Tiisulla on 10-vuotissynttärit ja edelleen iso vaihde päällä
Teksti Sauli Kaipainen
Kymmenen vuotta, ilman suotta.
Tiisu on riemukas, melodinen, vauhdikas ja sanomallinen suomirock-yhtye, jonka biisit kaikki sen fanit osaavat laulaa mukana keikoilla. Ne ovat tarttuvia.
Loistokkuutta somerolaisten silmissä ei vähennä, että yhtyeen solisti ja biisintekijä Henrik ”Henkka” Illikainen on kotoisin täältä. Somerolaisuudesta hänet tunnetaan myös musiikkimaailmassa, sillä Illikainen ei sammuta kynttilää vakan alle taustoistaan.
Tiisun voimasoittobiisi Elämältä turpiin sain ilmestyi debyyttilevyn Elämän koulu avausraitana vuonna 2015. YouTubessa se on kerännyt huomattavat 1,6 miljoonaa katselukertaa ja Spotifyssä ylittänyt kultastatuksen, yli 2 miljoonaa kuuntelua.
– Sitä selittää kai se, että turpiin saaminen on elämässä läsnä niin monitasoisesti. Se voi tulla mieleen, kun kaataa kahvikupin päällensä, tai sitä voi kuunnella suureen ja syvään suruun. Skaala yltää arjen pikkukärsimyksistä eksistentiaalisiin kriiseihin, Henrik Illikainen löytää syitä kuuntelumääriin.
Juhlakiertueelle
Toiseksi menestynein YouTube -raita bändillä on 1,1 miljoonalla katselukerralla Virtaset, jolla fiittaa kauniisti Salla-Marja.
Kaikkiaan levyjä on ilmestynyt kolme, toisena Tänne ei jää kukaan ja kolmantena III. Yhtye on jäämässä neljättä albumiaan varten määrittelemättömän mittaiselle levytystauolle. Tuotteliaalla Illikaisella on koossa sen varalta jo 20 valmista sävellystä.
Mutta sitä ennen on vielä 10-vuotisjuhlakiertue. Perjantaina 8.9. Tampereen G Livelabista alkava keikkasarja kaartaa seuraavana iltana Turun Dynamoon ja huipentuu Helsingin Tavastia-klubille perjantaina 15. syyskuuta.
Niillä tullaan kuulemaan erityisiä ohjelmanumeroita Tiisun ensimmäisistä biiseistä lähtien. On tulossa paljon julkaisematonta materiaalia ja vierailijoita. Pääsee näkemään ”kulissien taakse”.
Mikä liima pitää?
Elämässä on Henrikin mukaan tällä hetkellä aika lailla myötätuulta. Alusta asti on lähdetty liikkeelle kaveribändinä ja sillä pohjalla he jatkavat, kaveruus on pysynyt. Vain alkuajoista Henkka tunnustaa, ettei aina osannut tuoda joitain mielipide-eroja esille kovin kypsästi. Oli äkkijyrkkyyttä.
– Mutta nykyisin huomaa, kuinka hyvin me on kasvettu yhteen. Kaikki jo tunnistaa, että jos jokin toisessa äkkiä ärsyttää tai menee ihon alle, niin osaa ottaa happihyppelyn.
Kumpi sitten on suurempi ”liima” bänditouhuissa, kaveruus vai rakkaus musiikkiin? Ja mikä tulee niiden jälkeen, että bändi on, ja pysyy, ja tekee?
– Mä uskon, että se loppujen lopuksi on kaveruus. Bändiyhteisöjä on toki erilaisia ja mä puhun nyt Tiisun kautta. Kaveruus on meille tärkein faktori. Rakkaus musiikkiin tulee toisena – ja ehkä jo kaveruuteenkin sisältyvä avoin kommunikointi, on tosi tärkeää.
– Sellainen rehellisyys, että kaikilla on hyvä olla mukana. On rehellinen olo, ’Hei, minä seison tämän takana’.
Oli viimeinen lockdown
Ekan viiden vuoden aikana Henrik sanoo levyjä ja keikkoja olleen riittävästi. Toisen viisivuotiskauden rikkoi kuitenkin korona, jota kaksi vuotta aiemmin Tiisu oli jäänyt tauolle. Uusi levy tuli julkaisuvalmiiksi 2020 vaihteessa, jolloin bändi päätti viivästyttää ilmestymistä niin pitkään, että keikoille pääsy olisi varmaa.
– Jälkiviisaana voi sanoa, että päätös oli väärä, mutta eihän sitä silloin tiennyt. Eli kaksi vuotta me odoteltiin, ’istuttiin’ levyn päällä. Se laskettiin ulos vasta tammikuussa 2022, minkä jälkeen suunniteltiin myyvämme noin 10 keikkaa, mutta tulikin viimeinen lockdown. Eli mukana on ollut paljon huonoa tuuria matkassa. Siksi koen nyt niin, että viimeisen viiden vuoden aikana ei ole tapahtunut paljoakaan.
Se asia tulee Henkan sanoin nyt ”vahvasti muuttumaan”.
– Tänä vuonna on ollut Tiisun suhteen paras meininki moneen, moneen vuoteen.
– Olen tehnyt nyt vuoden mittaan järkyttävän paljon musiikkia ja aktivoitunut some-alustoilla. Juhlakeikkojen kylkeen olen pyrkinyt myymään omia keikkoja, joilla soitan itekseni näitä uusia biisejä. Joo, on jo monia kymmeniä biisejä. Tässä on paljon tuloillaan!
Henrik kokee niin, että nyt tauon jälkeen Tiisu-homma alkaa kunnolla.
Biisiretriitti
Biisintekotapa Henkalla on arjessa käynnissä oleva jatkuva prosessi. Se pyörii aina taustalla. Bussiin istuessa mieleen saattaa tulla musiikillisia ideoita. Ne jäävät pyörimään mieleen – tai jotkut sanat.
– Se on hyvin sattumanvaraista. Välillä kävelee soittimen ohi; ja siinä tulee mieleen jokin kivan kuuloinen asia. Tai tulee ihmeellinen inspiraatio ja saa biisin valmiiksi.
– Tuota se on ollut arjessa, mutta nyt olen mennyt varta vasten biisiretriiteille. Mennyt maalle, ottanut äänityskamat mukaan ja tehnyt musiikkia. Se on toiminut itelleni parhaiten, että olen varta vasten biisien tekemiselle omistetussa paikassa. Ei ole mitään tavoitetta, ’leikin’ musiikin ja sävelten parissa.
Yleensä sävel tulee ensin. Laulumelodia ja rytmi, ja siihen löytyvät ”tyhjästä tulevat, hyvän kuulloiset sanat”.
– Esimerkkinä tulee mieleen biisi Suomalaisen suurin riesa on sisu . Hokema syntyi melodian ympärille, enkä aluksi ihan edes tiennyt, mitä se meinaa, mutta sitten sen äkkiä vaan tiesi: Ahaa, nyt rakennetaankin tästä biisi.
Muusikolle suurin mahdollinen kunnianosoitus on, kun fanit laulavat keikoilla hartaina sanoja. Että löytää fanijoukon, joka osaa juuri ”sun” tekemiä biisejä.
Tähän tunteeseen Tiisu ”pääsi” jo ensimmäisen levyn jäljiltä. Siinä oli monia tarttuvia biisejä.
– Juu, siinä oli tuuria matkassa.
Mitä jos?
Mitä elämässä olisi, jos ei olisi Tiisua?
– Varmasti tekisin yhtä intohimoisesti jotain musahommaa. Mutta ilman Tiisua mulla ei kyllä olisi tavallaan mitään…
Henrik pysähtyy hetkeksi, naurahtaa kuin miettien, tuliko sanottua hieman naiivisti. Tiisu pyörii isosti mukana elämässä. Se on hänelle elämäntapa.
– Sen kautta on tullut kaikki kontaktit, elanto ja kuviot – ihan kaikki.
Mitä sitten on Tiisu 10 seuraavan vuoden päästä?
– Toivon että se on yhtä arvaamaton, ihastuttava, samaistuttava, kummastuttava – mitä näitä onkaan, kuin se on nyt. Tämä meininki on vasta aluillaan, Tiisusta tullaan kuulemaan vielä paljon lisää.
Mitä tapahtui Himoksella
Musiikin, ja niin myös Tiisun parissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Illikainen on uran varrelta jakanut näitä sattumuksia myös somessa.
Yhdeksän vuotta sitten Tiisun keikkamyyjä ”jollain ihmeen ilveellä” oli saanut myytyä heidät Himos-festivaaleille. Vaikka he olivat käytännössä ”tuntematon bändi”.
– Se oli juhannuskeikka. Sinä juhannuksena me tehtiin Miehet saunassa, joka Himoksella sitten soi ekaa kertaa livenä. Ajateltiin, että olisi hauska tehdä siihen vihtomiskilpailu.
Niin vihdat rakennettiin ja kolme jäsentä yhtyeestä hakkasi toisiaan vihdoilla.
– Se oli niin, että joka viimeisenä jää pystyyn painista, voittaa vihtomiskilpailun.
Eli ”Last Man Standing”?
– Juuri näin. Miehet kaatui ja naarmuakin tuli. Keikan jälkeen tulivat vihaiset teknikot, ojensi meille mopit, sanoen: Te ette lähe täällä lavalta minnekään ennen kuin lava on siivottu lehdistä.
Siitä lähtien teknikot ovat suhtautuneet yhtyeeseen ”vähintäänkin varauksella”.
Himoksen jälkeen, itse asiassa monellakin keikalla, bändin fiilis on siitä vain kiteytynyt. Tiisun meno lavalla on ollut ”inhimillistä tohelointia, hyvin aikein”.
Tiisu
Kokoonpano
Henrik Illikainen – laulu & kitara
Petteri Pulkkinen – kitara
Väinö Karjalainen – basso
Riku Sonkkanen – rummut
Antti Vuorenmaa – koskettimet
Mikko Aaltio – kitara, puhaltimet, perkussiot
