Joskus ihmiset ovat yllättyneitä siitä, että yleisin vastaus terapiahuoneessa kysymykseen ”mikä toi sinut terapiaan?” ei ole se, että ihminen on masentunut, ahdistunut tai surullinen. Yleisin vastaus on tämä: ”En tiedä”.
Olen myös huomannut, että jokainen ihminen joka sanoo näin luulee olevansa ainoa henkilö jolla on tämä vastaus ja yleensä pyytää siitä kovasti anteeksi. Kerron aina, että ei ole mitään syytä olla pahoillaan ja että he ovat enemmistössä.
Mutta miksi emme tiedä mitä meille oikeasti kuuluu? Itse olen sitä mieltä, että emme ole tottuneet vastaamaan tuohon kysymykseen – emme ainakaan rehellisesti. ”Mitä kuuluu?” tai ”Miten menee?” ovat hyvin tavallisia kysymyksiä heti tervehdyksen jälkeen. Kuinka usein joku sanoo: ”No moi….mitä kuuluu?” ja heti tulee jonkinlainen standardi vastaus kuten ”Ihan hyvä kiitos” tai ”No, siinä se” tai jotain vastaava.
Jollain tavalla tämä on ihan ymmärrettävä ilmiö. Harva ihminen alkaa kaupan kassalla kertomaan ohimennen koko elämän tarinansa, joten hyvin usein se ”mitä kuuluu?” kysymys on enimmäkseen kohteliaisuus. Mutta jos elämässä ei jää ollenkaan aikaa tai tilaa miettimään oikeasti mitä meille kuuluu, niin sitten lopputulos on todennäköisesti se, että emme enää edes itse tiedä mitä siihen on oikea vastaus.
Nykyisessä työssäni vedän hyvinvointityöpajoja useita kertoja viikossa. Suurin osa osallistujista työskentelee terveydenhuoltoalalla. Tänään esimerkiksi oli paikalla 20 psykologia. Luulisi että he tietäisivät melko paljon omasta emotionaallisesta hyvinvoinnistaan. Mutta myös heidän piti miettiä kovasti, mitä heille oikeasti kuului.
Totuus on se, että jos emme pysähdy silloin tällöin miettimään miltä tuntuu – mitkä asiat menevät hyvin ja mitä elämässä voisi olla paremmin – niin silloin ei ole myöskään monia mahdollisuuksia korjata mikä on vialla.
Tämä ei tietenkään tarkoita että jokaisen ihmisen on kerrottava kaikki salaisuutensa kenelle tahansa. Ehkä se kuitenkin viittaa siihen, että on tärkeä löytää pari ihmistä joiden kanssa on helppo puhua ja joihin voi luottaa.
Nykyaikana, jossa älypuhelimiin ja muihin ruutuihin kuuluu niin paljon aikaa, aito keskustelu ihmisen kanssa, jossa sinua aidosti kuunnellaan, on todellinen luksusasia. Olen itse sitä mieltä, että jos tällaisia keskusteluita tapahtuisi useammin, ihmiset olisivat paljon onnellisempia.
Juuri nyt ei ole uudenvuoden lupauksien aika, mutta jos teet vaikka kesälupauksen itsellesi – yritä löytää se aito henkilö, jonka kanssa voit oikeasti ja avoimesti puhua kuulumisestasi. Ja ala sitten puhua niistä!
Mitä enemmän huomioit omat ajatuksesi ja asiat jotka tekevät sinut onnelliseksi (tai ei), sitä enemmän mahdollisuuksia sinulla on elää tätä elämää sellaisella tavalla joka oikeasti tuntuu hyvältä.
Jody Merelle
terapeutti