Tällä viikolla WSOY julkaisi lapsille suunnatun tietokirjan Onnekkaiden eläinten talo, jossa pääosassa ovat somerolaisen Eläinsuojelukeskus Tuulispään asukit.
Helsinkiläisen tietokirjailijan, toimittajan ja opettajan Suvi Auvisen kirjoittama kirja kertoo entisten tuotantoeläinten tositarinoita siitä, miten ne ovat välttäneet ennalta suunnitellut kohtalonsa ja saaneet loppuelämänsä kodin Tuulispäästä.
Tarinoita värittävät turkulaisen kuvittajan, graafikon ja sarjakuvataiteilijan Anni Nykäsen piirrokset.
Kirja tarjoaa lapsille ja myös aikuisille ajattelun aihetta ja mahdollisuuden keskustella siitä, miten me eläimiä kohtelemme.
– Emme halua kuitenkaan tuputtaa mitään ideologiaa, vaan tuoda esille näiden eläinten oikeat tarinat ja sitä kautta antaa ihmisten itse tehdä omat johtopäätöksensä, sanoo Auvinen.
– Lähdin siitä ajatuksesta, että luontaisesti lapset haluavat olla ystävällisiä eläimille. Kun he näkevät tipun tai pupun, niin he haluavat paijata sitä, eivätkä vääntää niskoja nurin.
Kirjassa siteerataan myös tuoreita tutkimuksia, joiden mukaan esimerkiksi 9–11-vuotiaat lapset ajattelevat, että eläimiä ei saisi kohdella huonommin kuin ihmisiä.
– Mutta meidät opetetaan pois siitä, harmittelee Auvinen.
– Itselläni on ala-asteikäinen lapsi ja tuntuu, että siellä on kasvamassa sellainen sukupolvi, joka miettii tosi paljon eläinoikeuksia ja ympäristöä ja kaikkea muuta vastaavaa. Tämä kirja kertookin, että tällaiset näkökulmat ovat normaaleja. Eli ei ole kummajainen, vaikka söisi vegaanista ruokaa, painottaa Auvinen.
– Lapset, jotka nyt lukevat tätä kirjaa, tulevat kuitenkin elämään hyvin toisennäköisessä maailmassa kuin missä me olemme aikuistuneet.
– Itselleni eläinoikeudet ovat olleet nuoresta asti hyvin tärkeitä. Haluaisin, että ihmiset oppisivat ymmärtämään, minkälaisia mahdollisuuksia meillä olisi elää eläinten rinnalla ilman hyötymissuhdetta, sanoo Auvinen.
– 1990-luvulla oli eläinoikeusliike, joka ei ehkä oikein toiminut. Kun sitten ymmärrettiin minkälaisen haasteen ympäristökriisi aiheuttaa meille kaikille, veganismi ja kasvissyönti alkoivat yleistyä, pohtii Auvinen.
Kirjassa tutustutaan myös eri eläinlajien tarpeisiin ja pohditaan sitä, millaista on olla eläin.
– Olen yrittänyt avata sitä, että vaikka voisimme puhua eri eläimen kanssa, niin niiden kokemusmaailma on kuitenkin hyvin erilainen kuin meidän ihmisten, selittää Auvinen.
Onnekkaiden eläinten talo on Auvisen ensimmäinen kirja lapsille. Hän on aiemmin julkaissut muun muassa Lapsiperheen vegaanikeittokirjan ja Lihan loppu -nimisen teoksen, joka käsittelee, mitä ruokajärjestelmälle tapahtuu ilmastokriisin aikana.
– Olen ollut pitkään vegaani ja sitä kautta sain kuulla Tuulispäästäkin. Vuonna 2015 kävin paikan päällä ensimmäistä kertaa ja ihastuin täysin. Koska itselläni on pitkä tausta toimittajana ja kirjoittajana, halusin tehdä jotain Tuulispäästä. 2021 keksin, että se on lastenkirja.
– Lastenkirjat ovat täynnä eläintarinoita, on sankarikoiraa sun muuta, mutta ajattelin, että voisikohan lastenkirjassa kertoa myös ihan oikeitten eläinten tarinoita, varsinkin tuotantoeläinten.
Myös kuvituspuolella Auvisesta oli tärkeää, että eläimet ovat eläinten näköisiä, eivätkä Disney- tai satuhahmojen oloisia.
– Mutta ei kuitenkaan liian fotorealistisia, koska ne ovat lapsista ehkä tylsiä.
Kuvittajaksi valikoitui Anni Nykänen.
– Myös minulle eläinten hyvinvointi on tärkeää, ja olen vegaani. Tiesin etukäteen Tuulispään, joten tämä oli minulle ihan unelmaprojekti, vastaa Nykänen.
Projektin myötä kaksikko on vieraillut Tuulispäässä useammankin kertaa ja tutustunut kunnolla eläimiin ja paikkaan.
– Tätä kirjaa on tehty koko ajan yhteistyössä Tuulispään vetäjän Piia Anttosen kanssa. Yhdessä on myös valittu, että mistä eläimistä saisi kirjaan sopivia tarinoita. Samalla on ollut ajatuksena, että Tuulispää saisi tästä myös mahdollisimman paljon hyötyä.
Toimintaa voikin tukea ostamalla kirjan Tuulispään omasta verkkokaupasta. Se löytyy myös kirjakaupoista ja netistä niin ääni- kun e-kirjanakin.
Kirjassa eläimistä puhutaan käyttäen kahta erilaista persoonapronominia; hän ja se.
– Kieliopin mukaan kumpikin on ok. Eli kirjan myötä voi testailla, miltä tuntuu sanoa eläimestä, että hän, kehottaa Auvinen.
– Kieli muokkaa meidän kokemustamme maailmasta. Eli se minkälaisilla termeillä me puhumme asioista, vaikuttaa siihen, miten me ajattelemme niistä. Haluan herättää sitä ajatusta, että kielellä luodaan todellisuutta. Ja siihen todellisuuteen voi vaikuttaa valitsemalla sanoja, joita käyttää, pohtii Auvinen.
– Lemmikeistä ihminen käyttää helposti enemmän sanaa hän kuin vaikka toisista ihmisistä, mutta ei muista eläimistä, lisää Nykänen.
– Muihin eläimiin verrattuna myös omasta koirasta on todella helppo nähdä, että se on joku eikä jokin, lisää Nykänen.