Kulkuriveljeni Jan, Sunnuntaina sataa aina, Lasten liikennelaulu, Pelimannin penkillä, Jos helmiä kyyneleet ois … Karjalankannaksen Metsäpirtistä syntyisin ollut Helena Eeva teki loistavia laulutekstejä, joista noin 150 on levytetty. Tekstit hän teki miehisten nimimerkkien suojassa, kuten Asser Tervasmäki, Arvi Tarvainen ja L. Suolakivi. Monet teksteistä ovat klassikkoja, syystä kyllä: niin tiukasti ja samalla vaivattoman tuntuisesti ne on riimitetty.
Helsinkiläinen toimittaja Petteri Pelkki on kävelevä perinteisen tanssimusiikin tietosanakirja. Hän on kirjoittanut yhdessä Heikki Metsämäen kanssa Unto Monosen elämäkerran Satumaa. Unto Monosen elämä ja laulut (Gummerus 1997). Hän teki 2019 Helsingin Lähiradiolle loistavan ohjelman Helena Eevasta. Tämä kuulokuva Helena Eeva, Metsäpirtin runotar – Pelimannin penkillä on tarkka ja syvästi myötäelävä. Näytteiden solistivalinnat ovat raikkaita: Dave Lindholm esittää Kulkuriveljeni Janin ja Ilkka Alanko Sunnuntaina sataa aina. Tämä radio-ohjelma on tämän kolumnin tärkein faktalähde. Helena Eevasta on kirjoittanut myös Kalervo Kärki jättiteoksessaan Sydämeni sävel. Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa (Mediapinta 2015).
Helena Eeva syntyi Metsäpirtissä 13.10. 1923. Hän eli onnellisen ja turvallisen lapsuuden, mutta isän kuoltua ja äidin jäätyä yksinhuoltajaksi Helena Eeva, koulussa kympin tyttö, hakeutui kauppa-apulaiseksi. Talvisodan syttyessä hän oli 16-vuotias. Veljensä kanssa hän kieltäytyi lähtemästä evakkoon, vaan jäi sotatantereelle. Hän haki kotoaan metsästyskiväärin ja taskut täynnä patruunoita puolusti kotiseutuaan. Metsäpirtin talot kuitenkin poltettiin omien toimesta.
Tie vei Laihialle puotipuksuksi. Helena Eevan runonkirjoitustaito tunnettiin kaupassa, ja Toivo Kärjen pistäytyessä puodissa 1940 heidät esiteltiin toisilleen. Yhteistyö alkoi jo samana iltana: syntyi kappale Harmaat silmät, jonka Henry Theel sittemmin levytti: ”Silmissä niissä on kevät ja syys, / auringon loiste ja yön hämäryys. / Niissä on rakkaus, uskollisuus, / niille soi lauluni uus.”
Jatkosodan puhjettua Helena Eeva anoi marsalkka Mannerheimilta lupaa aseelliseen toimintaan, mutta anomus hylättiin, ja Helena Eeva otti kiellon raskaana henkilökohtaisena tappiona. Hän pestautui lotaksi Karjalaan ja suoritti urhoollisesti vaikeita tehtäviä. Veli ja kihlattu kaatuivat, ja sota-aika ylimalkaan traumatisoi Helena Eevan. Tämä näkyy hänen kronikoissaan, joita hän lausui Metsäpirtti-päivillä.
Rauhan tultua Helena Eeva etsiytyi Helsinkiin. Hän opiskeli iltakoulussa ylioppilaaksi ja toimi kirjanpitäjänä. Töissä Musiikki-Fazerilla syntyi hienoja laulutekstejä. Yksi suosikeistani on Matti Louhivuoren tulkitsema, vahvaa symboliikkaa sisältävä Suopursu: ”Suopursu kukkii, / rahkasammal aava, rannaton / on täynnä tuoksua, mi huumaa…” ja myöhemmin: ”Ei karu kasvumaa / voi sitä lannistaa, / mi on niin ylpeä ja yksinäinen.”
Helena Eevan rakkauselämä oli täynnä onnettomuutta. 1951 hän synnytti aviottoman tyttären, jonka antoi sukulaisten luo maalle. Vaikka hän antoi lapselleen runsaasti lahjoja ja kävi tätä tervehtimässä, välit jäivät etäisiksi. Laulu Kudon pientä sukkaa kertoo yksinäisen äidin tunnoista: ”Mun synnin tehneen väitettiin, / kun sun mä synnytin. / Jää rakkauteni uhriksi, / sen itse ymmärsin. / Jos synnin tein, niin kyynelein / jo sovittanut sen. / Mä kudon pientä sukkaa sulle / hiljaa laulellen.” Laulun on levyttänyt ainakin Tamara Hramova.
Toisaalta Helena Eeva kykeni tekemään myös hilpeitä tekstejä, kuten Esa Pakarisen säveltämä ja tulkitsema Ei naista minkäänlaista: ”Ei Kaijaa, ei Maijaa / mun passaakkaa naia…”. Sunnuntaina sataa aina ja Kulkuriveljeni Jan ovat Tapio Rautavaaran hienoja sävellyksiä: ”Kotitölli se sittenkin turvaisin on, / se on ahdas, mutta ei rakkaudeton. / Minä ymmärsin sen, / olin onnellinen, / mut ei ollut mun veljeni Jan.” Unto Monoselle Helena Eeva kirjoitti Orvon kyyneleen, jonka myöhemmin tulkitsi Esko Rahkonen.
Ragni Malmsténin hitti Riepumatto yhdistää konkreettisen abstraktiin: ”Jos nuo tummat raidat ottais pois, / ei noin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois. / Huomaahan sen tämän tästä, / ett`on elo värikästä. / Kuinka riepumatto muuta olla vois?”
Rankan elämän raskauttama Helena Eeva päätyi kuolemaan oman käden kautta 24.3. 1960. Hänet haudattiin Kauhajoelle. Hänen jäämistöstään löytyi muun muassa teksti Jos helmiä kyyneleet ois, jonka levytti 1968 Paula Koivuniemi.
Elokuva-ohjaaja Erkki Seiro (1943-2023) teki Helena Eevasta dokumentin Rakkaus ja sota (2017). Se on nähty Somerollakin Kiiruun koulun auditoriossa 23.4. 2018. Esityksen jälkeen Erkki Seiro kertoi elokuvan synnystä. Tilaisuuden järjestivät Somero-opisto ja Karjalaseura.
Kauhajoella kesäteatteri Sotkanpesässä on puolestaan nähty 2015 Teatteri Kajon esittämä musikaali Soidessa tangon ja loisteessa kuun – askeleita Helena Eevan elämästä. Käsikirjoitus oli Terho Arreniuksen ja dramatisointi Timo Kankaisen.
Juice Leskisen, Reino Helismaan ja Maija Vilkkumaan lisäksi Helena Eeva kuuluu ehdottomiin suosikkitekstittäjiini.
Eija Komu
filosofian tohtori
kirjallisuudentutkija
kriitikko