Taisi olla Yle, joka selvitti, paljonko uusia asukkaita tarvittaisiin Suomen kuntiin pitämään asukasluku suhteellisen tasaisena. Muistaakseni Someron väestöluvun tasapainottamiseen tarvittaisiin noin 700 uutta asukasta. Ilman uusia asukkaita väkiluku laskee vähän kerrallaan, kuten viime vuosina. Tarvittaisiin siis muuttoliikettä tuomaan lisää asukkaita.
Somerolle on tullut lukuisia ukrainalaisia perheitä, mutta heidän vaikutustaan väkilukuun ei vielä oteta huomioon. Runsaat 300 ukrainalaista asuu Somerolla ja heidän lapsensa saavat täällä monipuolista opetusta. Kaupungin valmius joustaa ja ratkaista ukrainalaisten erilaisia tarpeita on ollut kiitettävää. Työn tarjoamisen ohella juuri koulutus on tärkeä veto- ja pitovoima. Se on onnistuessaan kilpailutekijä, joka erottaa parhaiten vastaanottamisessa ja kotouttamisessa onnistuneet kunnat. Tietysti se maksaa, tarvitaan tilaa ja tarvitaan opettajia, mutta valtio tukee sitä. Siksi se voisi olla hyvä keino pysäyttää kaupungin väkiluvun supistuminen ja vähittäinen näivettyminen. Somerolaiset ovatkin ottaneet ukrainalaiset lämpimästi vastaan.
Somero on myös tunnettu monipuolisena urheilun ja liikunnan kaupunkina. Urheilu onkin erinomainen ”kotouttaja” ja liikunnan mahdollisuuksien tarjoaminen pitäisi olla helppoa.
Näinä aikoina ukrainalaisilla on mahdollisuus valita Somero kotikunnakseen, jos mieli siihen on valmis. Moniko sen tekee, se on mielenkiintoinen kysymys. Uskon, että kokemukset Somerosta ovat myönteisiä, mutta samalla elinympäristönä se on varmasti yhä vieras ja outokin. Kaipuu palata kotimaahan on suuri. Tilapäisenä pakolaisena on ehkä helpompaa sopeutua uusiin oloihin, mutta kotikunnan valitseminen on askel ulos tilapäisyydestä. Päätös on varmasti vaikea, sillä se sisältää eräänlaisen hyväksynnän siitä, ettei paluu kotimaahan ole ainakaan kovin pian mahdollista.
Minulla oli tilaisuus perehtyä erittäin asiantuntevan ja arvovaltaisen kansainvälisen ryhmän näkemyksiin Ukrainan tulevaisuudesta. Enemmistön mielestä kumpikaan osapuoli ei voi voittaa sotaa, ei palauttaa miehitettyjä alueita, mutta Venäjä ei voi myöskään valloittaa uusia alueita tai koko maata. Ukrainassa. Sota siis jatkuisi pitkään, vuosia, kuten Putinin sanotaan nyt ajattelevan. Sitä kutsutaan jäätyneeksi konfliktiksi, mutta tässä tapauksessa jäätyminen ei estäisi kokonaan aseiden käyttöä.
Ukraina joutuisi siis sopeutumaan pitkään kriisiin, ajoittaisiin sotatoimiin ja jatkuvaan valmiuteen. Miehitetyillä alueille ei rauha palaisi eikä jälleenrakentaminen alkaisi. Se on synkkä näkymä pakolaisille.
Näiden asiantuntijoiden mielestä ainoa varteenotettava toinen vaihtoehto olisi nykyisen Venäjän hallinnon kaatuminen. Ei vain vallassaolijoiden, vaan kansakunnan koko ajattelun muuttuminen. Se olisi maailmanhistoriallisestikin ainutlaatuista. Siksi sitä pidettiin epätodennäköisenä vaihtoehtona.
Venäjän miehittämien alueiden asukkailla on siis kaksi vaihtoehtoa. Aloittaa elämä uudessa maassa, uudessa kulttuurissa, ”uusina suomalaisina”. Tai sitten palata Ukrainaan ja aloittaa elämä jossain muualla kuin alkuperäisillä kotialueillaan.
Somero voi siis toivoa ja toimia niin, että ukrainalaiset kokisivat hyväksi ratkaisuksi valita Someron kotikunnakseen. Kyllä näiltä seuduilta heille töitäkin varmasti löytyy sekä lapsille turvallinen ja hyvä koulutus.
Muuttotappion seurauksena Someroakin voi uhata 2030-luvulla vaikea valinta. EU ja myös Suomen hallitus vaativat suuria energiakorjauksia asuntoihin. Talojen vakuusarvot eivät aina riitä niiden rahoittamiseen. Nyt jo joillakin paikkakunnilla taloja joudutaan purkamaan tai myymään pilkkahintaan. Kurjuutta lisää kiinteistöverotuksen kiristyminen. Huonokuntoisistakin tai käyttämättömistä taloista peritään yhä korkeampi vero vain siksi, että rakennuskustannukset nousevat. Veroa kerätäänkin tänä vuonna 170 miljoonaa euroa enemmän kuin vuosi sitten.
Tämä kaikki kannustaa kuntia ja kaupunkeja ponnistelemaan väkiluvun lisäämiseksi. Se on valitettavasti nollasumma-peliä, jossa muuttajat voivat valita, mitä haluavat. Someron sijainti ja palvelut ovat kiistatta etu, jos se oikein ymmärretään.
Johannes Koroma
pääkonsuli