Somerolle aukeaa kotieläinpiha

0
Hirsjärvelle avataan alkukesästä kotieläinpiha, jossa tepastelee noin sata eläintä. Niko Rajalan ja Tiia Kaivolan pihalta löytyy muun muassa poroja, joista Petteri-niminen on juuri haukkaamassa jäkälää kuvan keskellä. Pariskunnan lapset Miisa, (vas.), Meeri ja Martta Rajala ovat kaikki hyvin eläinrakkaita.

Teksti Kirsi Seppälä, kuvat Sari Merilä ja Niko Rajala

HirSjärvellä, Niko Rajalan ja Tiia Kaivolan perheen pihapiirissä voi kesäviikonloppuisin käydä rapsuttelemassa kotieläimiä. Kotieläinpiha avaa ovensa yleisölle alkukesästä.
Kotieläinpiha, Rajala Ranch on saanut alkunsa eläinrakkaan pariskunnan yhteisestä harrastuksesta ja yrityksen perustamisen myötä muuttumassa työksi.
Niko Rajala on syntyperäinen somerolainen, joka kertoo asuneensa Somerolla ”enemmän ja vähemmän koko ikänsä”.
– Tämä on meidän sukutilamme, sillä suku on tullut 1800-luvulla tänne pitämään Hirsjärven kartanon torppaa, Rajala selventää.
Tiia Kaivola puolestaan on muuttanut paikkakunnalle Turusta. Perheessä on kolme lasta, Martta, Meeri ja Miisa Rajala. Kaksi heistä käy alakoulua ja yksi on vielä päiväkodissa.

Sata ruokittavaa

Pientilan kuuden hehtaarin alueesta kotieläinten käytössä on nyt noin hehtaarin verran. Kesäksi laitumia aidataan lisää.
– Rouva on vähän Lappi-hullu, joten meillä on poroja. Ne ovat tulleet sattumusten kautta. Kolme poroa tuli, kun yksi mies oli saattohoidossa ja hänellä oli murhe, minne porot saadaan. Ne tulivat Liedosta meille. Viisi poroista on Keski-Suomesta, Rajala kertoo.
Aaseja on kaksi, Winni ja Frida. Pienikokoiset aasit eivät käy ratsuiksi, vaan ne toimittavat seuraeläimen virkaa talon suomenhevoselle kuten yhdeksän lammastakin.
– Impukka on sekatyöläinen. Nyt se on ratsuna, mutta on tehnyt kaikkea raveista alkaen. Sen seurana ovat aasit ja lampaat, mutta juttua on jo ollut, tulisiko kaveriksi toinen hevonen, Rajala juttelee ja mainitsee tilalla olevan myös joitakin hevosvetoisia peltotyökoneita.
Osa eläimistä on saapunut perheeseen eläinsuojelun kautta, koska ne ovat tarvinneet uuden kodin ja osa on peräisin vihtiläiseltä, toimintansa lopettaneelta kotieläinpihalta. Osa on tullut muuten vain.
Toiselta eläinharrastajalta saatiin kaksi villasikaa, Vilho ja Hulda.
– Ne ovat kiharakarvaisia, punaisia possuja. Karva on karkeaa säkkärää. Näitä kasvatetaan lihaksi, koska ne kasvavat hitaasti ja tulee hyvää, marmoroitua lihaa. Se on kuulemma suurta herkkua, mutta meidän possuja ei ole aikomus syödä, Rajala kertoo viime kesänä syntyneistä, toiselta eläinharrastajalta Vihdistä tulleista lemmikeistä.
Esimerkiksi kodintarvitsijoista käyvät suomenvuohet Taavi, Vili ja Pörri. Ne tulivat eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Neljäs vuohi, Taavin isä, on vielä tulossa.

Lintuja riikinkukoista hanhiin

Värikylläistä kauneutta kotieläinpihaan tuo riikinkukkopariskunta. Kotieläinpihan lintuihin lukeutuvat muun muassa ankat, skoonehanhet ja joutsenhanhetkin. Kalkkunoita on viisi. Niistä kaksi on parin kuukauden ikäisiä, ja ne on itse haudottu kalkkunoiden munista hautomakoneella.
Kanoja on useita erilaisia. Tavallisten, sekarotuisten kanojen lisäksi kanalassa kotkottavat helmikanat sekä tyrnäväläiset maatiaiskanat ja -kukot.
– Meillä on myös ayamcemaneja, mustia kanoja. Niitä on kutsuttu noitakanoiksi, koska luutkin ovat kuulemma mustia, Rajala mainitsee.

Tavanomaisiakin lemmikkejä on

Rajalan ja Kaivolan perheen pitkäaikainen eläinjäsen on 13-vuotias Numa-koira. Sen seurana on kaksi nuorempaa koiraa, Mimmi ja Steffe. Kaikki koirat ovat sekarotuisia.
Hiiret talon nurkista pysyvät poissa Muusa ja Leo -kissojen voimin.
Tavanomaisten lemmikkien joukkoon voi vielä laskea kaksi marsua ja kanit. Jälkimmäisiä tosin on seitsemän, ja joukossa on niin isompia kuin pienempiäkin pomppijoita. Osa on luppakorvia, osa tavallisia.

Paljon työtä

Suuri eläinmäärä vaatii isot tilat. Tilalla on kaksi isoa kanalaa, joissa oli aiemmin 800 kanaa.
– Sitten kanat pantiin pois, ja nyt muut eläimet ovat niissä tiloissa. Porot ja villasiat ovat ulkona ympäri vuoden. Niillä on tarhoissaan sääsuojat, mutta ne eivät vaadi lämmintä sisätilaa, Rajala kertoo.
Hänellä on pitkä kokemus eläintenhoidosta ennen kotieläinpihaakin.
– Olen ollut ikäni eläinten kanssa tekemisissä. Olen ollut myös lomittajana, ja kiersimme lomittamassa sikaloita ja kanaloita.
– Vapaa-ajanvietto-ongelmia ei ole ollut. Kierrämme aamulla eläinten luona yhdessä, ja iltapäivällä uudelleen. Käymme päivätöissä, minä putkimiehenä ja emäntä hammashoidossa, Rajala kertoo.
– Kaikki eläimet ovat omia persooniaan, ja jokaisessa on omat, hauskat puolensa, hän lisää.
Vaikka kotieläinpiha on yritys, Rajala Ranch ei toimi kuten jotkut kotieläinpihat. Eläimiä ei vuokrata eikä lainata, eikä niille sesongin jälkeen etsitä uusia koteja.
– Meille eläimet ovat perheenjäseniä, Niko Rajala korostaa.