En muista, teinkö viime vuosikymmenellä kovinkaan montaa yön yli kestävää kotimaan matkaa vain matkustamisen vuoksi. Yleensä matkailulle oli aina selkeä peruste: useimmiten työ tai kauempana asuvat sukulaiset. Ulkomaille suunnatessa tilanne oli päinvastainen ja matkan tarkoitus oli useimmiten matkailu itsessään.
Kun vuoden 2020 tammikuussa Yhdysvalloissa ollessani makasin hotellihuoneessa katsomassa paikallisesta televisiosta uutisia aiheesta, joka varsin pian valtaisi median pitkäksi aikaa, en vielä olettanut sen muuttavan mitään. Toisin kävi. Uusi vuosikymmen toi mukanaan muutoksen, joka pakotti ajattelemaan eri tavalla. Kaikki ulkomaanmatkat, olipa niiden kohteena Viro tai Vietnam, peruuntuivat ja seuraavaan yli puoleentoista vuoteen en poistunutkaan maamme rajojen sisäpuolelta.
Jälkeenpäin ajateltuna juuri tämä oli yksi niistä harvalukuisista hyvistä puolista, jota omalla kohdallani pandemiasta seurasi. Kun ulkomaille ei päässyt, kotimaata alkoi katsomaan uudella tavalla. Mieleen muistui edellisenä kesänä lukemani lehtiartikkeli, jossa oli esitelty Suomen itäisintä kylää, Ilomantsin Möhköä.
En ollut koskaan käynytkään Pohjois-Karjalassa, mutta hyppäsin autoon ja ajoin maisemareittiä Kuopion, Nurmeksen ja Lieksan kautta ihmettelemään Möhkön ruukkimuseota. Samalla reissulla ihmettelin tukkien uittamista, kiskobusseja ja montaa muutakin sellaista asiaa, joiden kuvittelisi olevan yleistietoa. Se avasi silmät: ei tarvinnutkaan lähteä kaukomatkalle avartaakseen ajatusmaailmaansa ja oppiakseen uutta.
Kirjoitan tätä tekstiä vanhaan koulurakennukseen avatussa majatalossa Pohjois-Karjalassa. Reissu on jo neljäs, muttei varmasti viimeinen heinäkuinen automatka seudulle. Viime vuosiin on mahtunut myös lista muita ilman lentokonetta toteutuneita matkoja Suomessa ja naapurimaissa – samalla lentomatkojen määrä on pudonnut selkeästi.
Voisin väittää, että kaukomatkojen vähentäminen johtuisi kohdallani oman hiilijalanjäljen pienentämisestä tai muusta yleisesti hyvänä pidetystä syystä. Totuus kuitenkin on, että siihen vaadittiin lopulta vain vaihtoehtojen puuttuminen: kun oli pakko joko tyytyä istumaan kotona tai miettiä, mitä nähtävää kotimaasta löytyy, en enää voinut ylenkatsoa lähialuematkailua ja opin tuntemaan sen parhaat puolet. Nyt toivon vain, että olisin tehnyt saman jo vuosikymmentä aikaisemmin.
Kalle Elo
yrittäjä