Suomessa on noin 88 000 asunto-osakeyhtiötä ja niissä lähes 1,5 miljoonaa asuntoa ja 2,6 miljoonaa asukasta. Asunto-osakeyhtiöjärjestelmä koskettaa siis varsin monia suomalaisia niin varallisuuden kuin asumisenkin näkökulmasta. Suomen asunto-osakeyhtiön kaltaista järjestelmää ei juuri ole missään muualla. Virossa asunto-osakeyhtiöitä oli 1930-luvulla, mutta Viron itsenäistymisen jälkeen järjestelmää on muutettu.
Asunto-osakeyhtiössä yhtiökokous valitsee hallituksen ja hallitus valitsee muun muassa isännöitsijän. Isännöitsijä huolehtii kiinteistön ja rakennusten pidosta sekä hoitaa yhtiön päivittäistä hallintoa hallituksen antamien ohjeiden mukaisesti. Isännöitsijä vastaa myös yhtiön kirjanpidon lainmukaisuudesta ja varainhoidon järjestämisestä. Isännöitsijää voi verrata osakeyhtiön toimitusjohtajaan.
Kuten edellä olevasta ilmenee, isännöitsijät ovat paljon vartijoina ja heidän tehtävänsä on tärkeä ja vastuullinen. Hoitavathan he monen ihmisen kotia, joka on monelle myös rahallisesti arvokkain omaisuuserä. Kysymys on kiinteistön hoidon lisäksi myös varallisuuden hoidosta. Isännöitsijöillä on suuri vastuu kehittää itseään ammatillisesti, sillä tehtävän vaatimukset muuttuvat kaiken aikaa esimerkiksi tekniikoiden kehittymisen myötä. Keskiössä pitää kuitenkin aina olla yhtiön ja asukkaiden etu.
Kuten niin monen muunkin alan työntekijöistä, isännöitsijöistäkin on kova pula. Useilla isännöintitoimistoilla onkin jatkuva rekrytointi päällä. Kokemukseeni perustuen kannustan hakeutumaan isännöitsijän mielenkiintoiseen ja monipuolista osaamista edellyttävään ammattiin. Taloyhtiön toimitusjohtajana toimiessaan henkilö saa varsin laajan ammattitaidon, joka auttaa häntä myös monissa yksityiselämän tilanteissa. Tässä muutamia osa-alueita: taloushallinto ja kirjanpito, rahoitus ja vakuutukset, sopimusten laadinta, kiinteistöjuridiikka, kiinteistön tekniikka, it-asiat, johtaminen, kokoustekniikka, vuorovaikutustaidot ynnä muut sellaiset.
Varsinaista ammattikoulutusta isännöitsijäksi ei ole, vaan yleensä kyseessä olevassa tehtävässä työskentelevällä on kaupallinen, tekninen tai hallinnollinen koulutus. Pohjakoulutuksesta on tietenkin hyötyä, mutta parhaan opin saa tekemällä isännöitsijän tehtäviä sekä kehittämällä itseään alan tutkintoja suorittamalla. Tutkintoja on useita: isännöitsijäntutkinto (ITS) ja ylempi ammatti-isännöitsijän tutkinto (AIT), yleisimpiä mainitakseni. Nämä ovat erinomaisia koulutuksia suoritettavaksi työn ohessa ja pohjakoulutuksen päälle. Tietenkin henkilöllä pitää olla halu jatkuvasti kehittää itseään.
Toimin monien kymmenien taloyhtiöiden toiminnantarkastajana ja olen todennut, että hallitusten ja isännöitsijöiden ammattitaito korostuu entisestään asunto-osakeyhtiöiden hallinnossa. Jos taloyhtiöitä ei hoideta huolellisesti, niin seuraukset voivat olla dramaattiset. Huonoon kuntoon päästetyt yhtiöt eivät välttämättä saa peruskorjauksiin lainaa ja sen seurauksena on nähty myös ensimmäiset taloyhtiöiden konkurssit.
Siispä rakennusten korjauksia ei kannata lykätä ja ylläpitää halpaa vastiketta. Ajan myötä korjausvelka paisuu niin suureksi, että pankista ei enää saa lainaa eivätkä osakkaat välttämättä pysty itse rahoittamaan remontteja.
Myös vastikerästeihin kannattaa puuttua nopeasti, ettei muiden osakkaiden maksutaakka käy kohtuuttomaksi. Yhtiön taloutta pitää hoitaa niin, ettei jokin tavallista suurempi maksu tai yllättävä kustannus johda maksuvalmiuskriisiin. Toisin sanoen vastiketta pitää kerätä vuosittain hieman enemmän kuin hoitokulujen verran, jotta maksuvalmius säilyy hyvänä.
Rohkaisen siis hakeutumaan isännöitsijän tehtävään ja hankkimaan itselleen monipuolisen ammattitaidon, josta on hyötyä myös omassa yksityiselämässä.
Aulis Kankare
yrittäjä