Teksti Juha Laakso, kuvat Kari Eerikäinen
Jos kaikki sujuu lähikuukausina suunnitelmien mukaan, keväällä 17 vuotta täyttänyt somerolainen hyökkääjälupaus pukeutuu huhtikuun puolivälissä Suomen jääkiekkomaajoukkueen leijonapaitaan. Mainittuna päivänä Lappeenrannassa ja Imatralla käynnistyvät alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut.
– Meidän ikäluokallemme tarjoutuu harvinainen tilaisuus päästä pelaamaan kahdet MM-kisat kotiyleisön edessä. Suuri unelmani on jo pitkään ollut, että olisin mukana sekä alle 18-vuotiaiden että vajaat kaksi vuotta myöhemmin alle kaksikympppisten kotikisoissa, lyhyttä kesälomaansa Somerolla viettävä Otto Nieminen kertoo.
MM-kisapaikoista kovaa taistelua
Otto Niemisen ikäluokalle, pääosin vuonna 1996 syntyneille junioreille, on tosiaankin tarjolla ainutlaatuinen mahdollisuus päästä huudattamaan fanaattista suomalaisyleisöä peräti kaksissa arvokisoissa. Vuoden 2016 alle 20-vuotiaden MM-kisat näet pelataan nekin Suomessa, tälle ikäryhmälle tuttuun tapaan vuodenvaihteen (2015/2016) tietämissä.
– Ensi kevään MM-kisat ovat minulle juuri nyt niin tärkeä ykköstavoite, että mikään muu ei pääse lähellekään. Taistelu pelipaikoista tulee olemaan erittäin kovaa, sillä joukkueeseen on tarjolla noin kuusi ketjullista hyökkääjiä, joista kuka tahansa voi päästä lopulliseen joukkueeseen.
Lopulliset kisavalinnat tekee toista kauttaan 1996-ikäluokan leijonia luotsaava valmennusryhmä Rauli Uraman johdolla. Mikäli Niemisen kotimainen sarjakausi ja talven aikana kohdalle osuvat maajoukkuetehtävät sujuvat yhtä hyvin kuin kahdella viime kaudella, uran ensimmäiset MM-kisat ovat täysin realistinen tavoite.
Vikkeläliikkeinen ja tunnollisesti hommansa hoitava Someron Pallon Junioreiden kasvatti on kahdella ensimmäisellä maajoukkuekaudellaan lukeutunut molempien päävalmentajien, Uraman ja edeltäjänsä Tomi Lämsän luottohyökkääjiin.
Niemisen tilille on kertynyt jo pitkälti yli 30 maaottelua. Ensimmäisen leijonakutsun jälkeen hänet on valittu jokaiseen merkittävään maaottelutapahtumaan ja pelivastuutakin on kertynyt yleensä kiitettävästi. Meriittilistalle on kertynyt nuorten talviolympialaisten kultamitali (2012), Euroopan nuorten talviolympiafestivaalien voitto (2013), sekä B-nuorten SM-pronssimitali (2012).
Toiveena vastuurooli nuorten SM-liigassa
Pieni takapakki urakehitykselle osui viime talveen, kun Otto Nieminen sai heti Romaniassa järjestetyiltä olympiafestareilta palattuaan B-nuorten sarjapelissä niin sanotun ”puujalan” reiteensä.
– Myös kuume iski päälle samaan aikaan ja peleihin tuli parin viikon tauko. Loppukausi ei sitten enää sujunutkaan yhtä hyvin kuin loukkaantumista edeltänyt jakso, Nieminen muistelee Turun Palloseuran A- ja B-nuorissa mitalittomaksi jäänyttä viime kevättä.
Viime kauden lopulla Nieminen ehti tehdä hienon debyytin nuorten SM-liigan. Ennen loukkaantumistaan hän oli TPS:n tehokkaimpia pelaajia, pysyttyään kymmenkunta kierrosta piste per ottelu -tahdissa.
– Nyt valmistaudun pelaamaan ehjän kauden Tepsin A-nuorissa. Toiveissa on, että saisin vastuullisen roolin joukkueen kärkiketjuista. Miesten liigaan ei ole vielä tässä vaiheessa mitään kiirettä, mutta totta kai otan kutsun mielihyvin vastaan, jos sellainen jossain vaiheessa kohdalle tulee.
Palloseuran nuorten liigajoukkueessa esiintyy toinenkin somerolaissyntyinen pelaaja, Niemistä pari vuotta vanhempi Niklas Salo. Nieminen mahtuisi ikänsä puolesta vielä B-junnuihinkin, mutta itse hän toivoo saavansa keskittyä täydellä teholla nuorten liigapeleihin.
Parin viikon ”vuosiloma”
Ikäluokkansa huipputasolla kiekkoilevan juniorin peli- ja harjoittelutahti ovat jo tässä vaiheessa hurjia. Viime kauden pelit päättyivät huhtikuun puolivälissä ja siitä eteenpäin Nieminen on harjoitellut käytännössä koko ajan kahdesti päivässä.
– Viiden viikon omatoimisen harjoittelun jakso on juuri päättymässä ja sen aikana oli tilaisuus pitää pari viikkoa lomaakin. Vaikka treenaaminen maistuukin, niin oli silti hyvä saada ajatukset vähäksi aikaa kokonaan pois kiekkoilusta.
Niemisen ensimmäinen vapaa viikko kului mukavasti Somerolla kavereiden kanssa aikaa viettäen ja jälkimmäinen Sveitsissä, missä hän piipahti veljensä Akun luona vierailulla.
Motivaatio ja treenihalut huipussaan
Kevään MM-kisoihin valmistavat maajoukkueleiritykset jatkuvat tämän kuun lopussa. Kauden ensimmäisenä tosikoitoksena pikkuleijonat osallistuvat Tshekissä ja Slovakiassa elokuun alussa pelattavaan Ivan Hlinkan muistoturnaukseen.
– Se on erittäin kovatasoinen turnaus, johon esimerkiksi Kanada ja USA saapuvat parhailla mahdollisilla joukkueillaan. Tuo olisi tärkeä näyttöpaikka MM-valintojakin ajatellen, mutta ensin täytyy onnistua maajoukkueleirillä, josta valitaan pelaajat turnaukseen.
– Oma motivaationi ja treenihalut ovat ainakin korkeammalla kuin koskaan. Alkava kausi on tähänastisen urani tärkein ja tulen panostamaan siihen kaiken mahdollisen.
– Jos se ei riitä kisavalintaan, niin sille ei sitten mahda mitään, eikä asiaa parane jäädä murehtimaan. Tavoitteita kiekkouralla riittää toki ensi kevään jälkeenkin, Nieminen muistuttaa.
NHL-varauksesta on vielä turha unelmoida
Alkukesällä Otto Nieminen koki taas yhden mieluisan yllätyksen, kun hän huomasi tulleensa – yhtenä harvoista suomalaispelaajista – varatuksi Itä-Euroopan ammattilaisliigaan KHL:ään. Nuorten pelaajien varaustilaisuudessa Niemisen poimi listoilleen Moskovan liepeillä toimiva Atlant Mytishchi -seura.
– Se oli aikamoinen yllätys itsellenikin. Omasta mielestäni monia parempia suomalaisjunioreita jäi KHL:ään varaamatta. No, ehkä olen sattunut onnistumaan erityisen hyvin joissakin otteluissa missä sikäläiset tarkkailijat ovat olleet paikalla, Nieminen naurahtaa.
Vaikka KHL:n varauksella ei vielä olekaan jääkiekkopiireissä samanlaista statusta kuin Pohjois-Amerikan ammattilaissarja NHL:n vastaavalla, niin jotakin sekin kertoo pelaajien lahjakkuudesta.
Vuosi sitten Tapparan Aleksander Barkov (syntynyt 1995) varattiin KHL:ään (Lokomotiv Jaroslavl) varausnumerolla kaksi – ja tänä kesänä Barkov junior sai täsmälleen saman varausnumeron NHL:n ”draftuksessa” (Florida Panthers).
– En minä silti kuvittele, että omalla kohdallani kävisi vuoden kuluttua samoin. NHL:ssa painotetaan asioita vähän eri tavalla kuin Euroopassa ja minun kohdallani suhteellisen pieni koko (174 senttiä, vajaat 80 kiloa) voi tulla rajoitteeksi NHL:aa ajatellen, Nieminen tietää realistina.