Saksalainen ystävämme tuli ensimmäistä kertaa vierailulle Suomeen. Kahden päivän pikavisiitin aikana vieraallemme piti antaa peruskäsitys suomalaisesta taiteesta, ruokakulttuurista, käytöstavoista ja tietenkin siitä miksi Suomi on jälleen kerran maailman onnellisin maa.
Ystävämme oli onneksi omatoiminen, joten hän toi mukanaan listan Internetistä löytämiään aktiviteetteja, joita turistin kuulemma pitäisi aivan ehdottomasti Suomessa kokea.
Monet listan asioista oli helppo ohittaa saman tien: kävely meren jäällä ei enää onnistunut, Helsingissä ei päässyt poroajelulle, keskiyön aurinkoa sai vielä odottaa eikä Stockmannin tavaratalon Hulluja päiviäkään vietetty vieraamme matkan aikana.
Ruokapuolesta pystyimme sentään osan ystävällemme tarjoamaan.
Ensimmäisenä iltana nautimme yhdessä leipäjuustoa ja lakkahilloa. Se ei odotetusti aiheuttanut kovinkaan suurta ihmetystä vieraassamme. Sen sijaan lakka paljastui marjaksi, joka ei ollut hänelle tuttu millään kielellä.
Seuraavaksi luvassa oli kolmeen pekkaan kahvilassa jaettu voisilmäpulla, korvapuusti ja munkki. Kuten arvata saattaa, rasvan ja sokerin pyhä liitto on universaali, eikä mikään näistä herkuista ihmetyttänyt ystäväämme.
Sitten jäljellä oli vielä mämmi, tuo suomalainen ihmeaine, jolla turisteja säikytellään. Vaan eipä säikkynyt vieraamme. Kerroimme hänelle mämmin valmistuksesta ja koivutuokkosista, minkä jälkeen mämmi maistui ystävällemme siinä missä meillekin vaniljakastikkeen kera. Emme kuulleet kakkavitsejä emmekä nähneet hassuja irvistyksiä.
Kaiken kaikkiaan oli siis pakko todeta, että eivät nämä meidät kotoisat erikoisuutemme välttämättä ole niin kovin jännittäviä. Piapoa emme tosin ehtineet tähän hätään ystävällemme järjestää, mutta sitä ei kyllä vielä ollut hänen löytämillään listoillakaan. Ehkä vielä jonain päivänä?
Markus Virtanen
säveltäjä