Häntälän kyläkeskukseen kokoontui joukko paikallisia asukkaita, lähikuntien virkamiehiä sekä kutsujana toimineen Paimionjoki-yhdistyksen hallituksen jäseniä saamaan ajantasaista tietoa Helmi-elinympäristöohjelmasta.
Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteisohjelman tarkoitus on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvata luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista.
Helmi-ohjelmassa (2021–2030) tartutaan Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Ohjelman toimet auttavat satoja uhanalaisia lajeja sekä suurta osaa maamme uhanalaisista luontotyypeistä.
– Varsinais-Suomen Ely-keskuksen tavoitteena on tehdä Rekijokilaaksosta yksi Suomen Helmi-keskittymistä, jolle on annettu nimeksi Rekijoen Helmet, kertoi asiantuntijana paikalla ollut ylitarkastaja Maria Yli-Renko Ely-keskuksesta.
– Alue on kansallisesti yksi arvokkaimmista ja laajimmista perinnemaisemakohteistamme. On luonnollista ajatella, että tämä olisi oma keskittymänsä.
Tähän alueeseen kuuluvat myös Somerolta Häntälän notkot.
Helmi-keskittymiä halutaan perustaa Suomeen 30–50 kappaletta.
Kohteet valitsee alueelliset yhteistyöryhmät, jotka esittävät niitä valtakunnalliselle ryhmälle, joka tekee päätökset keskittymien perustumisesta.
– Yleisesti ne ovat luonnon monimuotoisuudelle tärkeitä alueita, joissa on kunnostus- ja ennallistamispotentiaalia, selitti Yli-Renko.
Toimenpiteitä ohjelman puitteissa on tarkoitus tehdä niin valtion omistamilla kuin yksityisomistuksissa olevilla mailla, mutta Yli-Renko korosti, että Helmi-ohjelman kaikki toimet perustuvat maanomistajan vapaaehtoisuuteen.
Yli-Renko kiitteli sitä, että Rekijoenlaakson alueella on jo tehty paljon hoitotoimenpiteitä ja käytetty hyväksi esimerkiksi laidunnusta.
– Täällä on myös jo tehty toimenpiteitä luonnonsuojelulain tuella yksityisillä mailla ja Metsähallitus on tehnyt niin sanottuja Helmi-töitä valtion mailla. Ja täällä on 2000-luvun alusta lähtien ollut jo erilaista hanketoimintaa ja yhteistyötä. Ajattelimme, että yhteistyön jatkumisen kannalta olisi tärkeää, että tämä alue tunnustettaisiin nyt merkittäväksi monimuotoisuuskeskittymäksi.
Yli-Renko muistutti kuitenkin, että keskittymät eivät tule olemaan rajattuja alueita, jotka merkittäisiin esimerkiksi tarkasti karttaan.
– Helmi-ohjelman puitteissa haluttaisiin lisätä laidunnuksen piirissä olevia alueita, ja niiden lisäksi on alueita, jotka olisi hyvä ottaa niittohoitoon. Lisäksi halutaan huomioida esimerkiksi pienvedet Rekijoen sivuhaaroissa. Täällä on myös paljon erityisesti suojeltuja lajeja, kuten pikkuapollo. Eli näiden lajien kannalta saatetaan räätälöidä tietynlaista hoitoa joillekin alueille.
Helmi-keskittymien ajatus on Yli-Renkon mukaan, että saadaan mietittyä alueita kokonaisuuksina ja myös yhteyksiä eri hoidettujen alueiden välille.
– Saadaan alue kokonaisvaltaisen suunnittelun piiriin.
Paikallista väkeä kiinnosti muun muassa se, mitä niittokohteet käytännössä tarkoittavat ja mitä raivatulle heinikolle tai risukolle tehdään.
Osa keskustelijoista oli sitä mieltä, että ne voidaan polttaa paikanpäällä, osa uskoi sen olevan ehdottomasti kiellettyä. Varmaa vastausta ei saatu. Siitä oltiin yhtä mieltä, että niittäminen jyrkissä notkoissa on hyvin hankalaa, varsinkin koneellisesti.
Joku tiesi, että Alpina-merkkinen niittokone toimii jyrkissä maastoissa.
– Juuri siksi niitettyjä niittyjä ei juuri olekaan, koska urakoitsijoiden saaminen tämäntyyppisiin kohteisiin on vaikeaa, totesi Yli-Renko.
Myös maanomistajan mahdollisesti saamista korvauksista oltiin kiinnostuneita, jos esimerkiksi omistaja huolehtisi itse niittämisestä.
– Rahaa ei makseta rahana. Luonnonsuojelulain mukaista tukea voisi saada tavarana ja palveluna, eli maksetaan vaikka urakointi, vastasi Yli-Renko.
– Tänä vuonna ei enää ole kunnille ja järjestöille Helmi-hakua, vasta mahdollisesti 2024 syksyllä. Rahamääristä ei kuitenkaan ole mitään tietoa, sen päättää kukin hallitus.
Yleisöstä todettiin, että kunnostustöiden myötä lisääntyvästä retkeläisten määrästä voi tulla hyötyä, mutta myös lieveilmiöitä. Kaikki retkeläiset eivät käyttäydy fiksusti.
– Ehkä paikalliset hyödyt tulevat henkisellä puolella. Kun on vuosikymmenet seurattu maisemaa, niin sen pusikoitumista on surullista katsoa. Laitumet häviävät ja kasvillisuus köyhtyy. Onkin mieluummin ihanaa nähdä, kuinka maisema pysyy avoimena ja hoidettuna, muistutti Paimionjoki-yhdistyksen puheenjohtaja Marjukka Kulmala.
Joillakin alueilla retkeilyn lisääntymisestä voi olla iloa, mutta toisin paikoin lisää väkeä ei kaivata.
Myös Natura 2000 tuli puheeksi.
Paimionjoki-yhdistyksen somerolaisjäsen Totti Nuoritalo osasi kertoa, mitä täällä silloin tapahtui.
– Minä olin silloin MTK:n Varsinais-Suomen johtokunnassa, ja juuri Varsinais-Suomi teki eniten muistutuksia Natura-alueesta. Mutta vastustus oli silloin enemmänkin epätietoisuutta. Ja vieläkin on varmaan monelle epäselvää, että mitä alueella voi tehdä, mitä ei.
– Mutta ei siitä loppujen lopuksi mitään haittaa ollut
Paikallisista asukkaista Eeva Mettala-Willberg pohti, että haitaksi asti nouseva kävijämäärä esimerkiksi Häntälän notkoissa vaatisi ympärilleen aika lailla muutakin muutosta, kuten ruokailu- ja majoituspalveluita.
– Minusta kuulostaa siltä, että jos Helmi-keskittymä tänne tulee, niin me olemme enemmän saamis- kuin menettämispuolella. Sen avulla saadaan helpommin tehtyä tarvittavia töitä, jos tavoitteena kerran on säilyttää ja pitää yllä perinnemaisemia.
