Nyt puhutaan ja kirjoitetaan sananvapaudesta. Hetkittäin tuntuu ja näyttää siltä, että kenellä tahansa on oikeus sanoa, mitä tahansa, kenestä tahansa ja millä sanoilla tahansa. Sekin on kai yksi tulkinta sananvapaudesta.
Sosiaalinen media on tuonut tähän uuden ulottuvuuden. Ilmeisesti sinne on helppo kirjoittaa tunnepurkauksen vallassa ajattelematta mitään. Se on kuitenkin lähes median vahvuinen instrumentti, eli sen käytön vaikutukset ovat lähes yhtä voimakkaita.
Kuka sananvapauden määrittää?
Jos ei joku valvova elin sattumalta sanomisiamme kontrolloi, me jokainen määritämme sen ihan itse. Me olemme vastuussa sanomisistamme, ei kukaan muu. Meidän tulee ihan itse miettiä, mitä kirjoitamme ja sanomme. Se on iso vastuu, kykenemmekö siihen?
Mietitään yhdessä muutamaa asiaa.
Vastuun laajuus medialla on tietysti isompi, koska levikki on suurempi. Naapurin kanssa pihalla ei ihan niin paljon tarvitse sanomisiaan miettiä, vaikka hyvä siinäkin on säilyttää järki ja oikeudenmukaisuus.
Niputamme ihmiset helposti samaan joukkoon. Se säästää meidät ajattelulta. ”Kaikki mustat ovat tyhmiä ja kehittymättömiä”. Ovatko?
Maailman parhaissa yliopistoissa on monen värisiä ihmisiä, samoin kuin huippututkijoina. Juuri niissä yliopistoissa, joihin me emme pääse, koska osaamisemme ei riitä. Eli ihon väristä se ei ole kiinni.
Aivojen kehitys vaatii hyvää ravintoa, monipuolisia virikkeitä ja terveenä säilymistä. Eli ympäristö ratkaisee. Ihmiselle annetut mahdollisuudet samalla. Miljoonatuloisen helsinkiläisen lasten mahdollisuudet ovat paremmat kuin pohjoiskarjalaisen työttömän pientilallisen.
Silti heidän tapansa ohjata lapsiaan on tärkeämpi kuin tulot. Syöttävätkö he mieltä myrkyttäviä, katkeria ennakkoluuloja lapsilleen, vai eteenpäin vievää hyvää ajattelua.
Perussuomalaiset ovat kaikki sellaisia. Millaisia? Heitäkin on vaikka mihin junaan, eikö meitä kaikkia muka ole? Kokoomuksen edustajat ovat sitä ja demarit tätä. Muslimit kummallisia ja luterilaiset ainoa oikea.
Niinkö se menee. No, ihan varmasti ei mene.
Meidän omat käsittämättömät ennakkoluulomme ja ajatuksemme jostain vain näin kumpuavat. Ajatuksemme kehittyvät vuosikausien kuluessa. Ne ilmaisevat, miten vanhempamme ovat meille puhuneet ja mitä olemme ympäristöstämme kavereiltamme ja työpaikoiltamme sekä harrastuksistamme sattuneet päähämme saamaan.
Mikä oikeus meillä on toisia solvata ja loukata sillä perusteella, että olemme omanneet kummallisia asenteita? Ei mikään. Omaa ajattelemattomuuttamme me sillä ilmaisemme, kun solvaamme ihmisiä. Inhimillistähän se on ja niin helppoa, ei tarvitse ajatella. Voi laukoa suustaan mitä sattuu ja mihin päin tahansa.
Olemme kuin yliherkkä metsämies haulikon kanssa viidakossa. Kun jossain vähän rasahtaa, ammumme sinne tietämättä, kuka tai mikä piipun suunnassa on. Haavoitamme ihmisiä sanoillamme, pahimmillaan tapamme, ajamalla jatkuvalla kiusaamisella heidät ahdinkoon ja itsemurhaan.
Kerron omakohtaisen kokemuksen somesta muutama vuosi sitten. Eräs tuntemani, silloin vielä nuori mies, alkoi moittia suvakiksi ja punavihreäksi. Vastasin aika rauhallisesti. Homma jatkui kuitenkin. Hänen ystäviään, joiden kanssa en ollut koskaan puhunut tai edes tavannut, yhtyi moitteisiin. Hyvin perustelluilla, rauhallisilla ja harkituilla vastuksilla sain ryöpyn loppumaan. Joku pyysi jopa anteeksi ajattelemattomuuttaan.
Uskon siihen, että omalla käytöksellä ja toiminnalla voimme joko villitä hullutuksia lisää, tai vaimentaa niitä, ohjaamalla ihmisiä reilun ja terveen ajattelun piiriin.
Ketään ei loukkaava käytös ohjaa paremmaksi. Päin vastoin se lietsoo vihan tunteita ja vastakkain asettelua.
Minulle kävi niin, että välttelin kauan kyseistä henkilöä ja edelleen suhtaudun hänen sanomisiinsa varauksellisesti. Vuosien myötä hän on alkanut enemmän arvostaa ajattelevampaa linjaa. Joskus on keskusteltu pitkäänkin.
Ehkä ihmisyyteen kuuluu kypsyminen vähitellen myös toisten huomioimiseen ja laajemman tieto- sekä kokemuspohjan tuoma oikeudenmukaisuus.
Pysähdyin ajattelemaan