Vuoden 1973 keväällä valkolakin saaneet viettivät riemuylioppilasjuhlia. Järjestelytoimikunnan päävastuun kantajina olivat Päivi Paappa ja Mirja Rouhiainen apunaan Tuula Koivula , Tuija Erppola, Lauri Forsström ja Pentti Kujala.
Aamupala kauniine kattauksineen ja kuohujuomatarjoiluineen oli Kiiruun talossa, josta joukko käveli kutsuvieraiksi Kiiruun koulun lakkiaisiin.
Juhlapuheen riemuylioppilaiden puolesta piti Lauri Forsström.
Lakkiaisten jälkeen oli kokoontuminen Someron hautausmaalle, jossa Pentti Kujala laski kukkavihon muualle haudattujen muistomerkille poisnukkuneille luokkatovereille.
Juhlat jatkuivat Härkälän kartanossa ruokailun ja vapaan seurustelun merkeissä.
Paikalle oli saapunut ulkomaita myöten lähes 30 vuonna 1973 lakitettua ylioppilasta.
Riemuylioppilas Lauri Forsströmin puhe:
Hyvät uudet ylioppilaat, rakkaat riemuylioppilaat, arvoisat rehtori ja opettajat, hyvät naiset ja herrat. On ihanaa päästä puhumaan riemuylioppilaiden edustajana erityisesti teille, hyvät Someron nuoret ylioppilaat. Ette voi uskoa, kuinka nopeasti 50 vuotta on hujahtanut meidän yo-vuodestamme . En aio kuitenkaan alkaa muistella menneitä, vaan nostaa ajatuksiinne pari sellaista teemaa, mitkä tavalla tai toisella tulette jatkossa ja konkreettisesti kohtaamaan.
Johtaminen, ja tässä nimenomaan keskittyen henkilöjohtamiseen, tulee teille jokaiselle tutuksi ja osalle työksikin ajan mittaan. Tässä asiassa on siis sekin puoli, että kaikki ihmiset ovat ainakin johtamisen kohteena monenlaisissa elämäntilanteissaan.
Monet teistä ovat lähiaikoina menossa armeijaan ja siellä tähän juttuun toden totta pääsee tutustumaan. Omat poikani kysyivät isältään ennen armeijaa : Mitä hyötyä on olla INTissä melkein vuosi, kun sieltä voi päästä puolellakin vuodella. On niistä armeijan tarjolla olevista sotakouluista ainakin se hyöty, että käytännössä ensimmäistä kertaa elämässään nuori aikuinen saa johtamisen systemaattista opetusta ja lisäksi useita kuukausia käytännön kokemusta muita varuspalvelustaan suorittavia johtaessaan .Vasta sitten oikeasti pystyy aistimaan miltä sellainen rooli itsestä tuntuu. Ei sitä ennen tiedä ennen kuin omakohtaisesti pääsee kokeilemaan.
Noin 40 vuoden kokemusten pohjalta liike-elämän moninaisissa johtotehtävissä Suomessa ja ulkomailla mielipiteenä on, ettei ns. synnynnäistä johtajaa ole olemassakaan. Kyllä harjaantuminen niihin hommiin tapahtuu vain sitä työtä itse tekemällä. Pitää olla halua , kiinnostusta ja rohkeuttakin pomona ottaa vastuuta myös alaistensa tekemisistä.
Hyvä johtaja on tasapuolinen ja reilu ratkaisuissaan. Jos hän aluksi ei osaa kovin hyvin kuunnella muita työyhteisössään, niin hän kyllä opettelee ja oppii tämän työssään tärkeän taidon. Totuudessa kannattaa pysyä ja ottaa muut huomioon .
Ihmisiin kannattaa opetella luottamaan ja heitä arvostamaan. On turha yrittää teeskennellä, kannattaa pyrkiä olemaan se oma itsensä. Jos vielä osaat innostua, saat kyllä ihmiset kuuntelemaan ja tempaat heidät mukaasi.
No juu, tulipa siinä pitkä litania hyviä ja tarvittavia ominaisuuksia.
Johtamistyössä, tilanteiden koko ajan vaihdellessa ja ihmisten ja organisaationkin välillä vaihtuessa muodostuu ajan kanssa näistä asioista sellainen osaamiscompo, josta itsekin saa hyvän mielen ja voi olla tekemiseensä tyytyväinen.
Mikä sitten saa ihmisen haluamaan johtajaksi. Eräs merkittävä asia on palkkaus, Mitä vastuullisempi tehtävä, sitä paremmin siitä yleensä palkitaan.
Tiedättekö muuten millaisen keinon keksimme silloin 50 vuotta sitten kun mietimme mihin isona ryhtyä? Kas tässä aikansa highteciä …. Someron ja Somerniemen kuntien 1972 verokalenteri! Pilke silmäkulmassa mutta totta toinen puoli katsoimme miten eri ammateissa tienaa. Harmi vaan, ettei työtehtävien kirjo maalaispitäjässä ainakaan tuolloin ollut kovin kattava.
Sitten vielä lyhyesti toiseen teemaan: yrittämiseen. Kuulin ilokseni että Somerolla peruskoulussa ja lukiossa pidetään nykyään mukavasti esillä myös yrittäminen ja yritykset. Hienoa! Eräs suosittu yrittäjäpolku kulkee useasti siten, että ensin opiskellaan, sitten opetellaan eri työtehtävissä ja kartutetaan ammattiosaamista vaikka 10-20 vuotta. Niissä opitaan kantapään kautta ja myös mokaillaan; huomatkaa – muiden piikkiin – ja näin kartutetaan omassa yrityksessä tarvittavia tietoja ja taitoja. Se oma liikeidea tai monesti myös myytäväksi tuleva kasvukelpoinen yritys ,vaikka liiketoimintakauppana , on mahdollinen ostaa ja päätöksensä tehnyt sen kyllä löytää.
Sitten tarvitaan vielä alkurahoitus- se kyllä nykyään löytyy jos businessuunnitelma on muidenkin mielestä toteuttamiskelpoinen. Tahto löytää tien, ei yrittäjäksi ketään pakoteta, sinne halutaan ja päästään.
Aloin tosissani miettiä yrittäjyyttä nelikymppisenä ja olen saanut siitä runsaan parinkymmenen vuoden kokemuksen. Voin vakuuttaa, että se on ollut parasta aikaa minun työurallani. Kokemusteni pohjalta voin lämpimästi suositella yrittämistä siitä kiinnostuneille. Ja olen varma, että teistäkin, hyvät päivänsankarit, muutamat tulevat oman yrittäjäpolkunsa löytämään.
Kaikkien meidän Riemuylioppilaiden puolesta haluan toivottaa onnea ja menestystä teille, Someron hyvän lukion uudet ylioppilaat! Kiitos.
Lauri Forsström
Hallituksen puheenjohtaja
Riemuylioppilas Someron lukiosta 1973