Teksti ja kuvat Olivia Luhtala
Kevään suunnistuskouluissa niin aikuiset kuin lapset ovat päässeet Someron Esan suunnistusjaoston johdolla tutustumaan suunnistuksen perusteisiin iloisessa ilmapiirissä.
Lasten puolella lähes 20 suunnistajanalkua aloitti korttelisuunnistuksella keskustan alueella. Toisella kerralla lähdettiin Palman metsään Kultelaan kokeilemaan rasti- ja tukireitin juoksemista.
Rastireitti on alle 11-vuotiaiden lasten kilpailumuoto, jossa metsässä kulkee koko matkan mukana siimanaru, jota seuraamalla pääsee varmasti rastilta toiselle.
Tukireitissä rastit eivät ole aivan siimalla, mutta korkeintaan muutaman sadan metrin päässä siitä. Siima on tukireittiläisille kuin ylimääräinen polku metsässä. Siima tekee kiemuroita, joita oikomalla voi lyhentää aikaansa.
Ensimmäisellä luokalla olevat Senni Virtanen, Iisa Jalava ja Minttumaria Lehtosalo suunnistivat keskenään rastireitin. Kun heiltä kysyy, miten sujui, tytöt nauravat ja sanovat sekoilleensa siiman kanssa aika paljon.
– Tänään hauskinta oli sekoilu, he toteavat yhdessä.
Virtanen kertoo olleensa suunnistuskoulussa jo viime vuonna, samoin Jalava. Lehtosalo puolestaan tahtoi tänä vuonna mukaan, kun kuuli ystäviensä osallistuvan.
Heidän mukaansa ensimmäisillä kerroilla on ollut ”liian kivaa”, mutta sää on ollut liian kuuma. Kolmikko aikoo ehdottomasti jatkaa suunnistuskoulussa sekä Torstairasteilla käymistä vielä tämän kesän jälkeenkin.
– Mä olen oppinut, että kannattaa välillä seurata sitä siimaakin, toteaa Virtanen.
Toisilta tytöiltä kuuluu väliin myöntäviä lausahduksia.
Myös vanhemmat ovat päässeet suunnistuskoulussa oppimaan itselleen uusia asioita.
– Oltiin tänään ensimmäistä kertaa siimaradalla ja tytöt pääsivät suunnistamaan ensimmäistä kertaa ilman aikuista, mistä oli varmasti hyötyä. Kun he menivät jostain rasteista ohi, he huomasivat, että sitä siimaa oikeasti kannattaa seurata, sanoo Minttumarian äiti Hanna Lehtosalo.
Lasten suunnistusta ohjaavat seuran nuoret kesätyöläiset. Aikuisten suunnistuskurssilla ohjaajana on ollut joka kerta joku kokeneempi aikuinen suunnistaja.
AiKuiset ovat Torstairastien yhteydessä kulkeneet ryhmänä jonkin iltarastitapahtuman radoista ja ohjatusti harkinneet muun muassa reitinvalintojaan sekä kartan suuntaamista.
– Meillä on ollut tosi kiva porukka ja ohjaajat, kertoo Reetta Kettunen , joka on nyt aikuisten kurssilla päässyt monen vuoden jälkeen kokeilemaan uudestaan lajia.
– Tällainen kokonaan uusi harrastus on ollut mukava.
Kettusen sisko Kaisa Tähtinen on samaa mieltä.
– Tämä on lähtenyt tosi kivasti käyntiin. Aluksi lähdettiin liikkeelle ihan perusteista. Pääsimme suoraan maastoon: annettiin kartta käteen ja tutustuttiin karttamerkkeihin. Itselleni viimeisin suunnistuskerta oli yläasteella, joten eivät olleet kyllä kaikki karttamerkit ihan muistissa, hän naurahtaa.
Vaikka viimeisimmästä kerrasta on aikaa, ovat siskokset pohtineet suunnistuksen aloittamista jo pitempään. Tänä vuonna Kettunen bongasi netistä ilmoituksen alkavasta kurssista, ja he päättivät ilmoittautua mukaan.
– Minusta on tosi ihanaa ja rentouttavaa, kun saa liikkua metsässä, toteaa Tähtinen.
– En olisi osannut kartan kanssa mennä siellä ennen tätä.
Myös suunnistuksen tarjoamat pienet aivopähkinät ovat naisista mielenkiintoisia. Itsensä haastaminen on osa lajin viehätystä.
– Kiinnostaa nähdä, miten vaikka meiltä kahdelta onnistuu suunnistaminen ilman mitään tukea vieressä, toteaa Tähtinen, kun heiltä kysyy, mitä he harrastukseltaan tulevaisuudessa odottavat.
– Erilaisia ratoja, mitä kaikkea päästään tutkimaan ja mistä selvitään läpi, Kettunen lisää vierestä.
– Kivaa olisi joskus mennä johonkin tapahtumiinkin, vaikka Jukolan viestiin, ehdottaa Tähtinen, mutta täydentää vielä:
– Ilman mitään sellaisia tavoitteita.
Nuorempien tyttöjen kolmikko puolestaan odottaa tulevalta kesältä vielä ”hyvässä metsässä” suunnistamista. Toivottavasti sellainenkin ehtii vielä jäljellä olevien harjoituskertojen aikana löytyä.
Lopuksi naiset antavat pyynnöstä vinkkejä ihmisille, jotka tahtoisivat aloittaa suunnistuksen.
– Aika matalalla kynnyksellä tänne pääsee. Rohkeasti mukaan, mitään tyhmiä kysymyksiä ei ole, kannustavat Tähtinen ja Kettunen.
