Niin sanotun ”Kotikulmakirjan” teko on iso ja haastava hanke. Historiaan, tapahtumiin ja taustoihin paneutuva teos vaatii tuekseen näkemystä ja haastatteluja.
Mutta niin ovat ansiot ja julkisuuskin merkittäviä, kirjan sitten aikanaan ilmestyessä. Somerolta on jo tehty muutamia kyläkirjoja, sillä kotiseutuhistorian arvostus ollut täällä aina korkealla.
Valtakunnallisesti, muualla Suomessa, kyläkirjoja ja kotiseutukirjoja tehdään usein huomattavasti harvemmin kuin Somerolla. Täällä jo tehdyn ja tehtävän työn mitat korostuvat yleiselläkin tasolla.
Sukeltaminen menneeseen
Kirjan tekoon paneutuja on nyt Jyrki Ali-Yrkkö. Sukellus menneisyyteen on kuin rientäisi osin tuntemattomaan maailmaan. Historiasta silti juontaa meidän kaikkien nykyisyys.
Kylät olivat aikoinaan kuin isompiakin ”valtakuntia”, joiden sisällä saattoi olla erinäisiä ”läänityksiä”, vanhojen kantatilojen rajojen ohella. Esimerkiksi Hirsjärvellä on ollut kaksi Krouvi-nimistä torppaa, ja on puhuttu Krouvinkulmasta. Kuten on puhuttu Korvenkulmasta, joka on osa Karhunkorpea, taikka vielä Savikonkulmastakin.
Krouvi-nimet juontavat luontevasti. Kyseisellä paikalla on taannoin ollut krouvi. Niissä matkamies on saattanut yöpyä. Hevosella päivämatkat eivät kehnompien tieolojen vuoksi olleet kovin pitkiä, karjaporvarien kulkiessa esimerkiksi Helsinkiin ja Turkuun.
Niinpä krouveja piti ennen olla muutaman kymmenen kilometrin välein.
– Toinen Krouvi kuului Seeteriin eli Söderkullaan ja toinen Hirsjärven kartanoon. Mutta molemmat olivat Hirsjärven eteläpuolella. Asiasta ei hirveästi tiedetä, mutta Someron Historiassa on näistä maininta – kuten myös ”isosta tuvasta”, eli on ollut tilaa yöpyä.
Isossa palapelissä
Ali-Yrkkö pitää onnenkantamoisena, että asioista on kirjoitettu jo aiemmin. Esimerkiksi Tuula Kämi on noin 40 vuotta sitten kirjoittanut ylös monien kylien paikannimiä.
Tiedot hän sai ”sen ajan” ikäihmisiltä. Eli ne ovat hyvin vanhaa perua. On myös tiedossa historiaa, mistä kukin nimi on tullut.
– On ollut kiva tuoda esille niitä nimityksiä. Voi käydä niin, että osa niistä herää uudelleen henkiin ja otetaan uudestaan käyttöön – ne eivät painukaan unholaan. Esimerkiksi Antero Palinilta olen saanut hurjasti tietoa vanhoista paikoista ja niiden taustoista.
Kotiseutukirja on parhaimmillaan ”lannoite” joka elvyttää ja auttaa säilymään muistin katoavaa tietoa. Tiedot ovat historiaa ja identifioivat paikan. Taloa ei ehkä enää ole, mutta paikan vanha nimi on voinut säilyä.
Kirja yhteisöllisyyden lisääjänä
Isossa palapelissä osa taloja ja muita tietoja säilyy, ja osa katoaa. Joistakin on tarinoita ja muistoja.
– Nyt on vielä tietoa. Iso määrä on nimittäin sellaista, josta perimätieto on katkeamassa ihan tässä ja nyt. Aikaisemmin, kun ei ollut olemassa TV:tä, radioita – internetistä puhumattakaan, ei ihmisillä ollut näitä nykyisiä vapaa-ajan ottajia. Enää asiat eivät luontevasti siirry seuraavalle sukupolvelle, vaan ne katkeavat.
Ali-Yrkkö toivoo, että haastateltuaan tämän ajan ikäihmisiä, ja saatuaan heidän tietonsa kirjaksi, tuo kirja on se mikä säilyttää muistitietoa, mikä muuten häviäisi. Tarinat, paikannimet ja talot joita ei enää ole, mutta olivat vielä vähän aikaa sitten. Ja tuo tarina voi löytyä myös 100 vuoden takaa. Silläkin on arvonsa, että se voi säilyä.
– Toivon, että kirja voisi herättää myös yhteishenkeä – yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Ja arvostusta ympäristöään kohtaan. Ei ole vain niin, että me nyt tässä ”vuorollamme” elämme, vaan että on historiaa. Ja että historia auttaa meitä ymmärtämään sen itseisarvon.
Hyvät lähteet
Lähdeaineiston kokoamisessa on iso työsarka, jonka Jyrki Ali-Yrkkö aloitti haastatteluilla. Oli selvää, että kunkin ikäihmisen poistuessa häviää iso määrä muistitietoa, mitä ei ole missään kirjoissa eikä kansissa.
Hänellä oli käytettävissään esimerkiksi Voitto Ollonqvistin lukuisat C-kasetit, joissa tämä oli haastatellut isäänsä ja muita tuon ajan henkilöitä.
– 1960–70-luvuilla kun Pertti Virtaranta teki Someron Murrekirjaa, ne nauhoitukset ovat kaikki pääsääntöisesti tallessa. Kirjaan niistä otettiin silloin vain osa. Nauhoiltakin otin vain henkilöitä, jotka olivat syntyneet esimerkiksi 1880-luvulla ja kertoneet nauhalle elämästään. Ne olivat kullanarvoisia, pääsin 140 vuoden taakse!
Ali-Yrkkö on tehnyt omia nauhoituksia. On kahlannut vanhoja asiakirjoja, joissa on esimerkiksi tilakauppoja tai maanmittaustoimituksia – jostain on myös säilynyt torpparisopimuksia. Somero-Seuran arkistoista löytyi myös ihan onnenkantamoisena Yrkkön tilasta 1700-luvun asiakirjoja.
– Aivan säkällä. Olin ollut hakemassa siellä koko päivän ajan valokuvia. Takin jo ollessa päällä lähtiessäni, kurkistin sattumalta ajankulukseni vielä erääseen kaappiin. Löytyi teksti, Hirsjärvi. Sitten rupesi jo kiinnostamaan, löytyi ruotsinkieliset asiakirjat vanhalla käsialalla. Ajattelin, ei ole totta!
Mies joka mekasti
Someron Joulut ovat aarreaitta. Ja löytyi muita kirjoittajia, joilla oli halu kirjoittaa tulevaan kirjaan. Myös netistä löytyy kahlaamalla vaikka mitä. On vanhoja ilmakuvia, jälleen maanmittausasiakirjoja sekä digitoituja sanomalehtiä.
– Ne ovat niin hyviä. Kirjoittamistyylikin oli toinen. Ei kirjoitettu niin, että ”eräs juopunut mies mekasti Viikin sillalla”, vaan siinä sanotaan, kuka mekasti, Ali-Yrkkö jo nauraa.
Tietynlaisten yksityiskohtien laittaminen tuo kirjaan elämänmakua, kuten mihin tahansa tekstiin. Ketään tietysti loukkaamatta. Ei ole enää kyse ”historiallisesta oppikirjasta”, vieläpä puisevasta. Tarinallisuuden synnyttäminen on itseisarvo.
– Että pääsee yksityiskohtien kautta elävyyteen, se on minun harras toiveeni.
Isänsä lapsuudenkaveri Eero Mikkola oli avuksi haastateltavien hankinnassa. Otti yhteyttä ihmisiin, joilla tiesi olevan tietoa ja muistia. Petasi ja teki jo ennalta Ali-Yrkkölle tutuksi tapaamisen. Jo alkuvaiheessa hänellä oli koossa 10 ihmistä, jotka saattoivat häneen luottaa ja joita hän ei aiemmalta ajalta tuntenut.
– Ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä. Kaikki ovat suhtautuneet kivasti ja kannustavasti. Innostunut olen ollut itsekin, eikä se ole minnekään hävinnyt.
Haastatteluita tarvitaan
2000-luvun taitteessa Jyrki Ali-Yrkkö teki kirjan omasta Ali-Yrkkön suvustaan. Myöhemmin Somerniemen Musiikkiteatterin esitys Täällä Pohjantähden alla herätti hänessä muistikuvan silloisista haastatteluistaan. Niin historia alkoi ”elämään” hänessä uudestaan.
– Tiesin, että minä haluan selvittää vielä lisää. Totta kai suku myös koski samaa aluetta. Ja ne ihmiset, joita silloin haastattelin, he kaikki ovat nyt haudassa.
Hän toivoo, että ihmiset innostuisivat haastattelemaan ja nauhoittamaan tämän hetken iäkkäimpiä. Vaikka ei ajattelisi tällä hetkellä tekevänsä nauhoitteilla minkäänlaista kylä- tai sukukirjaa. Kahdenkymmenen vuoden päästä joku voi katsoa: Tuossa on aarreaitta!
Tekijästä
Kirjan tekijä Jyrki Ali-Yrkkö on Etlan tutkimusjohtaja ja Etlatieto Oy:n toimitusjohtaja. Somerolla olevaan Ali-Yrkkön sukuun hän liittyy isänsä Pekka Ali-Yrkön puolelta, jonka kotitalo Kivisojan kylän Ali-Yrkkö aikanaan oli.
– Isäni isä oli Ihamäen kylän Tuomolan talosta kotoisin oleva Vilho Pomppu , eli se oli hänen syntymänimensä. Hän meni naimisiin Ali-Yrkkön tyttären kanssa, asuen ensiksi Ihamäen puolella. Ali-Yrkkön talossa toiselta pojalta Taunolta lähti talvisodassa käsi ja toinen veli Mauno kaatui jatkosodassa. Muita poikia ei ollut jatkamaan tilanpitoa, joka meni vanhimmalle tyttärelle eli isoäidilleni.
Pekka Ali-Yrkkö eli nuoruutensa ja osin lapsuutensa Ali-Yrkkön talossa, muuttaen sitten Helsinkiin, jossa poika, Jyrki, syntyi. Hänen mökkitonttinsa Kivisojalla on aikanaan lohkottu Yli-Yrkkön tilasta.
– Koen olevani oikeasti somerolainen, vaikka en ole koskaan täällä asunut.
Tavoitteena on, että kirja ilmestyisi ensi jouluksi.