Taidekoululaiset maalasivat piristystä Elixi-radan seinille
Ilma-aseiden sisäampumaradan yhdellä seinällä on neljä maalausta. Hirvi katselee, koski kohisee, peura juoksee ja lammen tienoo on metsäinen.
Jousiampuja ampuu kukkavanan. Ampujan viereen on tehty taulu, johon on maalattu kunkin nuoren maalaajan etunimi. Heitä on parisenkymmentä.
Kukkakimppu vastaanottaa tulijat Elixi-radalle.
– Olen suunnattoman kiitollinen, että taidekoulun opettajat Anne Turkulainen ja Keanne van de Kreeke ottivat yhteyttä ja pyysivät, voisivatko taidekoulun oppilaat tulla tekemään meille taidetta, toteaa Someron Ampumaseuran pistoolijaoksen vetäjä Väinö Halla-aho.
Hän on vaikuttunut, miten hienoja maalauksia lapset ja nuoret suunnittelivat ja tekivät hallille.
– He kyselivät, miltä tuntuisi, jos jousesta lähtisi kukkasia. Sanoimme sen olevan hieno idea. Nuorisossa on tulevaisuus, vakuuttaa Halla-aho.
Hänen mieleensä jäi yksi kommentti katsojilta: ”Parempia nämä ovat kuin Ateneumissa olevat.”
Seura ei pyytänyt mitään tiettyä aihetta maalattavaksi, eikä hyväksyttänyt suunnitelmia itsellään, vaan antoi vapaat kädet nuorille taiteilijoille. Ainoa ehto oli, ettei maalitaulujen takana olevalle seinälle kajota. Se haluttiin säilyttää rauhallisena, jotta ampuminen onnistuu.
– Ajattelimme päästää taiteilijat valloilleen. Nuoret tietävät nämä asiat paremmin kuin me vanhat jäärät, sanoo Väinö Halla-aho.
Hänestä nuoret voisivat tulla tuonnempanakin suteineen hallille.
– Täällä on tilaa, mihin maalata. Kyllä sitä mieluummin värikästä taideteosta katselee kuin tuijottaa betoniseinää.
Ampumaseuran väki tutustutti projektin lopuksi taiteentekijöitä myös ampumisen saloihin.
– Kaksi tyttöä ampui järkyttävän hyvin, vakuuttui Halla-aho.
Hän toivottaa tervetulleeksi muitakin lapsia ja nuoria, sekä aikuisia tutustumaan Someron Ampumaseuran toimintaan.
– Oppia annetaan aina siitä lähtien, ettei ase ole leikkimistä varten eikä radalle mennä hortoilemaan. Siivotaan jäljet. Tämä on kurinalaista toimintaa, jossa on selkeät pelisäännöt. Kun opetetaan perusasiat ja pidetään huolta, että ne omaksutaan, niin on turvallista harrastaa.
Seuraan on saatu mukavasti lisää väkeä. Nuorimmat harrastajat ovat eka-, tokaluokkalaisia, ja vanhimmat kahdeksankymppisiä ja vanhempiakin.
– Tämä on siitä hyvä harrastus, että iällä ei ole niinkään väliä. Ja jos on rajoitteita, esimerkiksi käsi tärisee, niin on apuvälineitä ja keinoja, jotka ottaa käyttöön.
– Riittää, kunhan on mielenkiinto asiaan eli ampumiseen ja osumiseen.
– Olemme palkinneet lapsia karkilla, kun osuu kymppiin. Se jo palkitsee, kun onnistuu. Mutta pitää sanoa kuin kilpaa ampunut Anttosen Matti, että ”kyllä kerran kymppiin osuus, mutta osupa 10 kertaa peräkkäin”. Keskittymiskykyä tämä vaatii. Sitäkin pystyy opettelemaan.
Hallilla on vilkasta. Maanantaisin ovat paikalla ampumaseuran ilma-aseampujat ja tiistaisin Someron reservin naiset. Keskiviikkona on nuorison ampumaurheilukoulun vuoro ja sunnuntaisin reservin soft air.
Keskiviikon nuorisovuorossa rata on kovassa käytössä, 5–12 ampujaa kerralla. Kaikkiaan tässä vuorossa käy yli 20 osallistujaa.
Jousiampujille on oma nurkkauksensa. Hallilla käy myös paljon ryhmiä, joille harrastusta esitellään ja sitten pääsee kokeilemaan.
Halla-aho sanoo ammuntaharrastuksen olevan vilkastumaan päin. Hän arvelee siihen olevan syytä maailmantilanteellakin.
Elixi-rata on kaupungin omistamassa hallissa entisissä Elixi Oilin tiloissa, aivan moponkorjaajien tilan vieressä Joensuuntien varressa. Kaupunki maalasi seinät ja hoiti kunnon valaistuksen. Ampumaseura laittoi radan kuntoon.
