Idea taidemaalari Maila Ponkkosen (Salosmaa) näyttelyn tuomisesta kesäiseen Hovilan kartanoon tuli Pauliina Aarikalta. Asian varmistaa Hovilan emäntä Arja Torkkomäki, joka miehensä Matti Torkkomäen kanssa vastaa jälleen somerolaiskartanon upeista näyttelyistä.
Toisena osana kartanosalien näyttelyjä ovat suomalaisten ruoka- ja kahvipöytien kattaukset, pitkillä perinteillä ja kunkin ajan tapakulttuurilla höystettyinä. Tähän näyttelyyn Arja Torkkomäki sai idean käytyään Espoon Modernin taiteen museossa Emmassa, jossa esillä oli kauppaneuvos Kyösti Kakkosen huolella keräämiä muotoilu- ja taide-esineitä, lasiastioita ja taidekeramiikkaa. Paikkaan oli jatkuva jono!
Hovilan pöydiltä vierailija saa lukeakseen infot lasi- ja posliiniesineiden suunnittelijoista ja ajankohdista. Mukaan mahtuu monia arkisia, mutta myös juhlavia, kaapeissa uskollisesti säilytettyjä astiastoja sekä kotien taide-esineitä. Kävijä voi vain ihastella: Noita samoja on meilläkin, tätä äidillä ja tuota tädillä.
Kolmas osa näyttelyistä on kivinavetan vintillä, jossa pääsee palaamaan kultaiseen 1950–1960-luvun maailmaan, vuonna 2015 rakennetun Muistojen kultaa – nuoruuden hurmaa -näyttelyn puitteissa.
Someron Kultelassa
Lyyrisen kolorismin herkkä taitaja Maila Ponkkonen on harmillisen vähän tunnettu, siitäkin huolimatta, että hänen taidettaan on esillä useissa suomalaisissa julkisissa kokoelmissa. Toisaalta niitä myös on useissa kodeissa, Ponkkosen ollessa suosittu muotokuvamaalari.
Monelle somerolaiselle hän oli hyvinkin tuttu, hänen viettäessä perheensä, taiteilijamiehensä Aarne Salosmaan ja tyttäriensä Marian ja Annan kanssa kesiään Kultelassa. Maila Ponkkonen oli esimerkiksi Kaija Aarikan hyvä ystävä. Kuin todisteena eräässä taulussa on Kaijan valitsemat kehykset Nizzasta Italiasta. He ovat matkailleet siellä yhdessä.
Arja Torkkomäki kertoo perheen viettäneen Kultela-kesiään 1970-luvun alusta aina 1980-luvun loppuun asti Kultelassa. Sitä taloa ei enää ole, mutta se sijaitsi Kankareen naapurissa.
– Kankareen Markku muistaa, miten molemmat tytöt juoksivat jo pieninä heille ihan aamusta aina mopoikään asti. Marialla on hyvin lämpimät ja kauniit muistot Kultelasta ja siitä maalaisyhteisöstä.
Tietysti tärkeitä olivat myös muut taiteilijat. Taitelijayhteisöön Somerolla kuuluivat Juhani Harri ja Kari Ovaska Hirsjärveltä, Linnilät, sekä jo edellä mainittu Kaija Aarikka, johon he tutustuivat Somerniemen torilla.
– Täällä oli silloin paljon taiteilijoita, jos täällä on nytkin. Niin nämä luovat taitelijat ovat ostaneet Someron kyläkoulutkin, kuten vaikka Anna-Kaisa Ant-Wuorinen ja Antti Laitinen . He ovat hankkineet tilavia, vanhoja hyviä rakennuksia itselleen. Tänne vain tulee joku, josta sana lähtee kiertämään.
Taitelijat ovat selvästi löytäneet tien tänne Somerolle.
Harvinainen kerta
Arja Torkkomäki oli suunnitellut kesän kattausnäyttelyt jo etukäteen, kun omasta ideastaan ja Maila Ponkkosesta hänelle soitti viime talvena Pauliina Aarikka.
– Niin minä pyysin Pauliinaa tulemaan tänne näyttelykuraattoriksi. Hän on kuitenkin rakentanut niin paljon näyttelyjä, että oli hyvä saada ammattiapua. Hän siihen sanoi, ”no sittenhän seinille tulee Maila”, että ”he eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan päinvastoin”.
Mailan tytär Maria Salosmaa-Purujärvi kävi Hovilassa ja huokaisi lähtiessään, ”kun äiti tietäisi, hän olisi onnellinen, että täällä Somerolla on hänen näyttelynsä”.
– Asiasta oli kuulemma ollut monta kertaa puhetta, mutta hän ei ollut vain saanut asiaa aikaiseksi, Arja Torkkomäki kertoo nyt.
Muutoinkin Maila Ponkkosen näyttelyt ovat jääneet lukumääräisesti vähäisiksi. Helsingin Sanomat kehuu (2.10.2003) harvinaista näyttelyä, taitelijan lyyrisiä maalauksia Annan galleriassa.
– Hänen kuolemansa jälkeen näyttelyjä ei ole ollut vielä yhtään. Tämä on ensimmäinen. Kaiken kaikkiaan hän piti näyttelyitä hyvin vähän.
Yhteydet olivat taidekauppiaisiin, jotka myivät Ponkkosen töitä eteenpäin. Ihmisillä on hänen taidettaan ja hänet tunnetaan sitä kautta.
– Joka on hänen töitään nähnyt, muistaa hänet kyllä.
Erityyppiset taitelijat
Ponkkosen muotokuville tyypillistä oli tehdä ne niskasta. Tästä on Hovilassa esillä useitakin tauluja.
– Lisäksi hän kuvasi paljon luontoa, jossa hän viihtyi. Hänen intohimojaan olivat sienestys ja marjastus. Näiden kautta hän teki paljon maisemia ja kukka-asetelmia. Ne kaikki olivat hyvin herkkiä.
– Hänen miehensä Aarno Salosmaa oli hyvin päinvastainen, hän teki hyvin selkeätä ja niukkaväristä modernismia, niissä saattoi olla vain esimerkiksi yksi viiva.
Torkkomäki arvioi miehen olleen vaimoaan tunnetumpi. Äitinä Maila hoiti myös perhettä, ja sitä kautta isä pystyi ikään kuin tekemään uraa siihen aikaan helpommin kuin nainen perheessä.
– He olivat hyvin erityyppiset taiteilijat, jotka vierekkäin pärjäsivät erittäin hyvin Tapiola-ateljeessaan.
Maila Ponkkonen haudattiin ortodoksisin menoin. Siitä yhteisöstä muodostui loppuiällä hänelle tärkeä.
Näyttelyt ovat avoinna heinäkuun ajan viikonloppuisin perjantaina–lauantaina.
Fakta: Maila Ponkkonen
-1943–2022
-14-vuotiaana Imatran Taideyhdistyksen piirustuskoulu
-Suomen Taideakatemia 1960–1965
-suosittu muotokuvamaalari
-maalauksia kokoelmissa: Ateneum, Sara Hildén, Lahden ja Hämeenlinnan taidemuseot, Kuntsin ja Lauri Jäntin säätiöiden kokoelmat ja Wäinö Aaltosen museo
-esillä myös Helsingin, Espoon, Tampereen sekä Someron kaupungin kokoelmissa
-oli avarakatseinen, innostava, ystävistään huolehtiva ja luonnossa viihtyvä
-vietti miehensä ja perheensä kanssa lasten ollessa pieniä useita kesiään Someron Kultelassa
