Suvi-Somero on meillä Somero-lehdessä jokakeväinen rakas riesa. Sen tekeminen on yhtä aikaa riemukasta ja sietämätöntä.
Itse aloitan Someron ”kesäraamatun” suunnittelun hankien hohtaessa koirien ulkoilutuslenkeillä. Pohdin sisältöä, ulkoasua, sivumäärää, painosmäärää, paperilaatua, sun muuta.
Nyt lumien sulettua ollaan siinä vaiheessa, että on päällä pikkuinen paniikki. Parina, kolmenakin yönä ei ole tullut uni silmään, mutta en ota siitä sen suurempaa stressiä. Kaikki lutviutuu ajallaan. Niin on aina tapahtunut.
Lehden tekeminen kestää pitkään, koska me teemme sitä normaalitöidemme rinnalla.
Nyt satasivuisen paketin sisältörunko on valmis. Tiedetään aiheet, joista jutut tehdään, osa on jo tehtykin.
Niin kuin lehdenteossa ylipäätään, ollaan toki koko ajan varpasillaan ja valmiina, jos jotain uutta, mielenkiintoista ja merkittävää kuullaan.
Mutta juuri nyt pääasiassa asiakasneuvottelijamme kontaktoivat yrittäjiä ja me toimittajat tapahtumajärjestäjiä. Aiomme saada ilmoitusvaraukset eli mainosten paikat sivuille sekä tapahtumakalenterin kuntoon vappuun mennessä.
Vielä on siis kymmenen päivää aikaa lähettää toimitukseen tietoa kesätapahtumista.
Kalenteriin otetaan kaikille avoimia Someron tapahtumia. Eli heilutan nyt näillä sanoillani huomiolippua kaikille, jotka haluavat tapahtumiinsa yleisöä tai osallistujia: urheiluseurat, harrastuspiirit, musiikkitapahtumien tai näyttelyiden järjestäjät, kaupunki, seurakunta, yhdistykset ja yritykset.
Kesäkuun alusta syksyyn jatkuvassa tapahtumakalenterissa on jo nyt jonkinlainen merkintä melkein jokaisen kesäpäivän kohdalla. Mutta lisää mahtuu!
Kun vappuaattona olen hörpännyt syntymäpäiväkahvini, olemme Suvi-Someron teossa siinä vaiheessa, että alkaa ulkoasun viimeistely. Siitä työstä tykkään erityisesti. Unohdun tuntikausiksi koneeni ääreen sivuja suunnittelemaan. En malta pitää näppejäni irti hiirestä. Sillä ei ole mitään väliä, onko aamu, ilta, yö tai vapaapäivä.
Painokone odottelee Suvi-Someroa jo ennen toukokuun puoliväliä. Silloin on värinää mahan pohjassa. Jännittää todella paljon, miltä lopullinen tuote näyttää. Menikö kaikki hyvin ja suunnitellusti?
Samalla takki on tyhjä. Vaikka iloitsen projektin valmistumisesta, on siitä haikea päästää irti.
Kun lopulta saan näppeihini valmiin lehden, en mielelläni laske sitä silmistäni päiväkausiin. Selaan ja selaan, luen ja tutkin. Olen iloinen onnistumisesta tai sitten harmittelen suunnattomasti, kun löydän virheen. Se voi olla sellainenkin, jonka vain minä itse tunnistan mokaksi: Olisi pitänyt laskea otsikko 5 milliä alemmas, tai miksi laitoin tuohon väriä, olisi ollut parempi ilman.
Viimeinen etappi projektissa koittaa, kun Suvi-Somero on kesäkuun alkupäivinä saatu jaettua koteihin ja kauppoihin. Eli on palautteen vuoro.
Joskus löytyy virheitä. Olemme mokanneet itse tai meille on vahingossa annettu väärä päivämäärä tai ei ole muistettu infota ohjelmamuutoksesta, sun muuta.
Tässä ammatissa on tosin oppinut siihen, että antaa itselleen luvan kiehua harmituksessaan sen ajan kuin se ottaa, mutta sitten siirrytään reippaasti eteenpäin. Avataan tyhjä pohja ja aletaan tehdä seuraavaa lehteä.
Tiedän, että valmista Suvi-Someroa katsellessani, ajatukset pomppaavat jo saman tien myös ensi vuoden kesälehteen. Hei, sinnehän voitais tehdä vaikka…
Sari Merilä
päätoimittaja