Teksti ja kuvat Timo Kalenius
Johanna Vuori palkittiin äitienpäivänä ansiokkaasta kasvatus- ja vapaaehtoistyöstä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalilla kultaristein.
Somerolainen Vuori sai kunniamerkkinsä 38 muun palkittavan äidin kanssa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö luovutti kunniamerkit 14.5. äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla Helsingissä.
Johanna Vuori , 59, on neljän lapsen äiti, kolme tyttöä ja yksi poika. Lastenlapsia on seitsemän ja kahdeksas tulossa syksyllä.
– Kesällä syntyy myös ensimmäinen lapsenlapsenlapsi, ja koossa on sitten viisi sukupolvea, kertoo Johanna Vuori ylpeänä.
Pitkän, jo 37 vuotta kestäneen työuransa Vuori on tehnyt Someron kaupungin palveluksessa. Hän on työskennellyt puhelinkeskuksen ja info-pisteen hoitajana sekä kaupungin arkistonhoitajana.
Vuori sai kunniamerkkinsä kaupungin jättämän esityksen perusteella. Hakemuksessa käy ilmi, kuinka tärkeänä työntekijänä Johanna Vuorta pidetään. Hänen toimintansa työyhteisössä on vuosien mittaan noussut arvoon arvaamattomaan.
Perusteissa todetaan muun muassa, että hän on helposti lähestyttävä ja aina valmis auttamaan. Hänen roolinsa työyhteisön viihtyvyyden ja yleisen ilmapiirin luojana on merkittävä. Päätöksiä tehtäessä ja toimintaohjeita laadittaessa hän pitää huolen siitä, että kaikessa huomioidaan se, että töitä tehdään somerolaisia varten.
Johanna Vuori on vastannut Someron kaupungin positiivisesta ja palvelualttiista imagosta ja hyvästä toimialat ylittävästä ohjauksesta ja neuvonnasta.
Valtiollisten- sekä kuntavaalien vastuuhenkilönä ja keskusvaalilautakunnan sihteerinä hän on toiminut 10 vuoden ajan.
Vapaaehtoistyötä lasten hyväksi
Pitkän päivätyön lisäksi Johanna Vuori on uhrannut lähes kaiken vapaa-aikansa lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen ja kehittämiseen useissa somerolaisissa urheiluseuroissa.
Omien lastensa harrastusten kautta hän on ollut mukana eri seuroissa niin joukkueenjohtajana, toimitsijana, kuljettajana, varainkerääjänä, rahastonhoitajana sekä hallituksen jäsenenä.
Hänet on valittu myös Vuoden 2012 Someron seuratyöntekijäksi.
– Kaikki on varmaan saanut alkunsa omasta lapsuudestani, kun kotona urheiltiin ja harrastettiin. Saman mahdollisuuden olen yrittänyt antaa omille lapsilleni. Kun omat lapset kiinnostuivat liikunnasta, valitsivat lajinsa ja liittyivät seuratoimintaan, halusin tietenkin tukea heidän harrastuksiaan mahdollisimman paljon, kertoo Johanna Vuori.
– Joskus oli vähän haasteellista aikatauluttaa kaikki, kun oli monen lapsen pelit ja harjoitukset samaan aikaan, ja kaikkiin halusi ehtiä mukaan. Oman pojan jääkiekkojoukkueen joukkueenjohtajana toimin 12 vuotta; siinä riitti tekemistä.
– Paljon on aikaa mennyt ja omat harrastukset jäivät vähän vähemmälle, mutta päivääkään en kadu. On ikävä niitä aikoja, sillä paljon tämä on myös antanut. Uusia ystäviä on tullut niin vanhemmista kuin joukkueiden muistakin tukihenkilöistä. Kyllä tästä on elämäntapa jäänyt, kun nytkin vielä lähes joka viikonloppu on kova into lähteä jonnekin päin lastenlasten pelejä seuraamaan. Onneksi omien aikuisten tyttöjenkin lentopalloharrastuskin vielä jatkuu, niin saa katsomossa kannustaa ja jännittää, miettii Johanna Vuori.
Lapsuuden koti on sama, jossa Johanna Vuori nyt tälläkin hetkellä asuu. Hän muisteleekin aikoja, kun isän ja äidin sekä pikkuveljen kanssa asui talon yläkerrassa ja mamma ja pappa alakerrassa.
– Olihan se lapselle hienoa, kun käveli portaat alas, niin oli mamman ja papan luona. Kun mammalla oli vielä kaksi kasvattilasta sekä tapana ottaa kesäaikaan hoitoon kesälapsiakin, niin leikkikavereista ei ollut pulaa, muistelee Johanna Vuori.
– Luulen, että rakkauteni lapsia kohtaan on peräisin lapsuudesta ja varmaan perimää isoäidiltäni. Kun katselen vaikkapa vanhoja valokuvia, niin minulla on niissä aina sylissäni joku pienempi lapsi. Hieman vanhempana jo olin hoitamassa tuttavien lapsia. Sitten kun 18-vuotiaana sain ensimmäisen oman lapseni, niin olin mielestäni aika hyvin siihen valmistautunut, toteaa Johanna Vuori.
– Olen omalta äidiltäni ja isältäni saanut turvallisen kodin ja hyvän kasvatuksen. Sen olen pyrkinyt antamaan myös omille lapsilleni ja heidän lapsilleen. Tärkeintä on kunnioitus toisia kohtaan, sekä rajat, rakkaus ja läsnäolo lapselle. Somero on hyvä paikka kasvattaa lapset.
– Olen aina sanonut lapsille, heidän kavereilleen sekä lapsenlapsilleni myös, että mammalan ovet ovat aina auki ja tänne voi aina halutessaan tulla. Kaipaan heitä kuitenkin joka päivä.
Facta: Äitienpäivän kunniamerkki
-äitienpäivänä annettava Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein
-myönnetty vuodesta 1946 saakka
-tasavallan presidentti luovuttaa äitienpäivänä Helsingissä Säätytalossa
-saajat ovat yleensä suurperheen äitejä, mutta vuoden 1997 jälkeen lasten lukumäärä ei ole ollut enää tärkeimpiä perusteita myöntämiselle
-sen voivat saada myös muut lasten ja nuorten hyväksi merkittävää työtä tehneet kasvattajat
-saajaksi voi esittää 40 vuotta täyttänyttä biologista äitiä, adoptioäitiä sekä sijaisäitiä
