Kokonaisvaltainen kansantaloudellinen ajattelu. Mitä se on ja kenen ehdoilla se toimii? Piittaamatta hienoista määritelmistä lähestyn asiaa monessa mielessä katoamassa olevan luonnonvaran, maalaisjärjen pohjalta.
Kuvitellaanpa puhtaasti vertauskuvallisesti, että postin kotiinjakelun sijaan vaikkapa maaseudulla postilaatikot keskitettäisiin suurempiin ryppäisiin valtateitten varteen. Ylevänä ja lopullisena tavoitteena se, että koko kulmakunnan lähetykset jätettäisiin kaikki samaan paikkaan yhteiseen laatikkoon.
Näin jakelun suorittaja saavuttaisi varsin huomattavaa säästöä, reitti kun lyhenisi samoin kuin tehtävään käytetty aika. Sanalla sanoen tehtäisiin hienoa tulosta. Siistiä.
Asukkaat sitten kaikki erikseen huristelisivat laatikolle; traktorilla, autolla, mopolla, kuka rollaattorilla potkutellen. Näin myös syksyisessä sateessa tai talvipakkasella erinäisine ajoneuvojen esilämmittelytoimenpiteineen.
Aikaa ja polttoainetta kuluisi, pakokaasuja tupruteltaisiin ja matkalla aina saattaisi vahinkojakin sattua. Tietysti yksityisille asukkaille aiheutuisi hankaluuksia, ajanhukkaa ja menoja, mutta kuten lasten leikeissä ennen, ”sitä ei laskettaisi”.
Rohkenen väittää, että tämän kaltainen karrikoitu, yksisilmäinen kansantaloudellinen ajatuksenkulku ei monilta osin ole pelkkää mielikuvitusta. Ratkaisuja tehtäessä yksityinen kansalainen jää liikaa pelinappulan asemaan.
Vuosikausia, jollei peräti -kymmeniä, on vedottu erilaisten palvelujen keskittämisen nimiin. On hienoin sanakääntein kerrottu näin toimintaa tehostettavan ja huomattavia säästöjä saavutettavan. Kaikesta päätellen sama tyyli tulee mitä ilmeisimmin jatkumaan. Nyt on vaan edetty jo siihen pisteeseen, että sivukylien sijaan kärsijöitä ovat jo kohtalaisen kokoiset kaupungitkin. Palvelut ovat jatkaneet etääntymistään.
Kehotetaan käyttämään nettiä. Monissa asioissa se toimiikin ihan hyvin, mutta ei laajemmin korvaa sellaista henkilökohtaista palvelua, jollainen aiemmin oli saatavissa joko käynnillä tai puhelimitse.
Monesti on niin, että yhteydenotto, palvelun saaminen tai ilmoituksen tekeminen koetaan niin hankalaksi, että siitä ilmeisestä tarpeesta huolimatta tuskastuneena luovutaan. Se tietysti aiheuttaa aikaisempaan käytäntöön verrattuna tilastollisen vääristymän. Tähän tilastoon kuitenkin saatetaan tarkoitushakuisesti tukeutua ja käyttää sitä perusteluna uudistuksia tehtäessä.
Eletään aikaa, jolloin alalla kuin alalla pyritään parempaan taloudelliseen tulokseen. Määrärahoja typistetään ja tuloksia vaaditaan. Ymmärrän sen, että päättäjät ovat puun ja kuoren välissä ja joutuvat tekemään ehkä omasta mielestäänkin kiusallisia ja kenties omankin tahtonsa vastaisia päätöksiä.
Sitä vierastan, että samaiset henkilöt sitten väkinäisesti antavat ymmärtää, että tehdyillä uudistuksilla toiminta tulee tehostumaan kansalaisten parhaaksi. Joskus jää sellainen maku, että tavallisten ihmisten arvostelukykyä aliarvioidaan. Se ei ole hyväksi.
Pekka Alitalo
eläkkeellä oleva ylikonstaapeli