Teksti ja kuvat Tarja Kauppinen
Somerniemen susireviirityöryhmän järjestämä yleisötilaisuus veti Kiiruun koulun auditorioon runsaasti asiasta kiinnostuneita. Syy väenpaljouteen lienee osin selvä: tilaisuus järjestettiin päivä sen jälkeen, kun suden oltiin uutisoitu tappaneen koiran Somerniemellä. Sinänsä ajankohta oli sattumaa, koska se oli päätetty jo aiemmin.
SusiLIFE-hankkeen suunnittelija Mikko Jokinen aloitti tilaisuuden kertomalla, että reviiriyhteistyöryhmien toiminta on vapaaehtoistoimintaa, jota riistakeskus koordinoi.
– Ryhmien tavoitteena on jakaa tietoa sudesta paikallisesti ja hakea yhdessä ratkaisuja mahdollisiin sudesta aiheutuviin haittoihin.
Reviiriyhteistyöryhmiin voivat kuulua riistanhoitoyhdistykset, kunnan tai kaupungin edustajat, kylä- ja vanhempainyhdistykset, luonnonsuojeluyhdistykset, Metsästäjäliitto, koiraharrastajat, tuottajayhdistykset, luontomatkailuyrittäjät, poliisi ja/tai Metsähallitus..
– SusiLIFE-hankkeen tavoitteena on vähentää susiin liittyvää pelkoa, susivahinkoja ja laitonta metsästystä.
– Metsästyskoira- ja lemmikkivahinkoja voidaan ennaltaestää, jos tiedetään missä sudet liikkuvat. Koiria ei lasketa vapaaksi silloin näille alueille, hän totesi.
– Maatiloille, joilla on laiduntavia eläimiä susireviireillä, tiedotetaan asiasta ja tarjotaan apua kotieläinten suojaamiseen.
Apuna suojautumiseen käytetään esimerkiksi sähköistettyä petoaitaa, jota on hankkeen aikana toimitettu jo 70 kilometriä neljällekymmenelle tilalle.
– Lisäksi on lainattu erilaista välineistöä, kuten kameroita ja GPS-pantoja, jotka tiedottavat karjan liikkeistä, valo- ja äänikarkotteita. Kokemuksia erilaisista suojausmenetelmistä kerätään hankkeen loppupuolelle asti ja vahinkojen ennaltaehkäisyopas on tekeillä.
– Valvontakamerat antavat tietoa susien liikkeistä laidunalueiden läheisyydessä. Pedon ilmestyessä kuvaan on mahdollisuus kiiruhtaa laitumelle.
– Valvontakamerat antavat nopeaa tietoa susien liikkeistä ja vaativat laiduntavien eläinten omistajilta välitöntä toimintaa. Aidat vaativat huoltoa ja kunnossapitoa. Maadoittavaa kasvustoa tulee niittää alimman johtimen alta riittävän usein.
Petoaitoja rahoitetaan Maa- ja metsätalousministeriön erityisavustuksella. Elinkeinonharjoittajat ja tuotantoeläintilat voivat hakea petoaitaa riistakeskukselta perustellulla hakemuksella. Lammastilat ovat olleet etusijalla viime vuosina.
– Jos vahinko kuitenkin sattuu, vahingonkärsijän täytyy viipymättä ottaa yhteys oman paikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiseen.
Varsinais-Suomen riistanhoitopiirin riistapäällikkö Jörgen Hermansson kertoi susien liikkuvan laajoilla alueilla ja näkevän päivittäin autoja, taloja ja ihmisiä, koska asutusta on Suomessa kaikkialla.
Niin sanotut häirikkösudet ovat kuitenkin harvinaisia.
– Eli susista, jotka tulevat jatkuvasti pihaan tai käyttäytyvät uhkaavasti on soitettava aina 112:een.
– Jos joutuu suden suoran aggression kohteeksi, on perusteltua puolustaa itseään ja eläimiään. Tilanteet tutkitaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti, Hermansson painottaa.
Jos havaitsee suden omassa pihapiirissään, ei oikeutta saa ottaa omiin käsiinsä pelkän oleskelun vuoksi.
– Sen saa tehdä selväksi, ettei pihapiiri ole sudelle oikea paikka. Voi ottaa kouraansa kättä pidempää ja huutaa, että ”painu helvettiin!”, hän ohjeisti.
Koulukyydeistä vastaa Somerolla sivistystoimi. Someron ympäristönsuojelusihteerin viransijainen Jonna Hostikka totesikin, että lapsia suojelevia kotipihaan ulottuvia koulukyytejä on jo järjestetty Somerolla tapauskohtaisesti hakemuksesta, varsinkin pimeään aikaan.
– Susivahinkojen määrät eivät ole nousseet susimäärään verrattuna, vaikka susien määrä on kasvanut. Varsinais-Suomi on tällä hetkellä susitihein alue maassamme.
Mikko Hovila Suomen Luonnonsuojeluliitosta muistutti, että susien läsnäolon on todettu vähentävän hirvikolareita, koska tällöin hirvet karttavat aukeita alueita.
Someron riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jari Kuisma kertoo susihavaintoja tulleen runsaasti läpi talven ja kevään. Yksilöt liikkuvat Letku–Pajula- ja Etelä-Somero–Kiikala-akseleilla.
– Huomionarvoista on, että näillä alueilla on huomattu samanaikaisesti usean suden liikehdintää, hän sanoo.
Somerniemen reviiristä on tunnistettu varmuudella kaksi susiyksilöä, joskin viime kesän kanta-arviossa lukema oli kolme. Samalla susiporukan status muuttui parista perhelaumaksi.
– Pyrimme selvittämään, liikkuuko reviirillä todellisuudessa yksi vai kaksi laumaa. Ei ole lainkaan poissuljettua, etteikö yksilöitä olisi 6–10, Kuisma toteaa.
Yleisöstä toivottiin Reviirityöryhmän järjestävän tiedotustilaisuuksia susista useamminkin.
