Teksti ja kuvat Alma Kärkkäinen
Somerniemi-päivän teema oli tänä vuonna Somerniemen rannoilla, ja monipuolista ohjelmaa oli tarjolla koko päivän.
Jos ajeli iltapäivällä Jakkulantiellä Kärjen taloa etsien, saattoi huoletta suunnistaa ilman navigaattoriakin – tien laitamille pysäköidyt autot kertoivat, että ollaan tapahtumapaikalla.
Kärjen talon isäntä Sakari Pynnöniemi viihtyi pihamaalla vierailijoita vastaanottamassa. Talon historiasta hän kertoi, että päärakennus on rakennettu Jakkulan palon jälkeen. Jakkulan kylä paloi 1898, ja sen jälkeen osa ryhmäkylän taloista hajautettiin laajemmalle alueelle, kuten tapahtui myös Kärjen talon kohdalla.
Lisää paikallishistoriaa löytyi valokuvanäyttelystä sisältä. Tietokirjailija, valokuvaaja Manu Kärki oli tehnyt kuvasuurennoksia vanhoista Somerniemi-Seuran arkiston valokuvista ja päivän teeman mukaisesti ne esittivät Somerniemen rantoja.
– 12 isoa kehystettyä otosta kuvasi Oinasjärven ympäristöä, Kärki kertoi.
Vene- ja pilkkikuvien lisäksi näyttelyvieraat saivat maistaa kesäkuista juhlatunnelmaa 1950-luvun malliin.
– Kruunuhääkulkue -kuvassa kulkue kiersi Oinasjärven ympäri.
Näyttelyn valokuviin kävivät tutustumassa espoolaiset Anni Salminen, Selma Salminen, Kalle Martikainen ja Nina Elo, jotka kertoivat tulleensa Kärjelle mökeiltään kävelymatkan päästä.
– Asumme tunnin ajomatkan päässä, mutta mökkeilemme Somerniemellä ympäri vuoden. Tämä on kiva ja rauhallinen alue, kertoivat Kalle Martikainen ja Nina Elo.
– Täällä järjestetään paljon tapahtumia, Anni Salminen jatkoi ja kertoi mökkeilevänsä Somerniemellä koko kesän, aina lokakuun puoliväliin saakka.
Elo mainitsi Somerniemen yhteisöllisyyden. Tästä yhdessä tekemisen meiningistä Kärjen talon nuori polvi näytti esimerkkiä pyörittämällään pihakahvilalla. Kukkakahvilan tiskin takana asiakkaita palvelivat siskokset Selja Pynnöniemi ja Hilda Pynnöniemi yhdessä pikkuserkkunsa Linnea Lehtisen kanssa.
– Keksejä ja muffineita on mennyt monta! Ja kuivakakkua. Ja tietenkin kahvia, selosti yritteliäs kolmikko.
– Makeita leivonnaisia on tehnyt mamma ja kinkkupiirakan teki isä.
Aiempien sukupolvien kahvilayrittäjät käsittelivät ehkäpä pelkkää käteistä, mutta Kukkakahvilassa saattoi maksaa myös Mobilepaylla.
Anna-Liisa Nurmi ja Maija Nurmi viettivät äidin ja tyttären yhteisen kahvihetken pihamaalla.
– Olipa makoisaa! Ilahduimme sopivista hinnoista. Ystävällinen ja reipas palvelu, kiittelivät kahvittelijat.
Palopäällikön keräämää esineistöä
Pöökin torppa reilun kilometrin päässä Kärjen talolta oli monen Somerniemi-päivää viettävän seuraava etappi. Torpalle oli opastekyltti Jakkulantieltä ja selkeästi viitoitettu pysäköinti. Tarja Mäkinen ja Sami Lönnberg olivat ulko-ovella vierailijoita vastassa ja toivottivat kävijät tervetulleiksi talon omistajan puolesta.
Kotiseutuneuvos, Somerniemen historiaan perehtynyt Manu Kärki kertoi yksityismuseona toimivan torpan vaiheista.
– Pöökin torppa on sijainnut kolmessa, neljässä paikassa. Viimeksi se on ollut Oinasjärven urheilukentän vieressä ennen siirtoa nykysijoilleen 1970-luvun puolivälissä.
– Esineistöä on kerännyt Somerniemen kunnan entinen palopäällikkö Oskari Laine. Hän aloitti keräämisen 1950-luvun alussa, ja osa esineistä on mennyt Someron museoon. Esineet ovat maatalouskoneita ja tarvekaluja, kaikkea mitä on käytetty torpissa. Laine itse eli 1990-luvun puoliväliin saakka.
Yhtenä museon merkittävistä esineistä Manu Kärki näytti tuvan seinäkelloa, jossa on vain yksi viisari. Kello on Korkeakoski-nimisen myllärin tekemä 1800-luvulla.
– Numerot on liimattu paikoilleen perunalla.
Ikkunan alla pöydällä lepäsi vanha ompelukone. Kone kiinnitti ensimmäistä kertaa Pöökin torpalla vierailleen Karoliina Kokon huomion.
– Harrastan käsitöitä ja huomasin pienen, mustan ompelukoneen. Olen tullut tänne seuran houkuttelemana, naurahti Itä-Suomessa asuva Kokko, joka oli liikkeellä kaveriseurassa.
Torpan kamarin pöydällä oli pussiin laskostettuna hieman jo kellastunut Suomen lippu. Lippua käytettiin sotien aikana Somerniemen sankarivainajien siunaustilaisuuksissa, kuten lipun päälle käsin kirjoitettu teksti kertoi.
Jalmari Elorannalla oli tämä Suomen lippu Talvi-jatkosodissa kaatuneitten Somerniemen sankarivainajien siunaustilaisuuksissa vuosina 1939–1944. Lipun Jalmari Eloranta luovutti pojallensa Väinö Elorannalle, joka puolestansa luovutti tämän Suomen lipun Somerniemen museolle 1979.
Pöökin torpassa liikkuessa yli sadan vuoden takaiset sortovuodet ja sen jälkeiset sodat tulivat lähemmäksi. Sai astua hetkeksi torpparin saappaisiin.
Somerniemi-päivälläkin on oma historiansa, ja se liittyy kiinteästi Pöökin torppaan.
– Aikaisemmin Somerniemi-päivää vietettiin täällä Pöökin torpan pihalla, kertoi Manu Kärki. Oli pelimannit, tanhuryhmät, näytelmäpiiri. Kävijöitä oli satoja.
– Kun Somerniemi-seura hankki torialueen, tapahtuma siirtyi sinne, Metsolaan ja nykyisen musiikkiteatterin paikalle. Pöökin torppa hiljeni.
Kellon lähestyessä kolmea Pöökin torppa hiljeni museovierailijoilta, mutta Oinasjärven uimarannan grillijuhlat olivat vasta alkamassa.
Grillipaikka talkoilla
– Grillipaikka on nyt valmis, iloitsi Johanna Ristimäki Somerniemi-Seuran kylätoimikunnasta.
Ristimäen mukaan grillipaikan rakentaminen on ollut yhteisprojekti. Sitä varten on saatu kylärahaa ja somerolaisten yritysten sponsoritukea, pari yksityishenkilöäkin on ollut tukena.
– Grillikatoksen hirsikehikko hankittiin naapurista Lopelta. Se on tullut paikalle irtohirsinä ja pystytetty talkoovoimin. Talkoissa on ollut aikuisia ja kouluikäisiäkin.
Katon tekemiseen vaadittiin ammattimiestä, ja se puoli hoitui Toni Ristimäen toimesta.
– Tapahtumapäivän auringonkukkakoristeet ovat Kaurasen tilalta, joka tunnetaan myös Helsingintien varren kukkakujasta, Johanna Ristimäki kertoi.
Juhlapäivänä paikalla oli Tapani Virtanen, joka on yksi grillipaikan rakennustalkoisiin osallistuneista. Hän paistoi makkaroita tuliterässä tulipesässä. Virtasen puoliso Virpi Elorannan kylpyankkakokoelma toi jo lähtöjäänkin iloiseen tapahtumaan lisähuumoria: esillä oli 150 erikokoista, -väristä ja -muotoista kylpyankkaa. Valtaosan ankoistaan Eloranta on saanut lahjoina. Ankkoja tutki ihastuneena 2-vuotias Kristiina Korkiala yhdessä isänsä Ari Korkialan kanssa.
Harmonikansoittaja Konsta Korkiala piti huolen kesäisestä, tunnelmallisesta musiikista. Tottunein ottein esiintynyt muusikko kertoi, että on soittanut jo yhdeksän vuotta.
Grillipaikan avajaiset sattuivat pilviseen ja hieman tuuliseenkin säähän, mutta se ei haitannut uskaliaimpia uimareita. Oinasjärven pitkä, haarautuva laituri houkutteli ainakin muutaman molskahtamaan virkistysuinnille. Kenties uinnin päätteeksi maistui grillimakkara tai erä tikkaa – elokuisena iltana Somerniemen rannoilla viihtyi pitempäänkin.
