Uusi kolmen päiväkotiryhmän moduulipäiväkoti aloittaa Metsätien ja Leivontien kulmassa toimintansa reilun parin viikon päästä. Se on kolmas rakennusryhmässä, jonka kaksi muuta taloa ovat Leivontien ja Tuulihatun päiväkodit.
Koulut alkavat Somerolla syyslukukautensa 10. elokuuta, joten tämä aloittaa seuraavalla viikolla. Päiväkotitiloille on lomakauden jälkeen Somerolla suuri tarve.
Rakennuksen luovutus tilaajalle, Someron kaupungille, on tänään perjantaina. Kaikki on sujunut toimittajan Parmaco Oy:n kanssa sovitusti. Kaupunki pääsee vielä tekemään kuntoon pihat, päällystämään ne, laittamaan valot ja tarvittavat leikkivälineet.
Someron vs. tekninen johtaja Markus Älli kertoo, että viimeisimpänä työnä kaupunki laittaa tontin ympärille aidat.
– Siltä näyttää, että toiminta pääsee alkamaan suunnitellusti 16. elokuuta. Sekä sisällä että ulkona näyttää oikein hienolta lasten ja hoitajien tulla, Älli toteaa.
Kerrosalaltaan 523 neliön kokoinen rakennus tuotiin autokuormina kaikkiaan 12:na siivuna. Niin monesta kohtaa rakennus on ollut pituussuunnassa ”poikki”, ennen kuin se paikan päällä Somerolla on koottu yhdeksi moduulipäiväkodiksi.
Työ on joutunut nopeasti, ja Parmaco aloitti Somerolla juhannusviikolla. Sitä ennen kaupunki oli tilannut muiden kautta maatyöt sekä rakennuksen paalutuksen ja perustuksen. Parmaco aloitti työnsä ”tolppien” päältä, joiden suojaksi tulee vielä verkko.
– Ensimmäisenä päivänä asennettiin kuusi moduuliviipaletta ja toisena päivänä toiset kuusi. Siinä oli rakennus kasassa. Meidän urakkaraja kulki periaatteessa perustusten yläpinnassa, tilaaja tekee pihat ja muut, kuvailee vastaava työnjohtaja Julius Tuokkola.
Ulkorakenteet Parmaco teki erikseen paikan päällä. Katolle kiinnitettiin kattoturvatuotteet ja sadevesijärjestelmät. Peltikaton päälle viipalesaumoihin tuli ”hattupelti”, minkä jälkeen viipaleet olivat vedenpitäviä. Hattupellit tavallaan yhdistävät katon.
Julius Tuokkola pitää rakennetta fiksuna.
– Vaikka tämä tavallaan on konttirakennus, on julkisivu puuverhoiltua, ja on väriä ja niin pois päin. Se ei vaikuta niin sanotusti ”tönköltä”, hän luonnehtii.
Kaikki sujui nopeasti. Luovutus tilaajalle seuraa noin kuukauden päästä pystytyksestä.
– Työ ja rakenteellinen aikataulu ovat nopeita. Me tehdään viipalesaumat ja listoitetaan ne. Putkarit tekevät omansa ja sähkärit vetää omansa. Rakennus on kaukolämmössä.
Niittykukan päiväkodin malli noudattelee Parmacon vakiomallistoa. Rakennuksesta turkoosinsininen on yhdelle ryhmälle, vihreä on toiselle ja keltainen tunnusväri on varattu kolmannelle ryhmälle. Sisätiloissa sekä ulkona on samaa värimaailmaa.
– Joskus olen katsonut, että näitä niminä on ollut jotain Keltaisia Menninkäisiä, kaupungista tai kunnasta riippuen. Jokaisella ryhmällä on omat sisäänkäynnit.
Parmaco valmistaa ja toimittaa vuokrattavia toimitiloja
Niittykukan päiväkoti lepää tukevasti paikallaan. Vinopaalutus on lähtöisin rakennesuunniteliljan pöydältä. Se on kantavuuden takia. Alimmaisena on muutaman kymmenen metrin syvyyteen ulottuva paalutus. Sen päälle on hitsattu teräskehä, jonka päällä on rakennus.
Toimitilaratkaisun on arvioitu maksavan noin 250 000 euroa. Lopullinen summa tarkentuu laskelmien valmistuttua myöhemmin.
Parmaco Oy:n päätoimipiste on Tampereella. Omat tuotantotehtaat sillä on Pyhäjoella, Leppäviralla ja Hämeenlinnassa. Firma on iso, työntekijöitä noin 300. Parmacon päätoimialaa ovat vuokrattavat toimitilat.
– Jossain kohtaa meillä oli vuokrattavia neliöitä noin 300 000, kun vielä Ruotsi lasketaan mukaan, vastaava työnjohtaja Julius Tuokkola kertoo.
Tuokkolalla on paraikaa tänä kesänä pari työmaata päällä. Iltapäivällä hän oli matkalla toiselle kohteelle Turkuun.
– Meillä on muutama mestari ja minä olen viime vuoden loppuvuodesta asti hoitanut Varsinais-Suomen aluetta.
Tuokkolalle päiväkotikohteita on kertynyt kaikkiaan kahdeksan. Muut ovat olleet koulukohteita, kuten on myös Turun kohde.
Hän on kotoisin Seinäjoelta ja on asunut nyt kuusi vuotta Tampereella, jossa hän kouluttautui rakennusmestariksi. Työmatkoja Tuokkola arvioi kertyvän 50 000 kilometriä vuodessa.
– Nyt kohteet ovat olleet Varsinais-Suomessa, mutta aiemmin niitä oli Joensuussa ja Kuopiossa asti. Silloin kilometrejä tuli vähän enemmän. Ratin taakse olemiseen tottuu.
