Egyptin pääkaupunki Kairo on kiehtova kaupunki, joka ei jätä ketään kylmäksi. Kairo oli toinen kotikaupunki Helsingin ohella 12 vuoden ajan vuosina 2004–2016. Sen jälkeen palasin Kairoon työmatkoille useita kertoja vuodessa. Pandemian vuoksi välissä vierähti reilut kolme vuotta – ja nyt olen jälleen parisen viikkoa Kairossa työn merkeissä.
Kairo on monimutkainen kaupunki – sitä on vaikea ymmärtää edes parinkymmenen vuoden kokemuksella, saati selittää.
Suur-Kairon alueella elää noin 22 miljoonaa ihmistä. Kairoon verrattuna esimerkiksi Kenian pääkaupunki Nairobi, jossa on asukkaita suunnilleen saman verran kuin Suomessa, on pieni kaupunki.
Liikenneruuhkat ovat yksi suurimmista arjen haasteista Kairossa. Autoja on muutoinkin liikaa ja pääväylät ruuhkautuvat helposti etenkin, jos ajotielle on sammunut auto tai kaistoja on kiinni kolarin tai tietöiden vuoksi.
Lähes kaikkien Kairossa käyneiden mieleen on jäänyt kaoottinen liikenne, jonka seassa moni kokee kadun ylittämisenkin ylivoimaiseksi haasteeksi eikä uskaltaisi ajatellakaan autolla ajoa. Minä olen aina Kairossa ajanut mieluummin itse kuin ollut muiden kyydissä. Tälle parin viikon reissullekin vuokrasin auton.
Kairon liikenteessä ei perinteisiä liikennesääntöjä tunneta eikä noudateta. ”Se menee, joka ehtii ja uskaltaa.” Suomalainen ystävättäreni neuvoi minua ajamaan hiljaa ja varoen. Totesin, että hiljaa ajaminen sekä turvavälin pitäminen on ehdottomasti liikenneturvallisuusriski Kairossa; oudosti käyttäytyvä autoilija, joka esimerkiksi yrittää ajaa katuun maalattujen kaistamerkkien mukaisesti, aiheuttaa nopeasti vaaratilanteita.
Kairon liikenteessä on painettava kaasua ja solahdeltava joustavasti liikenteen seassa kuin pikkukala parvessa. Muutamia kertoja Kairon liikenteessä olen hymyssä suin muistellut aikaa, jolloin en aluksi uskaltanut ajaa autoa uudessa kotikaupungissani Helsingissä. Lähes mitä vain voi oppia, jos haluaa.
Kairoa ei ole tehty jalankulkijoille. Jalkakäytävät ovat harvinaisia ja etenkin pienemmillä kaduilla kävellään ajotiellä. Kadut ovat epätasaisia ja kuoppaisia.
Rikollisuuden suhteen Kairossa sen sijaan on hämmentävän turvallista. Taskuvarkauksia on paljon vähemmän kuin Euroopan kaupungeissa, ryöstöt ovat harvinaisempia kuin Helsingissä.
Kairo on ristiriitojen ja vastakohtaisuuksien kaupunki. Rikkauden ja köyhyyden kuilu on valtaisa. Päällimmäisenä tunteena Kairossa on kuitenkin sujuvuus, ystävällisyys ja toisten huomioiminen.
Päivi Arvonen
vapaa journalisti, valokuvaaja ja viestintäammattilainen