Pari viikkoa sitten istuin olohuoneessa kodissamme Englannissa. Suunniteltiin perheeni kanssa matkaa Suomeen ja nimeonomaan Somerolle. Kysyin lapsilta, mitä kaikkea olisi tärkeä tehdä, kun tänne tullaan. Heti tuli monta ehdotusta ja kirjoitin niitä listalle, jotta mitään ei unohtuisi.
Nyt olemme täällä ja listasta on jo useampi asia ruksattu pois. Kaksi kertaa ollaan käyty Cafe Rosessa. Se oli kärkipaikalla meidän listassamme! Minun piti ehdottomasti saada sieltä korvapuusti ja feta-parsakaali-piirakkaa. Nam, sanon minä. Minttu (nyt 12 v.) puolestaan valitsi mustikkapiirakan ja illalla vielä muisteli, miten hyvää se oli. Yhtenä päivänä piti käydä grillillä. Tilasin ”ranskalaisia kaikilla mausteilla, paitsi sinappia”. Söimme just samalla tavalla kuin silloin joskus. Kaikenlaisia muistoja tuli taas mieleen.
Jussin Baarissa piti kokeilla ristikkoperunat ja kun oli aurinkoinen ilta, saimme myös kokeilla uutta terassiakin. Totta kai kirjakaupassa oli myös tärkeä käydä. Tällä kertaa ostimme tarvikkeita, jotta saamme tehdä kotona unelmakarttoja. Ilahdukseksemme löysimme myös Somero-avainperiä ja niitä ostettiin useampi. Minttu sai suomitarroja, koska hän haluaa, että kaikkikoulussa näkevät, mistä maasta hän on kotoisin. Hän on hyvin ylpeänä suomalaisena ulkomailla.
Lista on vielä kesken. Uimassa pitää vielä käydä, ja totta kai tanssimaan Ämyrillä, kun Taikakuu siellä soittaa tällä viikolla.
S-Marketista ostimme niitä ruokia, joita emme saa Englannista. Ruisleipää, rieskaa, Kippari-juustoa, suolakurkkua (tätä on siis Englannissakin, mutta täällä vaan niin paljon parempaa!) ja punajuurisalaattia. Somerolaisille ehkä ihan tavallisia ruokia, mutta meille herkkuja, kun niitä niin harvoin saa maistettua.
Tokmanilla piti myös tietenkin käydä. Emme ostaneet paljon mitään, mutta aikaa meni, kun tutkimme kaikkea, mitä siellä oli.
Suklaata on jo ostettu runsaasti, koska nyt minun kaikista työtovereistani on tullut suomalaisen suklaan faneja. Ainakin yhdessä perheessä syntyi jopa riita, kun kollegani poikaystävä oli löytänyt minun tuomani suomalaisen suklaapatukan jääkaapissa ja syönyt sen. Ystäväni oli tästä hyvin vihainen. Nyt hän on pyytänyt minua tuomaan taas suklaata, mitä aikoo tällä kertaa laittaa piiloon kumppaniltaan.
Voin kertoa, että ainakin siellä päin missä itse asun, suomalaisella suklaalla on kova maine. Minä olen aina hyvin suosittu henkilö, kun kotiudun reissusta Englantiin!
Tämä matka muistuttaa minua paljon muustakin kuin vain suklaasta ja hyvästä ruoasta. Kun olen kaupungilla asioinut, on tullut useampi tuttu ihminen vastaan. Jokke ilmestyi yllättäen kun söimme Mintun kanssa ranskalaisia ja Ipo tuli Rosessa meitä moikkaamaan. Rauha tuli pankissa vastaan ja vaihdoimme hänenkin kanssa pari sanaa. Anu-Miisa hymyili ja tervehti tuttuun tapaan Rosessa ja Eilan kanssa vaihdettiin Somerkirjassa kuulumisia.
Kun meille syntyi yllättäen ikävämpi perhetilanne keskellä viikkoa, niin ystävät Anna-Liisa ja Kirsti entisestä englannin keskutelukerhosta sekä entinen naapurini Anne Leppälä ja miehensä Pekka olivat kaikki heti valmiita auttamaan ja tukemaan hankalassa tilanteessa. Sain vielä uudet villasukat lahjaksi ja toivotuksen, että muistaisin, että ystävä on halaamassa, kun niitä laitan sitten Englannissa jalkaani.
Olin odottanut ennen matkaa, että tulisi hyviä muistoja mieleen. Ja niin on tullutkin – Somero on meidän perheelle niitä täynnä.
Mutta tämä matka on ollut tärkeä muistutus vielä tärkeämmästä asiasta. Somero on tehty somerolaisista. En teitä suinkaan kaikkia tunne, mutta vielä tunnen sen verran ihmisiä, että on aina kotoisa olo, kun tänne tulee.
Vielä enemmän on tunne, että koti on se paikka, josta löytyy oikeita ystäviä. Jos en sitä aikaisemmin muistanut, tämän viikon jälkeen olen vakuuttanut siitä, että vaikka asuisin missäpäin maailmassa, Somero tulee aina olemaan minun toinen kotini. Olen asunnut monessa paikassa ja useammassa maassa, mutta Somerossa on aina ”sitä jotain” – eli te ihmiset, jotka täällä asutte. Kiitos kun olette, ja kiitos että saan tänne edelleen tulla ja kokea sen, että ainakin jossain maailmassa minulla on edelleen koti.
Jody Merelle