Somero-lehden vaalitentissä ovat kaikki kolme somerolaista kansaedustajaehdokasta. Kirsti Kurki perussuomalaisista vastaa nyt.
Kirsti Kurki
– perussuomalainen
– 54-vuotias
– koulutukseltaan parturi-kampaaja, mielenterveyden ja päihdepuolen lähihoitaja
– työskentelee Salossa hoitajana vanhuspuolella, opiskelee työn ohella geronomiksi (Kouvola AMK)
– Someron kaupunginvaltuuston jäsen
– asuu Sylvänällä lapsuudenkodissaan
– avopuoliso ja 4 lasta, joista nuorimmainen asuu Somerolla, muut lapset maailmalla, Kirsti Kurjen isä asuu samassa taloudessa
– pyrkii eduskuntaan, koska tahtoo puolustaa suomalaisia ja viedä tolkkua nykypolitiikan mielivaltaisuuteen
– taistelee lasten, perheiden ja vanhusten hyvän hoidon, ihmisarvoisen kohtelun ja turvallisuuden puolesta sekä mielenterveysavun saatavuuden
– pitää yhteiskunnan vahvimpana perustana perinteisiä, terveitä suomalaiskansallisia arvoja ja tahtoo tehdä niiden eteen työtä
– on huolissaan Suomen ylivelkaantumisesta, nuorten kasvavasta jengirikollisuudesta, ylikireästä ilmastopolitiikasta, maatalouden ahdingosta, metsänomistajien oikeuksista, lapsiperheiden köyhyydestä, koulutusjärjestelmän suunnan kehityksestä, maahanmuuttopolitiikasta ja pienyrittäjien huolista, sote-mallin toimivuudesta
1. Kun tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, kumman valitset?
– Asia ei ole mustavalkoinen. Verojen nostaminen heti seuraavan hallituskauden alussa olisi liian raju toimi, ja julkisten palvelujen leikkaaminen taitaa olla menossa, koska sote on vielä valuvikainen, toteaa perussuomalaisten somerolainen kansanedustajaehdokas Kirsti Kurki.
– On helppo lätkäistä lisää veroja. Jos niin tehdään, niin matalapalkka-alalla olevat henkilöt joutuvat hakemaan etuuksia.
Perussuomalaisten menoleikkaukset kohdistuisivat hallintoon ja tehostaisivat julkista sektoria säästökeinona.
– Byrokratian tiedetään olevan kallista ja aikaa vievää. Leikkaustoimiin ei taida riittää kaksi hallituskautta, vaikka niin ensin ajattelin. Muita leikkauksia ovat kehitysyhteistyön rajoitus, Ylen rahoitus ja kansalaisperusteinen sosiaaliturva tulee ottaa tarkasteluun.
2. Pitäisikö hyväosaisimpien verotusta kiristää ja siirtää saatuja tuloja huono-osaisimmille?
– Ei. Hyvätuloiset ovat työllään tai yrittämisellään tulonsa ansainneet. Se on täysin heille kuuluvaa ansiota. Mikäli heidän verotustaan kiristetään entisestään, se ei kannusta työn tekemiseen eikä yrittämiseen, ja ostovoima heikentyy. En kannata miljonääriverotusta.
3. Suomi ja Somerokin on muuttunut monikulttuurisemmaksi, miten tätä voisi parhaiten hyödyntää?
– Kannustaa maahanmuuttajia työntekoon ja mukaan yhteisölliseen toimintaan. Sopeutuminen alkaa parhaiten suomen kielen opettelusta. Sitä kautta pääsee töihin tai opiskelemaan ammattiin.
– Pitäisi helpottaa kiemuroita, jotta yrittäjät voisit työllistää heitä nykyistä paremmin.
– Tieto siitä, että elinolot ovat turvatut Somerolla, on merkityksellistä. Ukrainalaisten käytössä oleva Olohuone tulee säilyä heidän ja somerolaisten yhteisöllisenä kohtaamispaikkana nykyisessä tilassa.
4. Miten tärkeänä koet ilmastonmuutoksen torjumisen, mitä ilmastonmuutoksen eteen pitää tehdä?
– Ilmastonmuutoskeskusteluissa ei sallita ympäristörealismia. Ympäristöviestinnässä on tietoisesti jätetty kertomatta Suomen todelliset hiilidioksidipäästöt, jotka ovat noin 0,14 prosenttia eli runsaan promillen luokkaa koko maapallon hiilidioksidipäästöistä.
– Ilmastonmuutoskeskustelua käydään liiaksi tunteella ja näkökulmat ovat usein yksipuolisia. Ohjeistetaan lihan syömisen lopettamiseen tai vähentämiseen ympäristövaikutuksiin perustellen. Näin toisella kädellä viedään ruuantuotantoa alas. Meitä ohjeistetaan hankkimaan sähköauto, jottei syntyisi ympäristöhaittoja, mutta kuinka monta toimivaa Olkiluotoa tarvitaan kattamaan kotimainen sähkötuotanto ja kenellä lopulta on varaa hankkia se sähköauto?
– Ilmastonmuutostalkoisiin tarvitaan oikeudenmukaisuutta, jossa huomioidaan Suomen osuus. Metsänhoito on ollut meillä aina hallussa. EU:ssa hiilinielulaskelmiin ei ole otettu huomioon Suomen noin neljää miljoonaa hehtaaria ojittamattomia soita. Ne sitovat hiilidioksidia 890–1110 kiloa hehtaaria kohden vuodessa.
– Perussuomalaiset kuuluttavat suhteellisuudentajua ja hitaampaa aikataulua hiilineutraalisuustavoitteelle eli vuoteen 2050.
5. Tuleeko metsien hakkuita vähentää luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen estämiseksi?
– Suomessa osataan metsienhakkuu. Ei pidä yleistää kaikkien hakkuiden olevan avohakkuuta. Meillä osataan vastuullista metsänhoitoa, kuten uudistushakkuu, esiharvennushakkuu, poiminta ja pienaukkohakkuu. Näiden toimien tarkoitus on puiden laadukkaat elinolosuhteet sekä aikaansaada terve ja tehokkaasti hiiltä sitova puusto.
– Ilmastonmuutoksen nimissä metsänhoidollinen tärkeys ei saa jäädä pois, vaan ymmärtää kokonaisuus. Suomessa on suojeltua metsää 2,9 miljoonaa hehtaaria.
– Ollaanko nyt kävelemässä yli perustuslain ja unohdetaan metsänomistajien omaisuudensuoja? Metsän suojeluarvo saattaa kääntyä itseään vastaan, mikäli liian dramaattiset käyttörajoitukset kohdistetaan metsiimme. Riittääkö puu tulevaisuudessa, jos sitä ei saa käyttää talouskäyttöön ja Venäjältä tuotu puu on korvattava? Metsätalouden edistäminen tulisi ottaa enemmän keskusteluun.
6. Miten pidetään Suomi asuttuna? Entä Somero?
– Liiallista kaupungistumiskehitystä tulee jarruttaa ja ymmärtää maaseudun mahdollisuudet. Täytyy ylläpitää mahdollisimman tasapuolinen kouluverkko. Tuottaa palveluita uusilla tavoilla myös pienempiin kuntiin, esimerkiksi hyvinvointiteknologian avulla.
– Huonosti hoidettu tiestö ei lisää maaseudun elinvoimaisuutta.
– Kaupunkilainen hakee maalta rauhaa, kouluturvallisuutta, väljempää asumista, puhdasta luontoa sekä välttämättömiä palveluja. Valitettavasti emme osaa markkinoida näitä. Vetovoimaisuustekijöitä Suomen maaseuduilla löytyy ja varsinkin Somerolla. Tänne tulisi rakennuttaa uusia asuntoja; tarjonta on nyt kehnoa. Senioriasuntoja on kyselty. Yrittäjyyden tukeminen ja yrityshengen ylläpitäminen on tärkeää.
7. Kumpaan suuntaan tulee mennä, lisätä tuottajien kriisirahoitusta, vai miettiä ja kohdentaa, minkä osuuden ruokaeurosta saa kauppa/tukkuporras, ja miten paljon saa ruuan tuottaja?
– Molemmat vaihtoehdot: Lisätä alkutuottajien kriisirahoitusta ja vähentää tuotantokustannusten nousua.
– Keskusliikkeet käärivät liiaksi voittoa itselleen ja se vaikuttaa kuluttajahintaan. Ruuan hinta pitää saada sellaiselle tasolle, että suomalaiset voivat ostaa terveellistä ruokaa yhtä edullisesti kuin muualla Euroopassa. Sen saamiseksi tulisi ottaa kaikki keinot käyttöön suomalaisen ruokatuottajan eduksi. Halvat tuottajahinnat eivät kannusta yrittämiseen eivätkä lisää uskoa tulevaisuuteen. Heikko sato, kassa heikolla pohjalla ja muut kustannukset nousseet eivät kannusta yrittäjää.
– Maitotilallisten huolia ei ole kuunneltu tarpeeksi. Sieltä kuuluu sopimusmäärähinnoittelun toteuttamistavasta epätasa-arvoisuutta: tilojen välinen yhteistyö ja tilakaupat ovat halvaantuneet.
8. Kuinka suuri vastuu ihmisellä itsellä on terveydestään ja hyvinvoinnistaan?
– Yksilön terveyden edistämisessä kyse on hänen itsensä vastuusta sekä yhtä lailla yhteiskunnan vastuusta. Ihminen voi vaikuttaa terveyteensä omilla elintavoillaan, mutta ruuan hinta voi vaikuttaa ostopäätökseen ja silloin ruuan monipuolisuus ei ulotu lautaselle asti.
– Terveysliikunnan tärkeyttä tulee korostaa. Se on kansanterveydellinen asia, joka vähentää menoja.
– Terveydenhoidon yksi osa-alue on mielenterveys. Nuorten mielenterveydelliset ongelmat on iso asia, johon tulee hakea ratkaisuja. Lapsille ja nuorille on annettava kasvurauhaa. Opiskeluhuoltoa tulee lisätä kouluihin, jotta olisi sitten enemmän resursseja nuoren yksilölliseen hyvinvoinnin kartuttamiseen.
– Liikunta ei ole yksin koulun tehtävä, vaan kannustaminen siihen lähtee kotoa. Aikuisuutta ja perheitä pitää tukea.
– Psykologian ja käyttäytymistieteen alalle tulee avata enemmän koulutuspaikkoja. Mielenterveysongelmien hoitoon saattaa olla pitkät jonot ja hidastunut avunsaanti pitkittää ja vaikeuttaa tilanteita.
9. Sosiaali- ja terveysalalta on eniten työpaikkailmoituksia. Mistä heitä saadaan lisää, kun syntyvyys laskee ja enemmän hoitoa tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa?
– Tekijöitä ei saada lisää houkuttelemalla matalalla palkalla. Hoitoyhteisöihin tulee palauttaa takaisin laitoshuoltajat, keittiöhenkilöt, ulkoiluttajat ja kylvettäjät. Julkisessa keskustelussa peräänkuulutetaan vain hoitajia, mutta ei huomioida kokonaisuutta. Kolmeen vuoroon tarvitaan tarpeiden mukaan ammatillista työvoimaa.
– Hoitoalalla kielivaatimus on oltava tasolla, joka varmistaa potilasturvallisuuden. Kielitaidottomuus saattaa aiheuttaa, että työntekijät eivät ole perillä työntekijän oikeuksista ja ovat helposti ”heittopusseja”.
– Mikäli työntekijöitä houkutellaan ulkomailta, siihen tulee käyttää aikaa ja saada resursseja, joilla opettaa heitä ammattilaisiksi työpaikoilla.
– Hoitotyöyhteisö on iso kokonaisuus. Ammattitaidon ylläpitäminen koostuu jatkuvasta kouluttautumisesta ja taitojen ylläpitämisestä, jotta myös lain vaatimat edellytykset täyttyvät.
– Suomi on pyrkinyt houkuttelemaan ulkomaisia korkeakouluopiskelijoita pysymään maassamme. Silti suurin osa lähtee jo pian valmistumisensa jälkeen. He eivät miellä palkan olevan kilpailukykyinen ja pitävät verotusta liian korkeana. Elinkeinoelämän Keskusliiton mukaan asuinpaikkana Suomen heikkoudet liittyvät korkeisiin elinkustannuksiin; koulutuksen korkea laatu ja turvallisuus koettiin Suomen vahvuuksiksi.
– Olisiko syytä muuttaa lakia niin, että ilmaisen korkeakoulutuksen saanut ja ammattiinsa valmistuva sitoutettaisiin jäämään määräajaksi Suomeen töihin? kyselee Kurki.