Nuorisoteologi Benjamin Kasari aloitti työt Someron seurakunnassa maaliskuun alkupäivinä. Rippikoulun tutustumistilaisuuksia on takana. Hän on sujahtanut työn touhuun.
Puolet työsarasta on kohdennettu nuorisoon ja puolet muuhun seurakuntatyöhön, kuten kasteisiin, hautauksiin ja vihkimisiin.
– Tärkeä syy, miksi hain tätä paikkaa oli se, että pääsen olemaan juuri nuorison parissa, kertoo 27-vuotias Kasari, jonka omat teiniajat Etelä-Pohjanmaalla eivät ole vielä kovin kaukana.
– Minä olin yläasteikäisenä villi ja hurjapäinen. Kaikenlaista tuli touhuttua, mutta ei mitään peruuttamatonta tyhmää, muistelee Kasari lapsuuttaan ja nuoruuttaan Kauhajoella.
Joukkue- ja kamppailulajeja harrastaneella Kasarilla oli jo varhain tiedossa, mitä hän haluaa tehdä isona työkseen. Vaihtoehtoina olivat poliisin ja lentäjän ammatit tai työt puolustusvoimissa. Hän tiesi, että jos koheltaa ja örveltää liiaksi, niin tulevaisuudessa mahdollisuudet päästä näihin ammatteihin sulkeutuvat.
– Tietyllä tapaa pahuus karkaa. Ei ajatella, miltä toisesta tuntuu, jos kiusaan, jätän toisen huomiotta tai lyön häntä.
Kasari sanoo, että rippileirillä näistäkin asioista puhutaan ja kiusaamiseen puututaan. Ihmisen kohtaamisen sääntöjä opetellaan: Näin ei voi toimia toista kohtaan.
– Minulle seurakunta on kiusaamisvapaa vyöhyke. Ripari on sellainen paikka, jossa voi rohkeasti olla oma itsensä. Jossa hiljaisinkin uskaltaa sanoa sanottavansa. Vaitikin saa olla, jos siltä tuntuu. Nuori lähtee riparilta erilaisena kuin sinne saapui. Hän uskaltaa tulla esiin.
Benjamin Kasari sai kutsumuksen isosena rippileirillä Roomassa.
– Sanoin Jumalalle, että vie minut sinne, minne haluat. Valtava hyvä olo valtasi. Pappisuralle hän minut vei. Siitä olen kiittänyt. Sain ystäviä, jotka ovat kulkeneet siitä asti mukana.
Hän on ollut 18-vuotiaasta saakka turvallisuusalalla: järjestyksenvalvojana ja vartijana. Lukion jälkeen opiskelut veivät Kasarin pääkaupunkiseudulle. Teologian opintojen ohella hänellä oli Senaatti-kiinteistöillä vakituinen työ Helsingissä.
Kasari oli siellä töissä vielä edellisenä päivänä, kun uusi pesti alkoi seuraavana Somerolla.
Benjamin Kasari asuu Espoossa. Tyttöystävä opiskelee psykologiaa. Pariskunta on miettinyt, että tuonnempana voisi muuttaa pienempään kaupunkiin, vaikkapa Saloon.
Miksi nuoret voivat pahoin?
Aikuiset ovat huolissaan nuorten pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmien kasvusta. Miksi ahdistus valtaa ja koetaan riittämättömyyttä? Nuoret eivät osaa sanoittaa omaa pahaa oloaan. Ei löydetä iloa elämästä, vaan päihteistä. Sulkeudutaan yksinäisyyteen, vaikka tänä nykymaailman aikana on paljon keinoja ja välineitä, joilla pitää yhteyttä, josta saada apua ja ohjeita. Kiusataan muita, käyttäydytään väkivaltaisestikin.
– Olen miettinyt yksin ja yhdessä, mikä saa aikaan nuorten pahoinvoinnin. Onko se nykymaailmanmeno vaatimuksineen? Ennen nuorilla oli vain muutama asia, joita vastaan kapinoida, esimerkiksi vanhempiaan. Nyt pitäisi ottaa joka asiaan kantaa ja kapinoida kaikkea mahdollista, ja tehdä se hetkessä, pohtii nuorisoteologi.
Kasarin mielestä ihannoidaan vääriä asioita, kuten ulkokuorta ja mammonaa. Yhdeksi syylliseksi hän ehdottaa sosiaalista mediaa, joka tuo hyvät ja huonot asiat esiin nopeasti; ja äkisti ihmisen pitäisi niihin reagoidakin.
– Tuohan sosiaalinen media, digimaailma elämään valtavasti hyvääkin. Saa nopeasti yhteyden kavereihin ja sen avulla viettää yhdessä aikaa vaikka oltaisiin toisella puolella maailmaa. Miksi me sitten olemme niin yksinäisiä?
– Ehkä meidän pitäisi ihan oikeasti mennä toisen luo ja kuunnella, mitä hänellä on sydämellään ja miettiä, miltä minusta tuntuisi hänen asemassaan.
– Kunhan nuorella on joku, jolle voi puhua.
Rajat ovat kasvatusvastuuta
Tiedon saa nopeasti, silti oppimistulokset ovat heikentyneet. Kasari on huomannut, että nykyään ala-asteikäisetkin kiroilevat kuin katumiehet konsanaan.
– Opettajalta on viety valta pois. On menty väärään suuntaan ja annettu liikaa siimaa. Luokat ovat suuria. Opettajan aika menee järjestyksenpitoon. Koululta on viety kasvatuksellinen rooli.
Hyvät tavat ovat hukassa.
– Kun minä olin nuori, niin meillä Pohjanmaalla ei saanut olla sisätiloissa lakki päässä. Kyllä pitää olla raamit kotona ja koulussa. Säännöt luovat turvallisuutta ja helpottavat elämää.
Rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen ovat kasvatusvastuuta.
– Kun näkee, että lapsi tai nuori tekee väärin tai voi vahingoittua, niin asiaan pitää puuttua. Se on jokaisen aikuisen tehtävä, ei vain omien vanhempien tai opettajien.
Jokaisen elämä on elämisen arvoinen
Kasari toivoo, että jokainen nuori löytäisi vahvuutensa ja käyttäisi niitä itsensä ja muiden hyväksi. Ja löytäisi keinot, miten kaunaa purkaa; vaikka harrastukseen. Ja olisi olemassa joku asia tai ihminen, joka saa heräämään hyvään päivään.
– Minua rauhoittaa luonto. Se vie stressin pois. Frisbeegolfia tulee pelattua.
Kasarista nuoruus on ennen kaikkea ihana mahdollisuuksien aika. Silloin kaikki on vielä edessä.
– On aikaa keskittyä itseensä, kun vielä asuu kotona. Ei tarvitse maksaa vuokraa, eikä ostaa itse ruokia, kun vanhemmat huolehtivat.
Nuoruus on huoletonta. Niin sen kuuluisi olla. Se ei tarkoita, että pistää ranttaliksi. Päämääriä voi olla, mutta ei ole pakko tietää ekalla luokalla, mitä tekee isona.
– Nuoriso pitäisi saada takaisin eläväiseksi ja onnelliseksi; sellaiseksi, että edessä on mahdollisuuksia. Jokaisen elämä on elämisen arvoinen. Nuorisolle olisi saatava valo.
Kasari pyytää vanhempia kuuntelemaan omaa lastaan ja antamaan tälle mahdollisuuden kertoa.
– Tsempatkaa. Ja jos omat voimavarat eivät riitä, niin pyytäkää apua.