Salli Lehtinen/Sari Merilä
Someron Avoimet puutarhat -tapahtuma avaa jälleen ihailtavaksi neljä puutarhaa.
Someron Omakotiyhdistyksen luotsaamassa tapahtumassa vieras voi hyvällä omalla tunnolla astua kohdepuutarhan portista sisään, katsella ympärilleen ja vaihtaa ajatuksia tuttujen sekä tuntemattomien kanssa.
Tarja Tuomisen pihalla.
Mitä miettii puutarhan omistaja, joka ensi kertaa kutsuu puutarhapäivän yleisöä pihapiiriinsä?
kukkaloistoa.
Mirja Laakso ja Pertti Piira ovat jo pitkään viettäneet suurimman osan vuodesta Somerolla mökillään ja katsoivat, että nyt on heidänkin vuoro lupautua puutarhatapahtumaan.
Mökki valmistui 2011 Kerkolaan, jossa Mirja Laakson juuret ovat.
Into puutarhaan roihahti mökillä liekkeihin, ja eläkkeelle jäämisen myötä vielä enemmän.
Mirja otti vastuun kasvien hoitamisesta ja Pertin kontolla ovat lannoitukset sekä raskaammat työt.
– Työtä on paljon. Monta tuntia päivässä aherran puutarhassa, Mirja sanoo.
– On puutarhasta iloa ja hyötyäkin. Satoa riittää talven yli.
– Ihmiset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Somerolla on mukavaa.
– Pääkaupungin kulttuuririennot ovat lyhyen ajomatkan päässä ja Someronkin tarjonta monipuolista.
– Näin nyt eletään. Aika kuluu enimmäkseen Kerkolassa puuhaillessa.
Sari ja Kalevi Uutelalla on Somerniemen Kaskiston kauniissa maisemissa hyvin hoidettu maatalon puutarha. Jusmäen tilalla on luomukanala ja viljan viljelyä.
Pihapiiri on vanhaa perua. Päärakennus on sijainnut rinnetontilla jo 1800-luvulla.
Puutarharemontti oli iso myllerrys 1970-luvulla. Edellinen sukupolvi käytti apuna puutarhasuunnittelijaa, mutta nyt Sari-emäntä vastaa puutarhasta.
Sisääntulijaa tervehtii kookas perennapenkki ja vihannekset viihtyvät laatikkoviljelynä hyötypuutarhan puolella.
Nykyinen isäntäväki haluaa toimia ajan hengen mukaan, mutta perinteitä kunnioittaen.
yksityiskohtia.
Turuntie metsäisine mutkineen päätyy kilometrin ennen Tl Kosken rajaa aukealle, jossa on vanhoja rakennuksia.
Katse nauliutuu tien varren suureen rinnetonttiin, joka peittyy kukkien väriloistoon.
Paikan tietävät hiljentävät vauhtia jo ennakkoon päästäkseen nauttimaan hienosta näystä. Eikä kukkarinnettä pelkästään liikkuvasta autosta tarvitse ihailla, pihaankin voi mennä.
Taikuri kukkaloiston takana on Tarja Tuominen. Hän on omistanut lapsuudenkotiaan ja hoitanut sen puutarhaa yli 15 vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt kertyä paljon tietotaitoa perennojen kasvattamisesta ja kukittamisesta.
– Yleensä suosin samoja, vanhoja, kotimaisia lajeja. Nautin siitä, että onnistun ja saan ne kukkimaan. Suosikkini on pioni. Puutarhassa voi nähdä siitä lukemattomia erilaisia muunnelmia.
– Paljon kastelua vaatinut kesä on meneillään puutarhoissa. Nämä helteet ovat haitaksi kukille. Kukinta menee nopeasti ohi.
– Jos puutarhanharrastaja haluaa, että perennat kukkivat, pitää kukkia hoitaa muulloinkin kuin kukinta-aikaan, Tarja Tuominen muistuttaa.
Mikäli haluaa vahvan kukinnan seuraavana kesänä, pitää tarkistaa, onko juurakko jakamisen tarpeessa. Ei auta, että pelkästään istuttaa, pitää myös jakaa.
Pekka Kauralalla ja Anne Rosenbergilla on rinnetontti Helsingintien varressa, vain kolmen kilometrin päässä Someron keskustasta.
Tontti kylpee valossa. Pihalle on harkiten jätetty vanhoja, isoja puita, mutta annettu hyvin tilaa myös nurmikolle. Istutusalueet on rajattu kaarevin reunakivin ja niihin on tuotu särmää sekä rouheutta isoin ja pienemmin kivin.
– Isot kivet on kaikki löytyneet tästä tontilta rakennusaikana, kertoo Pekka Kaurala.
Pariskunta muutti taloon 2005. Puutarha alkoi muotoutua jo talon rakennusaikana, kun kiviä siirreltiin sopiviin paikkoihin.
– Kulkuväylät muotoutuivat niille kohdille, mistä luontaisesti koko ajan kuljettiin, kertoo Rosenberg.
Varsinainen puutarhan teko hehtaarin tontille alkoi 2010 ja sen luominen on ollut molemmille intohimo.
– Aina on ollut pieniä neuvotteluja siitä, mitä kulloinkin tehdään, naureskelee Kaurala, jolla on ollut päävastuu maansiirtotöiden hoitumisesta.
Rosenbergin vastuualue on istutukset ja kukat.
Kesäkukkia löytyykin ruukusta jos toisesta, amppeleista ja vaikkapa vanhoista työvälineistä kootuista tilateoksista.
– Tykkään tosi paljon kesäkukista. Niiden väri vaihtuu vuosittain, juttelee Rosenberg esitellessään tämänvuotisia keltaisin ja valkoisin kukin kukkivia ilonaiheitaan.
– Pensaita on enemmän kuin perennoja. Uskoisin, että pensaita on noin 700, kertoo Rosenberg.
Niiden hoidon suhteen hän on tinkimätön ja leikkaa jokaisen kerran vuodessa.
– Se on kieltämättä aika kova homma.
– Annehan oli jo tammikuun ensimmäisenä päivänä leikkaamassa pensaita, kertoo Kaurala.
– Silloin oli niin hieno keli, eikä vielä lunta, perustelee innokas puutarhanhoitaja.
Muutama koriste- tai hedelmäpuukin on istutettu, esimerkiksi hevoskastanja ja ruusuorapihlaja.
Hedelmäpuitakin löytyy, ja hyvin satoisia sellaisia. On esimerkiksi päärynä- ja luumupuita. Hyötypuutarhan puolella penkeissä ja kasvihuoneessa kasvaa myös perunaa, sipulia, punajuurta, tomaattia, yrttejä…
– Ja tuosta metsän puolelta löytyy hyvin mustikkaa, kertoo Kaurala.
Anne Rosenberg osaavat myös nauttia
puutarhastaan, vaikka uusia
suunnitelmiakin syntyykin koko ajan.
Metsän ympäröimällä tontilla vierailee joskus peuroja, kettuja ja jäniksiä, mutta tuhoilta vältytään, kun istutukset suojataan huolella.
Metsäistä osuutta on tontin sisälläkin parissa nurkassa, ja jotakin suunnitelmia löytyy jo niiden suhteen.
– Haluaisin tehdä soratien, joka kiertää koko tontin. Sinne varrelle voisi sitten laittaa laavun tai jotain muuta, suunnittelee Kaurala.
Uusia suunnitelmia onkin mukava tehdä viihtyisillä terasseilla, joita löytyy talon yhteydestä lasituksilla ja ilman.
– Joka ilta myös kuljen puutarhassa lenkin ihan vain katsellakseni ympärilleni, kertoo Rosenberg.
– Annehan olisi pihalla aina, jos ei kävisi välillä töissä, tietää puolisonsa.
Avoimet puutarhat sunnuntaina 2.7. klo 13-17.
