”Nyt sinnitellään, että peuratilanne pysyisi hallinnassa ja kääntyisi vielä laskuun”
Somerolle saatiin tulevalle jahtikaudelle 1 500 valkohäntäpeuran pyyntilupaa ja hirville 86. Määrä on valkohäntäpeuralla (virallisesti valkohäntäkauriilla) 13 prosenttia vähemmän kuin viime kaudella, jolloin pyyntilupien määrä oli 1 730. Hirvien kontolle tuli 2 lupaa enemmän, sillä lupamäärä oli viime kaudella 84.
Someron Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Nyström arvioi Somero-lehdelle maaliskuussa, että peurakanta Somerolla oli metsästyksen ansiosta viime kaudella pienentynyt. Hänen arviotaan myötäilee myös jo annettu, tuleva lupamäärä. Nyström on edelleen tätä mieltä. Somerolla on onnistuttu.
– Mutta iso talkoo on taas edessä. Kunpa metsästys vaan jo heti syksyllä lähtisi alkuun, niin se auttaisi että tavoitteissa onnistuttaisiin.
Luntakin saisi jo tulla tämän vuoden puolella, se on metsästäjien toive.
– Juu ihan mielellään, ei haittaisi ollenkaan! Muutenkin lumi tuo valoa kolkon räntäsateen sijaan. Eikä pelkästään metsästyksen vuoksi, kun jo moni liikkuu luonnossa muutenkin mielellään, Nyström huomaa.
Kuitenkin Suomen riistakeskuksen tavoitteena Varsinais-Suomen alueella on edelleen peurakannan selkeä kannan vähentäminen. Siitä huolimatta, että haetut ja myönnetyt lupamäärät vähenivätkin muutamalla prosentilla.
Peurasaalis väheni edellisellä kaudella noin 2 000 peuralla 23 000:een, mutta valkohäntäpeurakannan kääntyminen laskuun Varsinais-Suomessa on riistakeskuksen mukaan edelleen epävarmaa.
Varsinais-Suomen riistapäällikkö Jörgen Hermansson kuittaa ongelmat todellisina.
– Vaihtelua löytyy maakunnan sisällä. Uskotaan ja toivotaan silti, että kokonaiskanta Varsinais-Suomessa olisi pikkaisen vähentynyt peurojen osalta. Mutta on myös selkeästi alueita, joilla kanta ei vielä ole vähentynyt.
Esimerkkinä tästä Hermansson poimii Vaskio-Koski-Kuusjoki -akselin, jossa ”tavaraa tuntuu olevan vielä aika paljonkin”. Toisaalta iso Loimaan alue on paikka, jossa peuroja on ollut tähän asti kaikkein eniten. Siellä peurakanta olisi jo pikkaisen vähentynyt, vaikka määrä toki edelleen on suuri.
– Tästä se kokonaisuus muodostuu. Somero käyttäytyisi siten Jarkko Nyströminkin arvion mukaan vähenevästi.
Kannan pienentäminen on tavoite, jossa on tärkeää onnistua. Hermanssonin mukaan työ on edelleen kesken ja sitä pitää jatkaa.
– Kyllä ilman muuta. Tavoitteiden saavuttamisesta ei voida sanoa muuta kuin että vielä just nenä on pinnan yläpuolella, ettei olla vielä hukuttu. Mutta sinnitellään, että peuratilanne pysyisi hallinnassa ja kääntyisi vielä laskuunkin.
Nyt ”mittarit” Hermanssonin mukaan värähtelivät viime vuoden osalta oikeaan suuntaan. Mutta jos kaikki epävarmuustekijät, Luke ja liikennemäärät otetaan huomioon, niin ei hänen mukaansa voida vielä missään nimessä sanoa, että peli on selvä, ja että se nyt kääntyy alas.
– Vaaditaan vielä tiukkaa menoa, Hermansson muistuttaa.
Yhteistyölläkin kuriin paikallisia vaihteluita
Paikallinen vaihtelu on peurakannassa suurta. Vaihtelun pienentämisessä on auttanut riistahoitoyhdistysten välinen yhteistyö, jossa kuntien rajaseuduilla toimivia metsästysseuraoja on värvätty yhteistyöhön.
Siinä on osin jo onnistuttu. Esimerkkinä Somerolta Forsaan johtava Torrontie, jonka varrella lähivuosien isoksi paisunutta peurakantaa on saatu pienemmäksi Someron ja Tammelan rajalla toimivien metsästysseurojen yhteistyöllä. Seurauksena Torrontie on jo turvallisempi ja kolarit vähenevät.
– Torrontiellä tienvartta niin sanotusti putsattiin, Someron Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Nyström vahvistaa.
Ajankohtaisempi ongelma tällä hetkellä on myös somerolaisten vilkkaasti käyttämä Salontie, jolla näkyy erityisesti Kuusjoella voimakkaasti runsastunut peurakanta.
Tulevalla jahtikaudella aiotaan Nyströmin mukaan painottaa jahtiyhteistyötä nyt myös tälle suunnalle. Suora tie Somerolta Saloon ei ole ollut enää entisenlailla turvallinen, minkä vuoksi autoilijat ovat peurojen takia joutuneet reilustikin hiljentämään keskinopeuksia.
Tilanne on ollut monelle autoilijalle jopa pelottava, kun jo yhdellä ajomatkalla iltahämärissä on ollut helppo havaita kymmenen, jopa 20 peuraa tien lähiympäristössä – osa niistä myös tiellä sekä pengeralueilla. Peuroja houkuttavat myös monivuotiset apilapellot, joita on maukas syödä.
Jotain on jo tehtykin.
– Metsästysseura Rasi ampui jo viime vuonna paljon peuroja. Esimerkiksi Teeriharjun paikkeille meno on jo rauhoittunut, Jarkko Nyström on huomannut.
Peurakannan valtava koko ottaa hitaasti talttuakseen
Varsinais-Suomen riistapäällikkö Jörgen Hermansson sanoo olevan vaikeaa ymmärtää tai hallita sitä, että peltojen kasvilajivalinnat niin suuresti vaikuttavat peurojen keskittymisiin tietyille alueille.
– Tällaiset keskittymät eivät todella ole pienentäneet kantaa, sillä monesti muutokset aiheutuvat siitä, että peurat ovat siirtyneet. Ne kulkevat viljelysten mukana. Tämä tekee tilanteen vaikeaksi hallita, Hermansson hahmottaa esimerkiksi juuri Somero-Salo -tien tilannetta Kuusjoen kohdalla.
Luottaako siis Hermansson siihen, että peurakannan pienentämisessä onnistutaan?
– Pakkohan siihen on luottaa. Se onnistuu – se on ajan kysymys, ja viime vuonna tosiaan tuli vastaan saaliin pieni väheneminen. Metsästystä ja pyyntiponnistusta on lisätty ja myös talvi oli metsästyksen kannalta kohtalainen, niin pakkasten kuin kuuran ja lumenkin osalta.
Pyyntiponnistelujen Hermansson katsoo olleen jopa kovempia kuin edelliskaudella. Se, ettei se johtanut isompaan saalismäärän pienenemiseen, on positiivinen merkki onnistumisesta.
– Juuri tämä on ehkä selkein indikaattori sille, että kanta kokonaisuudessaan olisi vähän vähentynyt.
Tärkeä tekijä on myös sillä, että Varsinais-Suomessa aikuissaaliin peuroja on ammuttu jo seitsemättä vuotta naarasvoittoisesti. Tällä tavalla kannan tuottavuutta on määrätietoisella ampumisella pyritty vähentämään.
– Vaikutus tulee siinä hieman viiveellä. Ja erityisesti viime vuonna saatiin ammuttua vähemmän vasoja. Olisiko tämä siis indikaatio sille, että aikuisia tuottavia naaraita on nyt kannassa vähemmän, Hermansson kysyy aiheellisesti.
Efekti olisi hänen mukaansa suuri vaikutukseltaan. Koko ”peuraprojektin” tavoite on ollut saada pienemmäksi kannan tuottoa. Se tapahtuu kannan rakenteen kautta, ettei se olisi niin naarasvoittoinen.
– Tämä nyt sitten toivottavasti on tuonut tulosta, Jörgen Hermansson luotsaa.
Ruokinnan merkitys peurakannan koolle on ollut keskustelujen alla pidempään. Sillä on vaikutusta jo senkin vuoksi, että peurat ovat ruokinnan ansiosta hyväkuntoisia.
– Oma näkemykseni on, että ruokinnan avulla tapahtuva metsästystehokkuuden ylläpitäminen on paljon tärkeämpi asia kuin jäävän kannan kunto.
Viime aikoina on ollut leutoja talvia ja maanviljely on muuttunut. On ollut paljon viherkesantoja ja ympärivuotista vihreää. Näiden vaikutus on Hermanssonin mukaan yhtä suuri ellei jopa suurempi kuin ruokinnan vaikutus.
– Meidän peurat eivät ole ruokinnan varassa.
Hän sanoo vähän pelkäävänsä sitä, että koska ruokinta kuitenkin on yleistä ja peurakannan ravinto tulee sitä kautta, niin mihin vaihtoehtoiseen ravintoon peurat siirtyisivät, jos ruokinta lopetetaan.
Jotain peurat joka tapauksessa syövät ja syötävää on.
– Saadaanko metsävahinkoja tai saadaanko orasvahinkoja? Nämä ovat hieman vaikeasti hallittavia asioita.
Jos metsästyksellä sen sijaan pystytään aina korjaamaan vuoden tuotto pois kannasta, niin ruokinnan merkitys häviää kantaa lisäävänä tekijänä.
On jo tiedossa, että mitään isoja ruokintoja ei tarvita kannan hyvinvoinnin kannalta.
– Riittää, että ruokitaan vain sen verran, että voidaan tehokkaasti metsästää. Tämä on myös Riistakeskuksen suositus. Sen sijaan ruokinnan kieltäminen aiheuttaisi hämmennystä ja arvaamattomiakin tilanteita, Hermansson toppuuttelee.
Valkohäntäpeura on tärkein riistaeläin Varsinais-Suomessa. Tämän metsästäjät tietävät ja he myös arvostavat peuraa. He haluavat peurakannasta myös huolehtia. Hermansson muistuttaa, että sitä heidän ei suinkaan pidä hävetä.
Vielä vuonna 2013 peurasaalis Varsinais-Suomessa oli 10 000 yksilön luokkaa. Nyt kuluneen kymmenen vuoden aikana saalismäärää on nostettu 25 000 peuraan.
– Minun on vaikea uskoa, että malli, jossa metsästys olisi vapautettu – että jokainen metsästäisi, mitä haluaa, olisi toimiva. Silloin kaikki suunnitelmallisuus ja metsästysmaiden yhtenäisyys häviäisi. En usko lainkaan, että metsästys hoituisi tehokkaammin ilman suunnitelmia ja kokonaisvaltaista otetta.
Pyyntiluvalla johdettu malli, kannan arvioinneilla, tehdyillä verotussuunnitelmilla ja pitämällä peura virallisesti agendalla, on tehokkain tapa. Ilman näitä riistakeskukset joutuisivat tulevaisuuden osalta nostamaan kätensä ilmaan.
– Täysin vapaaseen metsästykseen ei kauheasti voisi kukaan vaikuttaa, Jörgen Hermansson muistuttaa.
Peuran- ja hirvenmetsästyskausi alkaa vahtimismetsästyksellä 1.9. Hirven osalta vahtiminen on sallittu ainoastaan pelloilta. Perinteinen peurojen ajojahti alkaa 30.9. ja hirvien 14.10. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa yhden aikuisen hirvieläimen tai kaksi vasaa, ellei pyyntiluvan ehdoissa ole muuta määrätty.