimmäinen naislaulusolistinsa”, kertoi Hellin Laine Somero-lehdelle 80-vuotishaastattelussaan.
Keikkamatkoilla sattui monenmoisia kommelluksia, esimerkiksi Nuutajärveltä piti palata kotiin leipäauton kyydissä.
Hellin Laineen yhteistyö säveltäjälegendan kanssa loppui, kun Unto Mononen oli mennyt tapaamaan laulusolistiaan tämän kotiin humalassa. Sen jälkeen Hellinin äiti ei enää päästänyt häntä keikoille.
Hellin Laineen omia suosikkeja Unto Monosen tuotannosta olivat valssi Kukan muistolle ja tango Jos jätät minut.
Laulusolistin ura jatkui vuosia myöhemmin Unton Valitut -yhtyeessä, joka perustettiin kunnioittamaan Unto Monosen muistoa ja viemään hänen musiikkiaan monenmoisiin tilaisuuksiin.
Hellin Laine syntyi Helsingin Kätilöopistolla. Perhe muutti Someron Pitkäjärven Kankaannummelle Hellinin ollessa yhdeksän kuukauden ikäinen. Perheessä oli 8 lasta, joita äiti hoiti kotosalla. Hellinin isä oli ahkera sekatyömies.
Hellin kävi kansakoulun, jonka jälkeen työskenteli muun muassa lasinpakkaajana Nuutajärvellä.
Muutaman ravintola-alan kurssin jälkeen Hellin Laine loi pitkän uran alalla. 1963 hän meni tarjoilijaharjoittelijaksi Loimaan Seurahuoneelle. Vuodesta 1970 lähtien hän toimi somerolaisessa hotelli-ravintolassa Hämeenportissa erilaisissa alan töissä: tarjoilijana, ravintolapäällikkönä ja ravintolanhoitajana. Myöhemmin, 1992–2007, hän pyöritti ravintolaa yksityisyrittäjänä ja muutti sen nimeksi Satumaa.
Hellin Laine totesi Somero-lehden haastattelussa, että ”Satumaan aika oli elämäni parasta aikaa”.
Vuonna 1973 Hellin Laine sai pojan, Tapanin, Soini Virolaisen kanssa. Pojan saaminen oli Hellinille suuri asia, sillä hän oli aina iltarukouksissaan toivonut lasta.
Myöhempinä elinvuosina häntä siunattiin myös kolmella lapsenlapsella: Julius, Elias ja Luukas. Tapani Virolainen asuu vaimonsa ja lastensa kanssa Helsingissä, mutta perhe mökkeilee Somerolla.
Hellin Laine oli tunnustava kristitty. Rukous auttoi häntä elämässä. Hän kävi kirkossa ja seurasi jumalanpalveluksia televisiosta.
Hän harrasti vapaaehtoistoimintaa muun muassa Svenssonilla ja SPR:n Someron osaston riveissä.
Hellin Laineen elämänmotto oli: ”Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.”
Hän myös osallistui ahkerasti erilaisiin tapahtumiin, joita Somerolla järjestettiin. Erityisesti tietysti musiikkitapahtumiin.
Myös ystävät olivat hänelle hyvin tärkeitä.
Ja tunne oli molemminpuolinen, sillä esimerkiksi Oman Tien Kulkijat -yhdistyksen väki järjesti ystävänsä kunniaksi Monos-henkisen tapahtuman Kiiruun puistoon tämän 80-vuotispäivän johdosta. Koko Somerolle tarjoillussa ilmaiskonsertissa esiintyi Hellin Laineen lisäksi tangokuningatar Saija Tuupanen, Kaija Nummenpää sekä Kimmo Hovila ja kuoroja. Puisto oli täynnä väkeä.
Viimeisinä elinkuukausina iloa Hellinin elämään toi oman rakkaan löytyminen, kun hän tapasi Ilkan sairaalassa ollessaan. Tämä kuvailee heidän suhdettaan Juha Tapion sanoin: ” Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää/Katsoo kevääseen, seisoo erillään/Ja kestää joka tuulen ja sään .”
Somero oli Hellin Laineen itsensä mukaan hänelle asuinpaikkana paras mahdollinen.
”Täällä minulla on hyviä ystäviä, ja hyvät palvelut käden ulottuvilla.”
Hän asui elämänsä loppuun saakka omakotitalossaan Kolmiotiellä, viimeiset kuukautensa Someron kotihoidon väen erinomaisen avun turvin.
Syövän nujertama Hellin Laine nukkui pois helmikuun 10. päivä. Muistotilaisuus pidettiin maaliskuun 4. päivä.
Kappelissa Kaija Nummenpää lauloi Satumaan. Osa sukulaisista lauloi muutaman Hellinin elämään liittyneen kappaleen. Saattoväki sai myös kuunnella nauhalta Hellin Laineen omia tulkintoja.
Somero-lehdessä julkaistussa kuolinilmoituksessa oli muistosanoina Monosen Satumaa:
Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
Missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
Missä kukat kauneimmat
luo aina loistettaan
Siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan
Oi jospa kerran sinne
satumaahan käydä vois
Niin sieltä koskaan lähtisi
en linnun lailla pois
Vaan siivetönnä en voi lentää
vanki olen maan
Vain aatoksin mi kauas entää
sinne käydä saan…
Hellin Laine kävi kerran Unto Monosen synnyinseudulla Muolaanjärven rannalla. Hän kuvaili hetkeä näin: ”Siellä soitettiin monta kertaa Satumaata isolla joukolla, TV1:kin oli paikalla. Itkin laulaessani Satumaata.”
