Riutan torppaa juhlitaan sananparsisketsein

Someron Torppamuseon päärakennuksen Riutan torpan 200-vuotispäivää juhlistetaan ensi viikon sunnuntaina 23. heinäkuuta.
Torppamuseo koostuu kolmestatoista 1700- ja 1800-luvun rakennuksesta, jotka on siirretty museoalueelle Somerolta ja lähipitäjistä vuosina 1955–1964. Riutan torpan päärakennus vuodelta 1823 on Someron Terttilän kylästä. Riutta oli keskikokoista suurempi torppa, ja muut rakennukset on valittu kuvaamaan tämän kokoista torppaa.
– Torpan juhlaa vietetään jokseenkin samalla kaavalla, mitä noudatettiin aiemmin, kun täällä pidettiin vielä Pitäjänpäiviä, kertoo Somero-Seuran puheenjohtaja Marika Haapala.
– Eli on juhlapuhetta, kansantanssia, yhteislaulua ja kahvitarjoilua. Ja sitten ohjelma huipentuu sananparsisketseistä koostuvaan näytelmään.
Saapas näkkee mitä kenkä tekkee -näytelmän repliikit ovat noin 95-prosenttisesti kotiseutuneuvos Tapio Horilan toimittamasta Someron sananparsia -kirjasta, joka julkaistiin 1977.
Näytelmäksi ne on koonnut ja käsikirjoittanut ohjaaja Kaija Parko.
– Näistä on saanut kyllä hyvin värikkään tarinan, naurahtaa Haapala, joka on itsekin mukana piian roolissa.
Sananparret ovat kaikki someron murteella. Miten se taipuu näyttelijöiltä?
– Hyvin se sujuu. Ollaan kaikki syntyjämme somerolaisia, Haapala toteaa.
– Kyl tää on kumminki helpompaa, ku ihan yleiskiältä puhhuu. Mut varmaan someron murre on täs vähä tiätyst liurentunu, ku nykyaikaa on eletty. Se semmosen vanhan tyylin löytyminen on pikkasen vaikkiampaa, vastaa renki eli Juha Heikkil.
Haapala tosin myöntää, että ei itsekään ihan ymmärtänyt, mitä esimerkiksi hänen repliikeistään löytynyt lause ”askelak´ ko Hokmannin tippoi” oikein tarkoittaa.
Kaija Parko ”suomentaa”:
– Askeleet niin kuin Hoffmannin tipat. Hoffmannin tipat oli lääke, joka oli niin karvas, että sitä otettiin vain pienet tipat. Eli tarkoittaa, että otetaan pieniä askelia.
Lauseet sananparsikirjassa ovat paikoin roisia. Horila on kirjan alkusanoissa todennut, että sananparsia ei hyllytetty sopimattomuuden perusteella, koska ei haluttu antaa kaunistelevaa ja väärää kuvaa Someron asukkaiden ajatusmaailmasta ja kielenkäytöstä.
Näyttelijät esittävät meneillään olevissa harjoituksissaan kohtauksen, jossa äijä ja ämmä keskustelevat.
– Yks älli ämmän pääsä, harmittaa nii ettei kustuus saa. Vai eks sää leikkii ymmärrä, toteaa äijä ja jatkaa. – Emmää ämmää niin tarttiskaan, mut saa hänet joskus sänkyynki rojjauttaa.
– No men ny poijes senkin helvetin kekälä, vastaa ämmä.
naytelmän roolihahmoihin kuuluu myös kaksi ylioppilasta (Vesa Toukkari ja Emmi Ali-Yrkkö), jotka toimivat eräänlaisina tarinankertojina.
– Toinen ylioppilaista toteaakin heti alussa, että ”Tässä ympäristössä Someron sananparret todellakin alkavat elää”, ja niin ne alkavatkin näyttelijöiden suilla, kertoo Parko.
Kohtauksissa henkeä tarinaan puhaltavat piian ja rengin lisäksi ämmä (Essi Torkkomäki-Ryhtä) ja äijä (Tommi Palomäki).
Mukana on myös Someron Naiskuoro, joka laulaa kansanlauluja kohtausten välillä, sekä kuoron johtaja, kanttori Olli Salomäenpää.
– Eli cantor director cantus , joka on paljon hienompi kuin muut, koska hän puhuu ruotsia. Näin sääty-yhteiskunta-aikana tämä kanttori on pikkuisen herraskainen. Hän on ollut Somerolla kyllä 27 vuotta, mutta ei osaa kuitenkaan murretta. Hän on kaukaa kotoisin, peräti Hyvinkäältä, kuvailee Parko.
Kaija Parkolle idea sananparsien hyödyntämisestä näytelmäksi vain pulpahti jostain mielen syövereistä.
– Olen lukenut niitä paljon ja jotenkin ne kiehtovat kovasti.
– Haluaisin, että nykypäivänä osattaisiin katsoa myös taaksepäin. Ja arvostuksella. Haluan myös nostaa esille Tapio Horilan uskomattoman työn.
Haapala muistuttaa myös, että ison osan keruusta teki muun muassa torppariksi tituleerattu Bruno Aalto Kerkolasta.
– Hänen poikansa poikkesi tässä museon pihalla ja kertoi, että Somero-lehti julkaisi jo silloin 70-luvulla näitä sanaparsia. Isä oli hänelle muistellut soittaneensa lehteen ja pyytänyt, että ”koittakaan hänelt vähän kyssyy, et mitä julkastaan, kun hänen täytyy elläätki tääl viälä”. Usein oli nimittäin tarinoita naapureista ja muista tutuista.
Ja kerrottakoon, että Somero-lehti julkaisee yhä jokaisessa numerossaan yhden sananparren.