Otetaanko pikkuinen äänestys? Käsi ylös ne, keiden mielestä kesä on ihanaa aikaa. Meikäläisellä nousee kaksi kättä! No okei, myönnetään, rakastan myös syksyä. Jos onni on käynyt myöden aurinkoisten päivien suhteen kesällä, niin syksyllä odotan kuin kuuta nousevaa raikkaita ja huurteisia syysaamuja.
Auringosta ja lämmöstä olen saanut jo tarpeekseni, ja odotan kun saan kääriytyä vilttiin ja nauttia pimeydestä kynttilöiden kanssa. Ja taidan kääriä vielä toisen ja kolmannenkin viltin, ja hautaudun keltaista tukkaa myöden koko kasan alle. Ihanaa.
Tässä kohtaa mietin ystäväni puolisoa. En siis siellä peiton alla SILLÄ tavalla, hyi teitä! Vaan sitä, kuinka hän vihaa vilttejä. Joka paikassa nuhjutettuja, epämääräisiä myttyjä pitkin sohvia. Mihin hän sitten kääriytyy, kahvakuulien sekaanko? Uskon että ystäväni lämmittelee tätä ”vilttienvihaajaa” jollakin toisella mukavalla tavalla, vaikka kupposella teetä. Ja taas teillä oli jotkin muut asiat mielessä. Niin se kesä saa mielet vilkkaiksi.
Palataanpa taas aiheeseen. Odotan tietenkin myös joulua, ja tämä jos joku on selvää. Minulla näet on viisi vuodenaikaa, joulu ja talvi ovat kaksi täysin eri asiaa. Talvestakin nautin täysin siemauksin. Paukkuva pakkanen, metreittäin lunta, lumikolaa ja lapiota siellä täällä sekä lasten riemua lumileikeissä. Täydellistä.
Tässä kohtaa en tietenkään laita vastaan sitäkään, jos lentokoneen nokka ottaa suunnaksi etelän auringon. Ja kun maaliskuun loppu alkaa häämöttää, olen jo niin kevään auringon lumoissa, että en todellakaan nauti lumen kolaamisesta. Kevään lapsena kevät ja tuleva kesän odotus saa aikaan sellaisen hurmoksen, että melkein on hankaluuksia pysyä niissä kuuluisissa nahoissa.
Ja vihdoin on kesä! Vihreää ja vehreää joka paikassa, linnunlaulua päivin öin. Tämän rouvan totaalisen nollauksen ja nautinnon lähde on kesäaamut, jolloin koluan lenkkireittejä aamuauringon kanssa.
Mikä siitä kesästä sitten tekee niin kovin ihanaa? Onko se loma vai kenties sää? Itselläni vuodet ja kesät ovat olleet kovin erilaisia. On ollut työntäyteisiä kesiä vähillä lomilla ja mahtavilla aurinkoisilla päivillä tai kesiä joista on nautittu kotioloissa enemmän ja vähemmän sadetutkia seuraillen. Mutta ehkä juuri se, että jokainen kesä on käänteitä täynnä, on vauhdikkaan ihmisen elämän suola, sataa tai paistaa.
Kesämuistoista jaetulle ykköspallille sijoittuu monta.
Lapsuuden kesiä vietin usein tärkeässä kummilassa, ja sieltä sainkin loppuelämäkseni kaksi ”pikkuveljeä” ja repullisen tärkeitä elämänoppeja. Lapsuuden kesistä mieleeni on jäänyt positiivisessa mielessä tietynlainen kiireettömyys. Tehtiin ja mentiin hyvinkin hetken mielijohteesta, ilman sen suurempia suunnitelmia ja suorituksia. Tätä yritän vaalia myös omien lapsien kohdalla, mutta tämän ajan maailmassa, ja tässä riittää haastetta.
Nuoruuden kesät. Tässä kohtaa pitää oikein huokaista. Vauhtia ja kaikenmaailman kotkotusta piisasi siinä määrin, että heikompia voisi hirvittää. Kylänraittia kulutettiin, milloin jalkaisin, milloin kenenkin takapenkillä poppi täysillä soiden. Saattoi sitä joskus eksyä myös kaksipyöräisten menopelien kyytiin, jolloin tukka hulmusi kesäyön henkäyksissä.
Kuinka paljon erilaisia retkiä tiiviin teiniyhteisön kanssa tulikaan tehtyä. Jokainen yö oli uusi jännittävä seikkailu, joista eivät äiti ja isä todellakaan tienneet. Sillä kun muu talo vaipui yöunille, laitettiin lilat luomeen ja ampaistiin radalle, sekä pidettiin huolta, että ennen aamupostia oltiin kotona.
Toki omatkin vanhemmat ovat olleet nuoria, ja varmasti on asioita, joita olen luullut salaa tekeväni, ja kotona on satavarmasti tiedetty niiden todellinen laita. Tämä on tietenkin hyvä pitää mielessä, kun nuo omat pojankoltiaiset tuosta hieman kasvavat.
Teinivuosiin mahtuu mukaan sellainenkin muisto, joka edelleen nostattaa pintaan vähän erilaisia tunteita. Kesä oli vasta antanut lupauksen tulevasta ja silloin tiiviin joukkomme ylle laskeutui surun musta pilvi. Sieluun asti koski, kun porukasta yllättäen vietiin yksi hyvin valloittava persoona. Veikeä pilke silmäkulmassa ja vauhdikas hymy kasvoilla olivat vain enää muisto meidän mielissämme. Nuorten maailma pysähtyi siinä hetkessä, mutta elämä jatkoi kulkuaan.
Ennalta arvaamattomia käänteitä oli täynnä tämä kesä, sillä samaan hengenvetoon elämääni asteli eräs Mäkinen, jonka kanssa aloitettu rakkaustarina pääsi täyteen vauhtiinsa keskikesän aikaan. Ja tässä kohtaa ei tarvittu teekupposia. Se on sellaista, se nuori rakkaus.
Ja tämä rakkaustarina on tuonut monen monta muistoa jokaiseen vuodenaikaan.
Juuri nyt elämme ruuhkavuosien ja yllättävien käänteiden keskellä, kesät ja vuodet siinä vierien. Juuri näistä ja teekupposista aion nauttia tänäkin kesänä.
Ihastuttavaa kesänaikaa jokaiseen mieleen, keep it simple ja nauti elämästä!
Heidi Mäkinen
yrittäjä