” Tässä teille juttuvinkki somerolaisesta sähkösaappaasta, jonka moni tietää ainakin nimeltä, ja mies joka pitää matalaa profiilia vaikka on monessa mukana. Arto Isotalo, KMS Palvelu Oy:n perustaja, kaivurimies melko lailla neljä vuosikymmentä, täyttää pyöreät 60 vuotta Katutanssipäivänä 5.8.
Sen verran vauhdikas ja värikäs persoona, että hänestä saisi varmasti mielenkiintoisen jutun. On tehnyt ikänsä raivokkkaasti töitä ja kasvattanut täysin nollasta liiketoimintansa isoksi, sekä työllistää jo melkoisen läjän miehiä. Hän on myös Somero Sydämessä ry:n toimintaa tukenut jo vuosia ennen kuin tuli jäseneksi. Hän säästää meiltä pitkän pennin, kun ei pyydä meiltä mitään, esimerkiksi lavan kuskauksesta kadulle.
En tiedä, mitä itse meinaa jutusta…. ”
Näin lähestyi toimitusta eräs Somero-lehden lukija – yrittäjä itsekin. Tiedustelusoitto itse kohteelle, Arto Isotalolle kertoi kuulumisiksi, että kyllä hän kai yhden syntymäpäiväjutun ehtii kertoa…
Toimarista puheenjohtajaksi
Varsin uutta mainittavaa löytyy heti alkuun, sillä paikoilleen ei ole jääty. Nimittäin se, että Arto Isotalo on nykyisin firmansa hallituksen puheenjohtaja. Uutena toimitusjohtajana on nuorempi poika Joonas Isotalo, 26.
Samassa firmassa on mukana hänen isoveljensä Jussi Isotalo, 33. Kaikki kolme, isä sekä pojat, ovat mukana KMS Palvelu Oy:ssä. Töitä tehdään monella työmaalla yhteistuumin.
Joonas Isotalo on ollut vuoden verran KMS Palvelun toimitusjohtaja. Arto Isotalo luokittelee itsensä enemmän taustahenkilöksi. Hän jarruttelee, hiljentelee.
Isästään, kansalaiskoulun aikanaan käyneestä Arto Isotalosta poiketen poika on erilainen. Hän on käynyt peruskoulun jälkeen ammattikoulun ja opiskelee nyt rakennusmestariksi.
– Vauhti firmassa on noussut aika paljon, ja Joonas on ottanut firmaan mukaan vielä pari uutta kaveria.
– Kolmen, neljän ikäinen hän oli, kun kaivoi kaupungilla yhtä kaapelia. Sitten tultiin sanomaan, että on vähän liian pieni. Sanoin siihen, että mene itse sinne – minä en uskalla. Joonaksella oli niin kova halu, sanoi ”mene sää pois, mää kaivan”.
Siitä asti Joonas Isotalo on pyörinyt hommissa mukana ja osallistunut töihin. Koulu on luonnollisesti jäänyt vähemmälle, kun elämänkoulu on kovempaa.
– Toinen oppii lukemalla ja toinen kantapään kautta. Kun menee kantapään kautta, niin virheet oppii korjaamaan itse, mutta jos luet, niin joku toinen korjaa virheet. Joudut kärsimään sen itse nahoissas, Arto Isotalo vertaa, peilaten terveesti omia kokemuksiaan yrittäjänä olosta.
– Jussi on ollut samalla tapaa mukana, nuoresta asti. Hän sai hoitaa enemmän autopuolta ja Joonaksella kaivinkonepuoli on enemmän mieleen.
Aamunvirkku
– Lomaa ei oikein ole, ennen kuin kuljet Vantaanportista ja turvatarkastuksesta sisälle. Tiedät että ”jaaha, nyt ei tarvi hetkeen aikaan tulla”. Jos tähän omiin nurkkiin jää, niin ei se ole lomaa. Vaikka sunnuntaiaamulla menet lenkille, niin vähän päästä tuumaat, että kyllä mun pitää taas lähteä jotain ropaamaan, kuusikymppinen kertoilee.
Arto Isotalo on pyrkinyt lenkkeilemään viiden–kuuden välillä sunnuntaiaamuisin.
– Silloin se on mukavinta, ilma on hyvä – ei se enää illalla ole sama. Kesäaamu, se on maailman paras. Katsoa, kuinka sorsa ui eikä kukaan soita puhelimeen. Eikä juuri tule tuttujakaan vastaan. Kun Kirkkojärven kiertää, se on 6–7 kilometrin matka.
– Ei muuten pysy tässä kunnossa. Enemmän vielä pitäisi liikkua. Sitä olen pojillekin pyrkinyt ehdottamaan.
Isotalo myöntää, ettei kukaan saa maailmaa valmiiksi yksin. On hän sitäkin koittanut, muttei onnistunut. Oli pakko luovuttaa.
Neljä prosenttia täällä
Työmaat sijaitsevat noin 100 kilometriä Somerolta, pääkaupunkiseudulla sekä Turussa. Isotalo arvioi, että noin 4 prosenttia töistä on täällä. Tukikohta Jaatilassa on hyvässä paikassa, joka suuntaan on yhtä pitkä matka. Ja siellä saa olla omassa rauhassa. Suurin osa koneista on aina työmailla. Toimisto on Würthin talossa, jonka Isotalo rakennutti.
KMS Palvelulla on nyt noin tusina kaivuria. Kuljetuksista huolehtii kahdeksan kasettiautoa. Päälle tulevat vielä ”törmärit”, joilla ohjataan liikennettä erikoiskuljetuksissa. Huoltoja ja korjauksia varten on oma auto.
Miehiä on töissä myös tusina. Lisäksi noin saman verran miehiä tekee firmalle töitä aliurakoitsijoina. Yhteensä mennään yli 40:n. Kolmisen vuotta sitten määrä oli 7–8, joten muutos on huomattava. Firma kasvoi koronan myötä.
– Silloin alkoi työt paloasemalla ja nämä herrat, nuoriso, alkoivat painaa töitä, Isotalo kehaisee.
Vaikka työt ovat suureksi osaksi maailmalla, niin osansa on saanut Somerokin. Täällä ei nimittäin montaa nurkkaa ja pihaa löydy, johon Isotalon koneen kauha ei olisi koskenut. On lämmön ja veden työmaat, Joensuuntien remontti, torin peruskorjaus, Kiiruun koulun ympäristöt ja niin edelleen. Moni työ on valmistunut myös talkootyönä, ihan vain hyvää hyvyyttään.
Kotoa vain etumatka
Pojilla on perustat valmiina, josta on hyvä jatkaa yrityksen kehittämistä. Arto Isotalolla oli toisin. Hän aloitti 14-vuotiaana ihan tyhjästä. Koti oli Kuusjoella.
– Ostin Riuku-Vammaksen, jota lähdin hakemaan mopon kanssa Kosken Teboililta. Mopo nostettiin etupuntin päälle ja ajoin kaivurin kotio. Isä sanoi, että kaivinkoneita, sellaisia ei tarvita. Mutta tein sillä pikkupoikana töitä kylällä ja sain vähän rahaa.
Yllykkeenä kaivinkoneen ostoon oli nuoren pojan pistäytymiset katsomassa, kun jossain kaivettiin ojaa. Mutta kun urakoitsijat eivät antaneet pojan kaivaa, piti ostaa kone itse.
Hän osti myös paalikoneen, jolla ajoi lähitaloissa souvia. Kaikki koulun ohessa, josta totta kai opiskelu kärsi.
Armeijan jälkeen Isotalo osti paremman kaivurin. Ja kun Isotalo sitä seuraavan kaivurin osti, oli rahan korko 19,8 prosenttia. Eipä tarvinnut tulla pois työmailta – ei ollut nälkä.
– Siitä se alkoi, oli kovan työn takana. Kotoa ei saanut muuta kuin etumatkan.
1990-luvun laman aikana Isotalo teki töitä Ruotsissa.
– Se lama selätettiin töitä tekemällä – väkisin, mutta kyllä koville otti. Silloin kun Estonia upposi, olin silloinkin yksin tekemässä töitä Uppsalassa. En osannut ruotsia, mutta sieltäkin selvisin. Siinä vaihdettiin monta letkua, yöllä ja päivällä – 24/7. Mutta se kaikki tehty työ oli pelastus.
On tai Off
Yrittäjän on syytä pysyä aina kunnossa. On oltava terve eikä itseään saa loukata.
– Se on joko On tai Off, välimuotoa ei ole. Joku sitäkin koittaa, mutta lopputuloksen näkee pian, Isotalo huomauttaa.
– 1988 meni olkapää kappaleiksi. Lääkäri sanoi, että ikinä enää en tule kaivamaan. Mutta Härkösen Heidi sitä venytti joka aamu. Joka päivä paitsi viikonloppuisin. Täytyy sanoa, että hattua pitää nostaa, ilman häntä käsi ei olisi tullut tähän malliin. Liikerata saatiin takaisin. Se on aika hyvä nyt, ei särje joka päivä.
Tekniikka on kehittynyt huikeasti, mittalaitteiden tulosta on jo kymmenisen vuotta aikaa. Viimeisen viiden vuoden aikana ala on kehittynyt paljon, kaikki on mennyt eteenpäin. 3D-laitteiden avulla tietää koko ajan, mitä tekee. Vesiletkun avulla korkojen laitosta on kulunut aika pätkä aikaa. Tietokoneet ovat kehittäneet alaa.
Ja nyt on laajennettu toimintaa rakennuspuolelle, josta todisteena on hiljan valmistunut Läyliäisten paloasema.
– Eli rakennushommia. Harjoiteltiin sellaistakin ja kyllä se pystyyn saatiin.
Monta rautaa
Arto Isotalo tiedetään ja tunnetaan, eikä hänen juuri tarvitse esittäytyä kuka on. On nopea käänteissään. Työt ja näkyminen työmailla kertovat puolestaan. Ellei muuten, niin hänet tunnistaa autosta.
– Olen koittanut olla omissa oloissani, en kauheasti ole välittänyt olla esillä. Nuorempi polvi on eri, he ovat ”mediamiehiä”.
Matalan profiilin pitäminen täsmää muuten, mutta ei autoissa ja muussa kalustossa. Ne saavat olla näyttäviä ja erottua liikenteessä. Isoina, kiiltävinä, aina puhtaina ja lukuisten valonheittimien voimalla. Jokainen laite itsessään on liikkuva mainos, kertoen että tämä firma hoitaa hommat.
Arto Isotalo tunnetaan siitä, että hän ei työmailla muita neuvo, miten homma tulisi tehdä. Sen sijaan hän ottaa työkalun käteensä, oli se mikä tahansa, ja näyttää työn luonteen omalla esimerkillään.
Näin se sujuu. Välillä on koneen tuntimittariin kertynyt 3 000 tuntia vuodessa. Jos tekee töitä seitsemänä päivänä viikossa, on jokainen päivä yli kahdeksantuntinen.
– Enää ei ole tehty seitsemää päivää viikossa. Nykyisin olen täällä hallilla. Kalustopäällikkönä, sellaiseksi pojat ovat minut nyt nimenneet. Kaikki tehdään itse. Uudet autot ja kaivurit eivät tule tänne valmiina.
Alun maininta Miljoonan homman miehestä on vertauskuvauksellinen, mutta osuva sikäli, että moneen paikkaan ja työhön Arto Isotalo on ehtinyt ja myös ehtii edelleen. Aina ei ehdi vastata puhelimeen, kun on yhtä aikaa monta rautaa tulessa….
Puhelin on totutusti olkapään ja korvan välissä. Sillä tavoin voi hoidella muita töitä samaan aikaan.
Fakta: Arto Tapani Isotalo
- syntyi Kuusjoella 5.8.1963
- motto: ”Pikku hiljaa, pikku hiljaa”. (ja loppupeleissä aika nopeasti: ”Mitäs siinä seisoskelet”)