– Tunnen suurta mielihyvää, kun olen tehnyt esimerkiksi lipaston, jonka kaikki ovet ja laatikot ovat avattavissa ja laatikoissa on tavaraa; ja koko on 1:12, toteaa somerolainen nukkekotiharrastaja Outi Tuuminen, jonka töitä on esillä parhaillaan Salon ja Kimalan nukkekerhojen näyttelyssä Perniössä.
– Tämä harrastus tuottaa mielihyvää. Ehkä se ydin on rakkaus käsillä tekemiseen. Oivallukset tuottavat mielihyvää, ehkä itsensä ylittäminenkin.
Tuuminen arvelee yhden keskeisen asian olevan hallittavuus.
– Nukkekodissa ei tapahdu mitään, mitä et halua siellä tapahtuvan. Oikeaa elämää et hallitse, mutta nukkekodin elämän hallitset täysin.
Marika Jensen kuvaa harrastusta mielettömän mukavaksi.
– Tässä saan toteuttaa myös sisustusviettiä, sanoo Jensen.
Outi Tuuminen on valmistanut nukkekoteihin huonekaluja, esineitä, vaatettanut nukkeja, tapiseerannut, maalannut ja sisustanut miljöitä. Hän on suunnitellut, ratkaissut ongelmia ja toteuttanut.
Hänen luonaan Kimalassa entiseen navettaan tehdyssä tilassa on pidetty nukkiskerhoa 18 vuoden ajan. Sinne on kokoontunut kymmenkunta henkilöä nukkekotien äärelle 2–3 viikon välein, tarpeen vaatiessa useamminkin. Väkeä on tullut Someron lisäksi Salosta ja muualtakin.
Joukko on koonnut yhteisnäyttelyn, jossa on Kimalan sekä Salon nukkekotiharrastajien tuotantoa. Paikkana on Galleria Levola Perniössä.
Somerolaiskerhosta mukana on Reino Aallon, Marika Jensenin, Soile Kotilaisen, Outi Tuumisen ja edesmenneen Leeni Tiirakarin töitä. Esillä on parinkymmenen tekijän tuotantoa, kuten kauppoja, kodin huoneita, gallerioita, miljöitä ja sikarilaatikoissakin todella pieniä töitä.
Näyttely Pienoiselämää – Kolmiulotteisia tarinoita miniatyyrikoossa avattiin eilen 1. kesäkuuta ja on avoinna 18.6. saakka.
– Näyttelyn nimi kertoo siitä, että tekijällä on ollut mielessään tarina jo työtä aloittaessaan. Tarina voi kertoa naapurissa asuneista vanhuksista, taidegalleriasta tai vaikka Agatha Christien Hercule Poirotista. Sisustetut nukkekodit antavat jopa mahdollisuuden rakentaa oma toivekoti, sellainen joka ei oikeassa elämässä koskaan toteutuisi, toteaa Eila Huttunen , joka on sekä Salon että Kimalan kerhon jäsen.
Hän jatkaa, että nukkistelu on tekijälleen todellinen second life (toinen elämä), mahdollisuus rentoutua ja elää mielikuvituksessaan samalla tavoin kuin missä tahansa luovassa harrastuksessa.
– Nukkistelussa voi kokeilla lähes kaikkia askartelutekniikoita rottingin punonnasta keramiikkaan tai vaikka ryijyn valmistamiseen, vain lopputuloksen koko on erilainen. Näpertämisessä saa koetella omia rajojaan ja luovuuttaan, mikä on paras palkinto. Aina ei onnistu, mutta pienen työn voi aloittaa alusta. Aikuisen miehen villapaidan epäonnistuminen on suurempi tappio, toteaa Huttunen.