Suurkaupunki Kiovan elämä ennen Venäjän hyökkäyssotaa. Varmasti se oli erilainen, ja toiveiden mukaan se vielä palaa rauhan aikaan.
Siellä eli omaa elämää perheenäiti Liubov. Sukunimellä ei ole merkitystä, sillä monien maanmiestensä tavoin hänkin sen julkituomista kavahtaa. Jotta Venäjän tuhoisa mieli ja käsi ei yltäisi itseä lähelle.
Kotitalo Kiovassa oli pieni, yksikerroksinen, ja siinä kasvatettiin puutarhaa ympärillä. Slaavilaiseen tapaan. Tulee olla omavarainen, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Raivosihan Ukrainan neuvostotasavallassa holodomor, suuri nälänhätä vuosina 1932–1933, jolloin kuoli eri arvioiden mukaan 3–14 miljoonaa ihmistä.
Kansanmurha johtui Stalinin poliittisista päätöksistä, kuten maatalouden kollektivisoinnista. Suuri osa toimista kohdistui vain Ukrainaan – Euroopan vilja-aittaan. Ne olivat emämaassa Neuvostoliitossa jyrkästi vaiettuja asioita.
Kollektivisointi johti tuotannon jyrkkään laskuun, elintarvikepulaan, yleiseen sekaannukseen ja hätään. Ihmismuisti toimii yli sukupolvien. Ei ole ihme, että ukrainalaiset haluavat päättää itsenäisesti asioistaan, vailla ulkopuolista tunkeutujaa.
”Se oli hyvin pelottavaa”
Liubov teki lujasti työtä perheen eteen. Hän oli manikyristi ja pedikyristi – yksinyrittäjä. Työt jatkuivat iltamyöhään jopa iltayhdeksään asti, sillä Ukrainassa tehdään Liubovin mukaan pitkiä työpäiviä. Vuoden vaihteessa ennen sotaa Liubov hankki vuokrasalongin ja alkoi remontoida sitä. Mutta niin monet hyvät aikomukset katkesivat.
Venäjä käynnisti hyökkäyksensä Ukrainaan 24.2.2022. Konflikti oli alkanut jo 2014, Krimin niemimaan valtauksesta ja separatistialueiden miehityksistä. Tuona helmikuisena yönä viime vuonna presidentti Zelenskyi joutui allekirjoittamaan määräyksen yleisestä liikekannallepanosta. Nyt vasta länsimaat alkoivat avustaa Ukrainaa. Venäjän yhtenä pääkohteena oli Kiova ja maan poliittisen johdon vaihtaminen.
Liubov lähti kodistaan pian 30. maaliskuuta ja jätti Ukrainan taakseen. Sota ei näyttänyt loppuvan, eikä näytä vieläkään. Kun nyt kysyy Liubovilta, millainen tilanne siellä oli, hän vastaa: ”En halua edes muistaa, se oli hyvin pelottavaa”.
Keskustelun apuna on Google Kääntäjä. Vaikka Liubov on opiskellut suomea tammikuusta 2023 asti, on puheen tuottaminen vielä vaikeaa. Mutta hän ymmärtää jo aika paljon, ja tulee myös yksinkertaisia lauseita. Hän on ollut hyvä oppija, joka on opiskellut kieltä itsenäisesti kotonaan. Sinnikäs.
Hiljainen maa
Somerolla hän saapui vuosi sitten loppukeväästä. Nyt hän haki kotikuntaoikeutta, sai sen ja voi käyttää hyvinvointialueen ja kaupungin palveluita sekä muita etuja.
”Suomi-tšudova, hiljainen maa”, hän sanoo. Ero on valtava Kiovaan, jossa oli lähes 3 miljoonaa asukasta. ”Rauhallinen, Somerolla mennään pikkuhiljaa”, hän lisää.
On myös tytär, Mariia, 18, joka oli lähtenyt hänen kanssaan, mutta saapui Somerolle Liubovin suureksi iloksi tänä keväänä. Elokuussa Mariia aloittaa ammatillisen koulun.
Puoliso jäi Kiovaan. ”Vanha elämä on jo kaukana, oli paljon henkilökohtaisia ongelmia, mutta sillä ei ole enää väliä, ja olemme jo eronneet”, Liubov sanoo hiljaa.
Ukrainaan jäi lähisuku, perheellinen veli joka työskentelee ydinvoimalassa, ja 76-vuotias maalla asuva isä.
Erilaiset elämät
Kokopäivätyö Lamminniemellä siivoojana alkoi vuosi sitten lokakuussa. Siinä kuin myös asunnon löytämisessä häntä ”auttoi kaksi kaunista suomalaisnaista, Laura (Salo) ja Riitta (Matikainen).” Omaan asuntoon muutto oli suuri asia, sillä siellä Liubov voi keskittyä esimerkiksi kielen opiskeluun.
”Etsin mitä tahansa työtä ja kysyin kaikilta. He auttoivat minua, soittivat ja suostuivat tulemaan kanssani haastatteluun”, Liubov selittää. Hän on saanut myös paljon lisää ystäviä. ”Täällä on erittäin hyviä ihmisiä, mukavia ihmisiä auttamassa, hyvä tiimi ylipäätään. Ja mahtava pomo”, Liubov jatkaa.
Sitä hän ihmettelee, kuinka paljon Suomessa on omaa aikaa. Ukrainassa oli vähemmän. Liubov sanoo kaiken olevan täällä täysin erilaista. ”Nyt minulla on erilainen työ ja erilainen elämäntapa, ja paljon vapaa-aikaa”.
Nyt voi rentoutua enemmän. ”Siellä kaikki oli hieman erilaista, siellä meillä oli kasvimaa ja lemmikkieläiminä kolme kissaa ja iso koira, suuri piha.”
Venäjä pienellä kirjaimella
Työmatkat Lamminniemeen sujuvat jalkaisin. Satoi tai paistoi, Liubovilla ei ole polkupyörää eikä autoa – julkisiakaan ei täällä ole. ”Siellä oli bussit ja metrot”.
Nyt tulee hyötyliikuntaa aamuin illoin joka päivä, mistä Liubov on tyytyväinen.
Kaikki ukrainalaiset, joita Somerolla asuu lähes 300, tervehtii täällä toisiaan. Jos joku tarvitsee jotain, voi kysyä muilta. ”Aina joku tietää jotakin”.
Lamminniemessä on töissä kolme ukrainalaista, kaksi naista ja yksi mies. Toinen nainen kävelee juuri ohitsemme Lamminniemen ruokalassa ja tervehtii meitä iloisesti.
Kuinka paljon ajatukset Venäjästä ja Putinista ovat muuttuneet, kun sota alkoi? Mitä Liubov ajattelee Venäjän hallinnosta?
”Venäjä on hyökkäävä maa, se tuhoaa maamme, josta voin ajatella vain negatiivisesti”, muutoin iloinen Liubov vastaa vakavoituen.
Hän haluaisi kirjoittaa Venäjän pienellä alkukirjaimella, vähän vitsinäkin.
Sotauutisten seuraaminen on muuttunut: ”Aluksi katselin usein uutisia, useita kertoja päivässä ja heräsin niihin välittömästi. Katselin kaikkia niitä hälytyksiä, mutta se on erittäin suuri stressi ja kuormitus keholle. Olen jo pitkään siirtynyt pois kaikesta tästä, asettunut rauhoittavilla lääkkeillä.”
Sota tulee maksamaan paljon
Liubov kokee hyvin tärkeäksi, että Ukraina voittaa. Se taistelee koko vapaan Euroopan puolesta.
”Se maksaa. On monia elämiä, on ihmisiä, joilla on fyysisiä vammoja. On aikuisten ja lasten särkynyt psyyke, jotka näkevät ja kuulevat kaiken tämän, ja jotka asuvat siellä tällä hetkellä”, Liubov murehtii.
Mitä seikkaa Liubovilla sitten on eniten ikävä kotimaastaan Ukrainasta: ”Ukraina on minun maani, ja se kertoo kaiken. Aion asua täällä, ja asun jo täällä, mutta siellä maani on.”
Liubov kertoo Ukrainassa kaiken olleen kaunista. Paljon kukkia, hedelmäpuita, marjoja, isoja peltoja. Kerran hän oli käynyt Krimillä, mutta ei koskaan ulkomailla.
Hän pohtii, ettei voi tietää, missä on esimerkiksi 10 vuoden päästä: ”Ei voi tietää. Voi ajatella toisena päivänä toista, ja toisena päivänä toisin.”
Paras suomalainen ruoka on mustikkapiirakka. ”Sain reseptin ja olen saanut mustikoita. Leivon sitä kotona”.
”Suomalaiset ovat hyvin kilttejä ihmisinä. He antavat oikein paljon apua. Olen kiitollinen.”
Liubov on nyt iloinen ja onnellinen. Ystävänsä mukaan hän on ahkera ja myötätuntoinen ihminen – sopeutuva, vastuuntuntoinen ja tosi sitkeä. Hänellä on työ ja oma asunto sekä opiskelee ahkerasti, tytär asuu hänen luonaan.
Kauhea sota on suureksi osaksi poissa mielestä.