Ukrainalle annettava apu on tärkeää kehityskulussa, jossa kuljetaan jälleen kohti rauhaa.
Matka on kesken, joten auttamisenhalua sekä jaksamista sodan puristuksessa tarvitaan kovasti. Apua pyydetään kotijoukoille ja siviileille sekä myös rintamalle sodassa.
Myös Somerolla asuvat ukrainalaiset tietävät tämän. He tekevät voitavansa. Heidän kanssaan avustustyötä johtaa Somerolta monin tavoin Tammelassa asuva Sonja Leino.
”Operaatio maasturit”
Hiljattain Loimaalta lähti kerralla seitsemän vanhaa maastoautoa kohti Ukrainaa. Ukrainalainen leski oli perinyt miehensä kuoleman jälkeen rahaa ja halusi lahjoittaa ne armeijan hyväksi. Niillä osaltaan saatiin vanhat maasturit.
Avustusoperaatiossa oli monia Somerolla asuvia ukrainalaisia. He tekevät avustustyötä nykyisin Hämeentien varren liikehuoneistossa. Heille sopivan entisen kampaamotilan osoitti yrittäjä Henri Seppälä, joka kohtuullisti vuokrankin edulliseksi, pitäen tärkeänä avun toimittamista ja antamista.
Liiketalon takapihalla isoa pakettiautoa lastaa matkaan Mellilässä asuva Artem.
– Täällä Suomessa me saamme elää normaalissa maassa, joka ei ole sodassa. Mutta me autamme, ja myös ihmiset täällä Suomessa auttavat Ukrainaa. Sotilaat tarvitsevat näitä autoja, kertoo Artem, jonka puhetta osin Google Kääntäjän avulla suomentaa Sonja Leino.
Artem näyttää puhelimestaan videota, jossa kolme autoa lähtee Ukrainaan ison pakettiauton perässä trailerilla.
– Ukrainalainen leski oli antanut rahat Igorille, joka osti autoja. Autokuljetuksia on ollut nyt enemmän kuin viime talvena.
Autoja on viety ja niitä tarvitaan paljon, ”Kyllä, Da”, Sonja Leino vahvistaa samalla Arteminkin puolesta. Niitä on täytetty tavaroilla, joita osaltaan ovat lahjoittaneet ihan tavalliset somerolaiset.
– Apua on tullut ihan hyvinkin. Ehkä suurin osa tulee Mäntsälässä toimivan ruokahallin kautta eri toimipisteisiin, Leino kertoo.
”Auttaja-Igor”
Artemin mainitsema Igor on Igor Repiashenko. Hän asui perheensä kanssa Suomussalmella jo ennen Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan syttymistä 24.2.2022.
Sodan syttyessä Igor Repiashenko löysi itselleen tehtävän ja elämälleen päämäärän. Hän lähti Ukrainaan auttamaan, kun laajamittainen sota alkoi. Ukrainan hallituksen ja Venäjän tukemien joukkojen, kapinallisten tai separatistien välinen aseellinen yhteenotto Itä-Ukrainassahan oli alkanut jo 23.2.2014.
– Igor maalaa ja kunnostaa Suomesta vietyjä autoja armeijan värisiksi sotilaskäyttöön. Suomen lisäksi Igor ostaa maastureita myös muualta. Nyt hän saa myös itselleen isomman pakettiauton rikki menneen tilalle, Sonja Leino kertoilee.
Suomessa on monia paikkoja, joista viedään autoja ja tavaraa. Pääpointti on silti autoissa, ne menevät tyhjinäkin Ukrainan armeijalle, mutta samalla kertaa niissä pyritään viemään tavaraa.
– Ukrainassa Igor ajaa tuhansia kilometrejä viedessään autoja itään, missä sotaa käydään.
Igor on täysin työllistetty sodan tukijoukoissa. Uudet ja ”vanhatkin” paikalliset ukrainalaiset Somerolla toteuttavat Igorin esimerkkiä ja auttavat. He eivät ole rintamalla, mutta tekevät muuta. Sonja Leino puhuu heistä ”tiimiläisinä”. Myös ukrainalaiset Somerolla luovuttavat tavaraa kuormiin, antavat vähästäänkin.
Sonja Leino näyttää kännykältään Igorin lähettämiä kuvia sairaaloista. Käytävillä, paareissa, kaikkialla näkyy verta. Ruoka-avustusten päällä lepää konepistooli. Siellä se on arkipäivää.
Vapaaehtoistyötä
Paikka Somerolla Hämeentien varrella, osoitteessa Joensuuntie 31, on riittävän iso ja se tuli tarpeeseen. Apua annetaan ihan yksityishenkilöinä. Mukana on niin ukrainalaisia kuin somerolaisia.
Sonja Leino kertoo, että omasta taustastaan huolimatta paikka ei ole helluntaiseurakunnan, vaan että hän toimii vapaaehtoistyöntekijänä, ei enää helluntailaisten kautta, joilla tilatkin olivat liian pienet.
Vuokrasopimuksen Hämeentielle teki Koa ry, Kotimaisen avustustyönliitto. Helluntaiseurakunta on sekin ukrainalaisiin liittyen edelleen mukana tapahtumissa, avustamassa rahallisesti tai muuten.
Koa perustettiin 2015 ruoka-apua jakavien järjestöjen tarpeeseen, ajamaan ja valvomaan humanitaarista työtä tekevien yhdistysten etuja. Se toimii yhteistyössä järjestöjen, kuntien, valtiovallan ja muiden tarvittavien toimijoiden, kuten suurten kauppaketjujen kanssa.
Sonja Leinolle on tärkeintä, että apua menee. Ruoka-avussa kävijöidenkin määrä on kasvanut noin 30:stä yli 150:een perheeseen, mukana myös kantaväestöä. Somerolla toimivat auttajat toivovat saavansa jotain projektiluontoista rahoitusta.
– Sen jälkeen voitaisiin maksaa jotain vuokraa, mutta nyt toimimme Henri Seppälän tuella.
Samassa tilassa on ruokajako ja armeijan tuotteiden keräys, lastenkerho sekä kuoro ukrainalaisille ja suomalaisille lapsille. Toiminta on koko ajan ollut kasvava.
– Kerhoihin on alkanut tulla enemmän myös suomalaisia lapsia. Toimintaa on monenlaista, katsotaan mitä kaikkea tästä vielä kehittyy.
Vaatii sinnikkyyttä
Tarvikkeita menee sotilaille, mutta Igor on Ukrainassa vienyt niitä sairaaloihin sekä myös synnytyssairaaloihin.
– Eli jos ihmiset haluavat lahjoittaa esimerkiksi vaippoja, vauvanruokia tai kosteuspyyhkeitä, ne menevät ihan tarpeeseen. Vaateitakin olisi tarpeen, mutta ainoana ongelmana on, että jos vaatteita pyytää, niitä tuleekin ihan valtavat määrät, Leino on havainnut.
Pienistä kaupungeista, kuten Somerolta, Loimaalta, Forssasta tai Salosta, kertyy yhteensä yllättäviä määriä tavaraa. Tiedon levittämisen erilaisista lahjoitustavoista ja -paikoista Sonja Leino toteaa olleen yllättävän helppoa Facebookin kautta. Rahaa ei pyydetä, koska ei ole keräyslupaa, mutta laki ei kiellä yksityishenkilön lahjoitusta pienellä summalla.
Entä tuleeko apua riittävästi?
– Kyllä sitä saisi tulla enemmän. Tässäkin on näin iso auto, johon tilaa jää vielä jäljelle. Jos vain ihmisillä on lahjoitushalua, niin mielellään me apua otamme vastaan.
Sonja Leino ajaa viikoittain Mäntsälään hakeakseen ruoka-avun, Leivän Tuki ry:n tavaraa. Edellinen kuorma lähti Ukrainaan pari viikkoa aiemmin.
Isot ja tunnetut suomalaiset suuryhtiöt avustavat. Tälläkin kertaa menee 1 000 peittoa sairaaloille, siististi pahvilaatikoissa. Yritykset haluavat pysytellä nimettöminä, mutta seistä Ukrainan puolella. Logot poistetaan.
Avustustyö vaatii sinnikkyyttä. Se vaatii jatkuvia yhteydenottoja eri tahoihin, kaikkialle, mistä voisi saada apua.
– Aina ei omakaan aika riitä. Mutta jokainen tekee sen oman osansa, ja niin paljon kuin itse pystyy. Sonja Leino toteaa päättäväisenä.
Sairaanhoitaja Vitalina Kiovasta kauhistelee, että kun isot tulvat tulivat, tarvittiin erityisesti apua. Hän puhuu Kahovkan padon tuhoamisesta seuranneista hirmuisista tulvista, joiden seurauksena 240 kilometrin mittainen tekojärvi tulvi Dneprin alajuoksulle.
Yhteyshenkilönä avuksi
Vaikka Sonja Leino ei enää ole helluntaiseurakunnassa, niin hänen, kuten muidenkin mukana olevien auttamishalu lähtee kristillisistä arvoista.
– Aina toivotan Igorillekin siunausta ja varjelusta. Olen havainnut ukrainalaisten arvostavan syvästi sellaistakin apua ja tukemista. Ja Igor osaa hyvin myös suomea. Ukrainan kansasta suurin osa on ortodokseja.
Sonja Leino on aikamoinen paikallinen yhteyshenkilö, suuntaan ja toiseen aina Ukrainaan asti.
– Pystyn tekemään yhteistyötä kaikkien kanssa. Riippumatta siitä, onko henkilö ateisti, kristitty tai mikä tahansa. Jos teemme auttamistyötä, tai jotain konkreettista – kuten esimerkiksi valamme armeijalle juoksuhautakynttilöitä tai mitä tahansa – niin ei silloin ole mitään merkitystä, mitä on. Jos heille on ok myös se, että olen kristitty, niin silloin keskinäinen kunnioitus on molemminpuolista.
Sonja Leinolle on tärkeää hyväksyä ja kunnioittaa jokaista kanssaihmistä. Ellei niin ole, lähtevät kaikki konfliktit ja riidat liikkeelle.
– Olemme tehneet Somerolla yhteistyötä kaupungin kanssa muun muassa lastenleireistä, joihin saapuu ihmisiä kaikista vakaumuksista. Kristillisyydestä kerrotaan avoimesti, eikä tarvitse lähteä ”sokkona” mukaan. Moni arvostaa kristillisiä arvoja, lähimmäisen rakkautta ja sitä, että toiselle tehdään niin kuin haluaisi itselleenkin tehtävän.
– Oli minulle eräällä tavalla luonnollista ottaa yhteyttä minulle entuudestaan tuntemattomaan kulttuuriin, nykyään jo itsekin varsin paljon venäjää/ukrainaa puhuva Sonja Leino toteaa.
Sonja Leino on alunperin Ruokolahdelta. Hän muutti perheensä kanssa Tammelan Letkun maisemiin kolmisen vuotta sitten. Mies käy töissä Vihdissä.
– Tulin Somerolle alunperin avoimen päiväkodin perässä. Tyttö oli silloin ihan pieni vielä, nyt hän on 4-vuotias ja poika on kahden.