Satu Ojarannan taidenäyttely Pellavaenkelissä
Somerolaiseen Sisustus- ja lahjapuoti Pellavaenkeliin pystytetyn näyttelyn nimi on Puhdistus, ja samanniminen akryylimaalaus on seinällä. Mustavalkoisessa kuvassa hoikkakätinen, androidilta ja naiselta vaikuttava hahmo liikkuu kuin ilmassa leijuen eteenpäin, avaten samalla edessään olevia, jatkuvia verhoja.
Ei arvaisi, että salolaistaiteilija Satu Ojaranta on harrastanut maalausta vasta noin 10 vuotta. Eikä hän ole saanut muilta oppia, joten taito on hyppysissä ilmeisesti jo syntymästään asti.
Ojarannan mukana avajaisissa oli intuitiivinen näkijä ja kirjoittaja Enni Ylenius, jonka Ojaranta selvitti olevan mukana töidensä näkijänä ja kokijana, mutta yhtä paljon myös pr-henkilönään.
Töistä löytyi tarina
Yleniuksen rooli kohosi jo näyttelyn pystytysvaiheessa, hänen havaitessaan että Ojarannan mukaansa valitsemat työt muodostivat tarinan. Siksi näyttely pitää kiertää vastapäivään, numerojärjestyksessä.
Sarja alkaa taulusta, jonka nimenä on Maailma palaa. Enni Ylenius kertoo sen äärellä, että Ojarannalla on ollut tätä ennen vain yksi näyttely, Mikkelin Anttolanhovissa, nimeltään Kasvu.
– Se on jännä, eihän hän ole suunnitellut sitä niin, kun hän joskus on ruvennut maalaamaan, niin nämähän ovat kuin Tarina. Alku on ensimmäisessä taulussa se, että kaikki vähän niin kuin palaa pois.
Seuraavassa taulussa on hirvieläin. Elävä luonto on läsnä vahvana.
– Palamisesta palataan juurille, mitä niin kuin on. Aletaan alusta, siitä mistä on lähdetty, Ylenius jatkaa.
Ajattomasta tilasta
Taulujen nimet etenevät Juuret, Päätökset, Ruska ja Kasvu. Ruskeasävyisessä on Lapin ruskaa. Mukana on myös hahmo, palmikkopäinen nainen, viitta harteillaan.
– Tämä on hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun luo. Mistä se tulee, miten kuin ajattomasta tilasta tulee kaikki.
Vertikaalina on musta-valkoinen, korkea naishahmo kädet ylhäällä. Mutta Enni Ylenius oli kerran katsonut sitä vaakasuunnassa, leveänä, ja havainnut siinä horisontaalisen maiseman.
– Sanoin Sadulle, huomaatko siinä on tunturi ja porotokka, pohjoinen horisontti, Ylenius kuvailee, myöntäen että ehkä ylös kaartuva hahmon käsi muuntuisikin maisemassa olevaksi linnunradaksi. Ehkä se on paluu juurille, Pohjoiseen, ruskaan ja luonnonväreihin.
– Se on hyvä esimerkki taiteesta ja luomisesta, että kun se tulee niin intuitiivisesti, se tulee tilasta, joka on olemassa. Ethän sä välttämättä ajattele, mitä sä teet, tai että sulla olisi jokin selkeä suunnitelma tai visio. Sä maalaat, ja siitä tulee jotain, mitä ei ole välttämättä ymmärtänytkään, mitä siitä tulee, Ylenius kuvailee Ojarannan työtapaa.
Lähdin räiskimään
Vuonna 1971 syntynyt Satu Ojaranta toimii kuntosaliyrittäjä Salon keskustassa. Hän on lähtöisin Lapin Sallasta ja asettunut vuonna 2004 Saloon. Siviiliammatiltaan hän on sairaanhoitaja.
Intuitiivisesti maalaavan Sadun taulut löytävät aiheensa ihmisistä, käsillä olevasta hetkestä tai koetuista tunteista – tai tilaajan erityisistä toiveista.
Ensimmäisen taulun Ojaranta maalasi pojalleen, kun tämä sellaista pyysi. Eikä äiti ollut pariinkymmeneen vuoteen tehnyt mitään sellaista, mutta päätti yrittää. Toisen taulunsa hän maalasi tyttärelleen.
– Minä lähdin räiskimään ja sen taulun nimeksi tuli Myrsky. Ja tauluja alkoi tulla lisää, eli tyttärelle tuo Kasvu, hänellä oli silloin ’kasvun paikka’. Halusin sinne omat juuret.
– Siellä oli lähipiiri ja se kasvoi, se kävi oman kriisinsä läpi. Siitä lähti Puhdistus. Että ne kaikki möykyt palaa pois. Elikkä maailma palaa ja sitä lähdetään rakentamaan uudelleen. Mun Juuret, tehdään Päätökset – Vuodenajat – Kasvetaan. Iloitaan ja sitten lähdetään puhdistumaan, Satu Ojaranta kertoilee.
Juuri siinä seinällä on seuraavana mustavalkoinen Puhdistus, näyttelyn nimityö.
– Jokainen ihminen löytää näistä tauluista oman tarinansa, oman lohtunsa. Ja vaikka niillä on joku nimi, niin heidän omassa sydämessään se voi olla jotain ihan muuta.
Siitä lähdetään tekemään työtä, tulee Kuunkehrääjä.
– Se tavallaan pyörittää ja puhdistaa sekin. Ja tätä työtä tehdessä (Masennus) minä itkin. Se kuuluu elämään – ja myllerrys. Nykypäivänä siitä uskalletaan ääneen puhua, ennen siitä leimattiin hulluksi. Tämä on mun läheisen masennuksesta kertova työ. Ja välillä olen ollut itsekin siivet maassa.
Ja niin edelleen. Taulujen tarinat etenevät.
Itse
Satu Ojaranta oli yli 20 vuotta Salon terveyskeskuksessa sairaanhoitajana. Hän sanoi itsensä irti vuodenvaihteessa. Koko sairaalamaailma on saanut kohista niistä irtisanomisista, sillä lähtijöitä on ollut paljon.
Ojaranta rupesi yrittäjäksi, ja hankki aikanaan itselleen Salon ensimmäisen yksityisen kuntosalin, nimeltään Kovat kundit, piukat paikat. Nyt se on Salon kuntohuoltoklubi.
– Taulut ovat mun sydämentyö. Aloin maalaamaan 2021. Minulla ei ole koulutuksia eikä suuntauksia.
