Kiiruun koulussa vietettiin Elävä kirja -päivää. Elävä kirjasto toimii kuten tavallinenkin kirjasto, paitsi että paperisten kirjojen sijaan lainataan oikeita ihmisiä keskustelua varten. Voi kysyä, kuunnella, pohtia ja saada vastakaikua.
Paikalle oli kutsuttu henkilöitä, jotka kohtaavat elämässään syrjintää, rasismia, ennakkoluuloja ja stereotypisointia. He kertoivat tarinansa oppilaille; olivat avoimina ja vastasivat kysymyksiin.
Mukana oli esimerkiksi mies, joka haluaa pukeutua naiseksi, lyhytkasvuinen henkilö, masentunut nuori ja itsemurhaa suunnitelleen läheinen.
Elämäntarinoita kuunnelleet yhdeksäsluokkalaiset Aatu Nikander ja Leevi Hirvonen olivat otettuja, kun kertojat olivat niin rohkeita.
– Oli hyvä kuulla oikeaan elämään liittyviä tarinoita, sanovat nuoret.
Nikanderista tuntuu surulliselta, että on niin paljon kiusattuja, masentuneita, ahdistuneita ja elämäntoivonsa menettäneitä, jotka kärsivät, eivätkä tohdi avautua muille.
Nuorukaiset eivät uskaltaisi kertoa omista ongelmistaan tuntemattomille, mutta läheisille kylläkin. Kummallakin on kavereita, joiden kanssa jaetaan asioita, niitä ikävämpiäkin.
Heistä oli mukava tavata myös pariskunta, joka oli sinut itsensä kanssa. Vaimo hyväksyi miehensä halun meikata, pitää naisten vaatteita, koruja ja kenkiä. Yhteiselo oli täyttä elämää.
– Tapasimme erilaisia ihmisiä. Kaikki eivät ole samanlaisia, eikä tarvitse olla. Erilaisuus on hyväksyttyä ja rikkaus, pohtii Leevi Hirvonen.
Minä sain kaksi ihmistä; mahtavia kumpikin
Thea ja Gitta Hakokorpi ovat aviopari. Thea on oikealta nimeltään Kalevi. Hän on mies, joka haluaa pukeutua naiseksi.
– Hän on osa-aikatyttö, heläyttää vaimo miehestään, jonka kanssa on ollut yhdessä 27 vuotta ja naimisissa 25 vuotta.
– Minä sain kaksi ihmistä. Mahtavia kumpikin, mies ja nainen. Hän tuo ilon, tuo minun nallekarhuni, katsoo Gitta lempeästi Theaa.
Kun he aloittivat yhteiselämäänsä, Gitta ei tiennyt kumppaninsa transvestisuudesta. Kun he ennen avioliittoa tekivät muuttoa, niin Gitta löysi vaatehuoneesta pahvilaatikon, jossa oli naisten vaatteita, rintaliivit ja rintojen kohottajat. Hän totesi kumppanilleen, että talon edellisen asukkaan tavaroita oli jäänyt asuntoon. Mies vastasi, että ne ovat hänen.
– Minä työnsin pahvilaatikon kaappiin, sanoo Gitta.
Myöhemmin illalla hän kysyi mieheltään, mikä tämä juttu oikein on. Haluaako tämä vaihtaa sukupuolta. Mies vastasi, että ei. Hän tykkää naisista ja on hetero.
– Sanoin, että ole mikä olet, mutta huoran näköisenä et lähde kadulle.
Ensimmäiset korkokengät he ostivat Thealle Hampurista. Tämä käveli niillä kuin olisi ikänsä astellut.
Kun he juhlivat yhteisiä syntymäpäiviä, niin he tulivat kaapista ulos. He kertoivat koko juhlajoukolle, mikä on homman nimi.
Ei riittänyt rohkeutta kertoa
Kalevi Hakokorven elämä ei ole aina ollut yhtä auvoista.
Hän tiesi jo alle kouluikäisenä olevansa erilainen kuin muut pojat. Hän ei uskaltanut kertoa asiasta ja kysyä.
Hakokorpea kiinnostivat tyttöjen leikit ja mekot. Pikkusiskojen vaatteet olivat hänelle liian pieniä ja äidin isoja.
Ensimmäisen oman hameensa hän teki vanhoista verhoista. Hakokorpi ei koskaan kertonut suuntautuneisuudestaan äidilleen, mutta uskoo äidin silti aavistaneen jotain.
Samoin oli ensimmäisen vaimon kanssa. Mies ei uskaltanut puhua aiheesta, ja siitä että oli salaa pukeutunut naisten kostyymeihin, pannut punaa huuliin, sinistä silmäluomiin ja peruukin päähänsä.
– Ei riittänyt rohkeutta kertoa. Mutta kyllä Marjatta varmaan tiesi, kun tuoksuin hajuvedeltä ja saattoi olla huulipunaakin jäänyt jonnekin.
Antakaa lasten olla sellaisia kuin ovat
– Kyllä sitä oli aika helvetissä lapsena ja nuorena, kun ei tiennyt, mistä on kyse. Nyt nuorilla on toisenlaista. He saavat tietoa. He voivat pukeutua ja olla ihan mitä haluavat.
Pariskunta kuuluu Setaan ja on käynyt erilaisissa tilaisuuksissa kertomassa transvestisuudesta ja elämästään.
– Meidät on otettu erittäin hyvin vastaan. Yhtään vihamielisyyttä en ole saanut osakseni, toteaa Thea.
Gitta sanoo, että kaikki lähtee siitä, että hyväksyy itsensä, on sinut itsensä kanssa.
Pariskunta neuvoo vanhempia puhumaan lastensa kanssa asiasta kuin asiasta.
– Antakaa lasten olla juuri sellaisia, mitä he ovat. Ymmärtäkää ja tukekaa.
