Tammikuussa tuli tieto, että Bruce Springsteen saapuisi maailmankiertueellaan juhannuksen jälkeen Göteborgiin Ruotsiin, mutta ei Suomeen. Vaikka olin nähnyt hänet hienon E Street Bandinsa kanssa lavalla aiemmin jo 2003 ja 2013, niin tietysti pitäisi ottaa uusiksi myös 2023.
On selvää, että henkilöauto on varsin helppo pakata laivaan ja hurauttaa Tukholmasta vajaa 500 kilometriä keikkavieraaksi. Mutta ei ole yksinkertaista, jos The Boss rahtauttaa yli 100 rekkaa Suomen lautalle ja pystyttää kamat tänne pienelle lavalle. Pohjoismaiden suurin stadion on Ullevi, jonne mahtuu kerralla 60 000 kuulijaa.
Lippuja netistä varatessa saa olla nopea, sillä puhutaan pahimmillaan alle 10 minuutista, kun ne menevät kaikki. Niinpä olin sormi valmiina tietsikalla, kun liput tulivat myyntiin.
Olin kuitenkin eksynyt jollekin hämäräsivustolle, enkä huomannut, että tiketin hinta kruunuissa oli ylihinnoiteltu. Eurot ehtivät vilahtaa Visalta, kun huomasin erehdykseni. Soitin heti sulkupalveluun, josta sain kuulla, että myyjä oli jo perään yrittänyt nostaa vielä toisen, samankokoisen summan. Mutta kun kortin saldo ei riittänyt, se ei onnistunut.
Olin joutunut petetyksi, eikä lippujakaan kuulunut. Lähettelin noin kuukauden välein katkeransävyisiä ”karhumeilejä” myyjätaholle. Eikä vastausta. Alkoi olla varma, ettei lippuja tulisi koskaan. Pitäisi tehdä rikosilmoitus poliisille, jotta saisin rahat korttitostosta takaisin.
Kunnes sitten vain viikkoa ennen keikkailtaa, sähköpostiin kilahti kuin kilahti kaksi lippua! Hurraa! Silti mieleen heräsi epäily: liputhan olivat toisen henkilön nimellä ja ehkä myyty eteenpäin vaikka kuinka moneen kertaan. Ehkä….?
Vastausta tähän ei kuitenkaan saisi, ellei jästipäisesti ajaisi Göteborgiin paikan päälle tarkistamaan lippujen ”pätevyyden”. Arvelin, että varkaissakin on jonkun verran ”rehtiyttä”. Nousisi liian iso haloo, jos liput tosiaan myytäisiin moneen kertaan, jolloin Mustan pörssin kauppa vastaisuudessa loppuisi.
Äkkiä siis laivaliput ja majoitusvaraus Göteborgiin, kivaa! Sitten Ullevin porteille.
Ja me pääsimme sisään! Satoi rankasti vettä. Olimme koko päivän seurailleet uhkaavia säätiedotuksia, sillä luvassa olisi kamala ilta. Ennen keikkaa lavascreeneillä oli tekstit, että järjestäjät seuraavat tarkasti ukkosrintamien liikkeitä, että asiaan palattaisiin myöhemmin.
Vajaa puoli tuntia ennen H-hetkeä sade loppui. Roudarit alkoivat ”kolata” saaveittain vettä lavaa suojanneiden sadepressujen päältä. Isot starat eivät saisi liukastella ja taittaa niskojaan pudotessaan yleisön sekaan.
Keikkailtoja oli kaikkiaan kolme, me keskimmäisessä. Bändi oli mahtava. Springsteenin kanssa lavalla loisti 16 taitavaa muusikkoa ja taustalaulajaa. Kitty´s Back soi 50 vuoden takaa. Rock on sukupolvijuttu! Onhan Pomo jo 73 vuotta, ja yhä edelleen aivan terästä. Erään biisin aikana hän repi paitansa auki: sen ikäisellä hoikalla kaverilla erottui vielä näyttävät rintalihakset.
”Only the Strong Survive”, eli ”Vain vahvat selviää”. Monet muusikkokaverit ovat jo poistuneet, miehen ekasta bändistäkin vain hän on jäljellä. Kappale ”Last Man Standing” kertoi siitä.
We will be back, Springsteen lupasi Ullevissa kolmannen keikan lopuksi.
Sauli Kaipainen
toimittaja