– Liikutuin kovasti. Tuli kyynel silmäkulmaan.
– Näytelmä herätti muistot.
– Kaikki sävelmät olivat tuttuja.
– Nuoret olivat nähneet paljon vaivaa. Tehneet kaiken alusta asti itse. Kiitos.
– Fiksusti tehty käsikirjoitus. Siinä oli rinnakkain kaksi ruutua: vanhuus ja nuoruus.
Pieni katsojajoukko Syreenisalissa oli tyytyväinen näkemäänsä. He antautuivat Kiiruun koulun yhdeksäsluokkalaisten valinnaisen draamaryhmän suunnittelemaan ja esittämään näytelmään Viimeiseen Tanssiin.
Näytelmän aihe valikoitui jo viime syksynä. Nuoret päättivät viedä esityksen palvelutaloihin vanhusten nähtäväksi. Se määritti aiheen.
Projektin 15 nuorta jutteli omien isovanhempiensa kanssa, millaista näillä oli ollut nuorena 1950–1960-luvulla; mitkä asiat olivat olleet nuorina tärkeitä, mitkä tuottaneet iloa ja surua.
Näistä aihioista yksi draamaryhmäläisistä, Olivia Luhtala teki käsikirjoituksen näytelmään. Oivaltavaa oli kohtausten vuorottelu. Vanhojen keskustelut ja muistelot toisella puolella näyttämöä. Hetken päästä toisessa kulmassa esitettiin kohtauksia tanssilavalta, nuorten kohtaamisia, riemua ja jännitteitä.
Musiikki siivitti tarinaa lentoon. Nuorten iloinen valmistautuminen tanssi-iltaan Sata kesää, tuhat yötä -kappaleen sanoin. ”Sille kesälle koskaan ei löydy vertaa. Vielä sellaisen tahtoisin monta kertaa.”
Tai kun kaksi nuorta naista istuu katsellen luonnon hiljaisuutta Hetken tie on kevyt sanoin: ”Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata. Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea. Ei etäisyys, ei vuodetkaan. Ei mikään meitä erota, kun hetken vain sut pitää sain ja unohtaa.”
Tyttö ja poika lähenevät ja lähentyvät toisiaan. He laulavat: ”Vasten auringon siltaa. Säteet myöhäiseen iltaan. Sinut vierelleni tuon ja sulle hellyyteni suon. Jäisit siihen ystäväin, jäisit siihen ystäväin.” (Vasten auringon siltaa)
Kesä loppuu, elämä etenee. ”Metsään on tullut jo syys. Lohduton yön hämäryys. Vaan hongat huokaillessaan, suojaavat kukkia maan. Näytelmä päättyy Metsäkukkiin.
Nuoret lauloivat kauniisti. Toivat taiten esiin sanoman: ihmisen ikävän toisen luo. Saivat katsojan muistelemaan ja ajattelemaan.
Näytelmällä nuoret halusivat tuoda esille, kuinka tärkeää on olla läsnä omille läheisille ja millaisia hetkiä nuoruus antaakaan.
Rooleissa, laulamassa, soittamassa, käsikirjoittamassa, ohjaamassa, avustamassa ja käsiohjelman teossa olivat mukana Ellen Ali-Yrkkö, Artturi Heinonen, Juuso Hätönen, Lumia Kytöluoto, Olivia Luhtala, Iida Mikkonen, Lauri Mäkinen, Mia Nolan, Emma Nouko, Aava Ojala, Oili Ovaskainen, Minttu Raitanen, Mira Rajala, Linnea Sariola ja Maisa Virolainen.
Ensimmäiset esitykset olivat viime viikolla Lamminniemessä ja Mäntykodissa, ja viimeinen eilen maanantaina Tervaskannossa. Näiden lisäksi nuoret esittävät näytelmän vielä läheisilleen.