Vasemmistoliiton vaalikiertueella Someron torilla oli läsnä samalla kertaa kuusi eduskuntavaaliehdokasta.
Jos Lotta Laaksoselle tulee eteen tilanne, jossa on välttämätöntä joko leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia tai korottaa veroja, hän tässä vastakkainasettelussa valitsee verojen korottamisen.
– Minulla on takana 15 vuotta yrittäjyyttä. Näen Suomen talouden ja infrastruktuurin kokonaisuutena, joka toimii kuin yritys tai yhdistys. Investointeja ja rahoitusta tarvitaan, jotta kokonaisuus pysyy toimivana.
Laaksonen muistuttaa julkisten palvelujen, kirjastosta palokuntaan, olevan valtiomme selkärankaa. Osa toimintakykyämme on myös kansanterveys. Jos tingimme näistä perustoiminnoista, Suomen hyvinvointi Lotta Laaksosen mukaan romahtaa.
– Yksilö, perhe, kylä, kaupunki, valtio – meidän tulee nähdä yhteiskuntamme suurena perheenä. Hyvinvoiva perhe pitää huolta niistä, joilla on haasteita. Todellinen hyvinvointi on mahdollista vasta, kun kaikki voivat hyvin. Minusta on luonnollista tasapainottaa taloutta verojen avulla. Yhdessä päätämme, mikä on se hyvinvoinnin taso, jonka olemme valmiit järjestämään yhteisestä pussista.
– Tosin on muitakin vaihtoehtoja on. Katse menetettyihin varoihin. Mahdollistamalla yrittäjyys työmarkkinatuella ollessa, vähentäisi tukikustannuksia ja lisäisi verotuloja. Ulkomaalaisomisteisten peruspalvelujen kautta verovarojen valuminen muihin maihin tulisi estää. Viennin tehostaminen raaka-aineviennistä jatkojalosteisiin toisi Suomeen lisää tuloja samoista materiaaliresursseista, Laaksonen lisää.
Sosiaali – ja terveysalalta on eniten työpaikkailmoituksia. Mistä heitä saadaan lisää, kun syntyvyys kuitenkin laskee ja enemmän hoitoa tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa? Vastaajana on ehdokas Abdullahi Sultan.
– Sosiaali-ja terveysalojen henkilöstöpula johtuu osittain alipalkkauksesta suhteessa työkuormaan. Satsaamalla henkilöstön työhyvinvointiin ja palkkaukseen saadaan muutosta aikaan. Sillä saadaan takaisin alalle muun muassa paljon sellaisia ammattilaisia, jotka tällä hetkellä työskentelevät muilla aloilla, Sultan toteaa.
– Väestön kasvu Suomessa pohjautuu tällä hetkellä vieraskieliseen väestöön. Satsaamalla lapsiperheiden ja nuorten tukemiseen, hyvinvointiin ja koulutukseen, varmistetaan, että meillä on Suomessa jatkossakin osaavaa työvoimaa.
– Kolmantena ratkaisuna ongelmaan on ulkomailla hankitun alan tutkinnon ja osaamisen tunnistamis- ja tunnustamisprosessin nopeuttaminen. Yleinen ilmapiiri Suomessa ulkomaisia työntekijöitä kohtaan on myös ratkaiseva, että halutaanko tänne tulla töihin esimerkiksi hoitoalalle, Abdullahi Sultan muistuttaa.
Entä pitäisikö hyväosaisimpien verotusta kiristää ja siirtää saatuja tuloja huono-osaisimmille, vastaajana on ehdokas Timo Furuholm.
– Meidän pitäisi pystyä ennen kaikkea vastaamaan kysymykseen, että kuinka valtion taloutta hoidetaan tulevaisuudessa ja kenen kustannuksella, kysyy Furuholm vastakysymyksenään.
– Nyt puhutaan pääosin leikkauksista, jotka kohdistuvat tavalla tai toisella pienituloisiin. Vaihtoehto tälle olisi tulopuolen tarkastelu: veropohjan tiivistäminen, ei ansiotuloja kiristämällä, vaan esimerkiksi ansio- ja pääomaverojen harmonisointi ja listaamattomien yritysten osinkoverotukea leikkaamalla.
– On hyvä muistaa, että Suomen kokonaisveroaste on laskenut ja laskee tulevaisuudessakin, jos tarvittavia toimia ei tehdä. Tällä on vaikutuksia julkiseen talouteen ja tärkeiden palveluiden rahoittamiseen tilanteessa, jossa palveluille on kasvava kysyntä väestön ikääntyessä, Furuholm sanoo.
Kumpaan suuntaan tulee mennä, lisätä tuottajien kriisirahoitusta, vai miettiä ja kohdentaa, minkä osuuden ruokaeurosta saa kauppa/tukkuporras, ja miten paljon saa ruuan tuottaja? Vastaajana on Jarno Silvanen.
– Kauppahan takoo isoa voittoa, Keskon ja S-ryhmän vähittäiskaupan liiketulos on viime vuosina kasvanut jatkuvasti. Joten olen sitä mieltä, että kaupalla ja tukkuportaalla on varaa maksaa tuottajille enemmän korottamatta kuluttajahintoja.
– Maataloustuottajan kuuluu ansaita kohtuullinen korvaus arvokkaasta työstään, eikä liiketoiminta voi pyöriä pelkästään tukien varassa. Kotimaassa tuotettu ruoka on erittäin tärkeää myös huoltovarmuuden kannalta ja isommalla liikevaihdolla on mahdollista kehittää toimintaa.
– Tukia kuitenkin tarvitaan myös ja niitä tulisi kohdentaa etenkin tehokkaampien ja ympäristön kannalta kestävämpien tuotantomenetelmien käyttöönottoon. Oikeanlaisella tukipolitiikalla maanviljelijät voisivat olla ilmastotyön sankareita; hiilen ja muiden ravinteiden sitominen peltoihin tehostaa viljelyä ja estää maaperän köyhtymistä.
Kuinka suuri vastuu ihmisellä itsellä on terveydestään ja hyvinvoinnistaan? Vastaajana on Timo Lähteenmäki.
– Jokainen haluaa tietysti olla terve ja voida hyvin. Tätä tavoitetta voi edistää omilla valinnoilla: terveellinen ruokavalio, päihteettömyys, riittävästi lepoa ja liikuntaa ja niin edelleen.
– Mutta me ihmiset olemme erilaisia. Mikä onnistuu toiselta, on toiselle vaikeaa tai mahdotonta. Elämä on lisäksi ennalta-arvaamatonta. Yllättävät elämäntilanteen muutokset voivat kääntää elämän suunnan ja muuttaa elintapoja. Siksi yhteiskunnan on tarjottava auttavaa kättään silloin kun sitä tarvitaan, riippumatta siitä, onko avun tarve niin sanotusti itse aiheutettu vai ei, muistuttaa Lähteenmäki.
– Jos esimerkiksi ryhdymme kyseenalaistamaan yhteiskunnan varoin tapahtuvaa tupakoinnista tai alkoholista aiheutuneiden sairauksien hoitoa, olemme nopeasti vaikeassa valintojen suossa. Miten suhtautua epäterveellisestä ruokavaliosta johtuvien sairauksien hoitoon? Tai mitä ajatella paljon loukkaantumisia aiheuttavasta huippu-urheilusta. Entä onko kova työnteko hyve, vai mahdollisesti stressiä, burnoutteja ja masennusta aiheuttava pahe?
– On toivottavaa, että ihmiset tekevät oman terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta hyviä valintoja, mutta apua pitää tarvittaessa olla tarjolla huonojakin valintoja tehneille, painottaa Timo Lähteenmäki.