Palasin eilen leipätöihin. Kollega kysyi, oliko lomani ollut virkistävä. Mutisin vastaukseksi jotain yleisen myönteistä, johon lisäsin vielä puoliääneen varauksen, että loma on tietysti aina lomaa jostakin. Tällä ilmaisulla yritin hienovaraisesti kertoa, että pienten lasten vanhemmille loma tarkoittaa vääjäämättä aamusta iltaan jatkuvaa ohjelmatoimiston ja catering-yrityksen pyörittämistä.
Loma ei siis ole koskaan lomaa kaikesta, vaan aina vain jostain tietystä elämän osa-alueesta.
Kielitoimiston sanakirjan mukaan loma merkitsee “työntekijälle työstä, oppilaalle oppilaitoksesta ja niin edelleen annettavaa vapaa-aikaa”. Tässä merkityksessä loma tuntuu siis olevan vahvasti sidoksissa yhteiskunnan rakenteisiin ja siihen kenen lauluja elämässäsi laulat.
Sanakirjamääritelmä korostaa myös sitä, että loma on jotain joka annetaan. Vaikka arkikieli tunteekin ilmaisun ottaa lomaa, tosiasiassa sitä voi ottaa vain sen verran, minkä työnantaja antaa. Lomailijaan on siis sidottu köysi, jonka toista päätä pitelee esihenkilö. Eläkeläisen loma on tästä näkövinkkelistä silkka mahdottomuus.
Kielitoimiston sanakirja tuntee kuitenkin myös toisen, paljon vanhemman, merkityksen sanalle loma. Siinä se merkitsee välipaikkaa, aukkoa, rakoa, lovea tai koloa. Sanakirjan esimerkissä siteerataan Kalevalaa: Lyökäämme käsi kätehen / sormet sormien lomahan.
Tätä lomaa ei sanele työehtosopimus tai lainsäädäntö, vaan jokaisen ihmisen oma halu ja kyky raivata tilaa elämäänsä nykyhetken ja tulevan väliin. Tämä loma on tarjolla myös kaikille eläkeläisille, työttömille, elämäänsä eksyneille – ja kaltaisilleni, jotka palaavat työnantajan myöntämältä lomalta takaisin töihin.
Minä pidän nyt hetken lomaa lounaiden suunnittelusta ja retkikohteiden etsimisestä. Palaan lomalta kello 17 mennessä.
Markus Virtanen
säveltäjä