Johanna Kara lähti 30 kilometrin uintimatkalle Paimionjokeen
Johanna Kara oli torstaiaamuna lähdössä uimaan 30 kilometrin matkaa avovesissä. Hän starttasi Somerniemen kirkon rannasta. Suuntana oli Hovirinnan pato.
– Uin isän muistolle. Isä oli eläinlääkäri ja ajoi läpi Someron viljavien maisemien työssään tuhansia kertoja. Aion nyt uida samojen maisemien halki, kertoo Johanna Kara kunnianosoituksesta isälleen Pertti Karalle.
– Idea tuli jo viime vuonna ja puhuin siitä myös isälle. Valitettavasti isän aika tuli ennen kuin ehdin tämän toteuttaa, sanoo tytär isästään, joka menehtyi syöpään kuluvan vuoden maaliskuussa juuri ennen 87-vuotissyntymäpäiväänsä.
– Itselle tämä on suuri kunnia. Tällaiset tempaukset pitävät elämän mielenkiintoisena. Isälläkin oli elämänjanoa ja lapsenmielisyyttä.
– Tämä on tietysti myös valtava urheilusuoritus. Ikinä en ole näin pitkää matkaa uinut ennen. Pisin matka, jonka olen uinut avovesissä on 25 kilometriä. Olen ollut mukana myös Suomenlahden yli uineessa viestijoukkueessa.
Uiminen on Espoossa asuvalle Karalle tuiki tuttua.
– Olen yli 50 vuotta uinut kilpaa.
Hänet ja sisaruksensa on tutustutettu uinninsaloihin pikkulapsena Somerolla. Äitinsä Tuula Kara oli kilpauimari ja perustamassa Someron Esaan uintijaostoa.
– Äiti yhdessä Teponojan Matin kanssa oli aktiivisesti liikkeellä, että jaosto seuraan perustettiin, kun oma uimahalli vuonna 1972 Somerolle saatiin. Äiti toivoi, että uinnin arvostus kilpaurheiluna viriäisi.
– Isä ei ollut kilpaurheilija, mutta piti kunnostaan huolta. Hän kuljetti meitä lapsia ja teki eväitä. Me olimme sellainen perheyksikkö.
Johanna Kara arvioi matkaan kuluvan kymmenisen tuntia. Someron keskusta on noin puolivälissä reittiä.
– Olen suunnitellut, että kolme 3 kilometriä tunnissa olisi hyvä tahti. Se riippuu, millaiset virtaukset on ja onko tuulta.
Vierellä kajakissa meloo hänen miesystävänsä Kalle Hakonen. Tämä pitää huolen Johannan ruokahuollosta uintiurakan aikana.
– Minun pitää syödä pieniä suupaloja puolen tunnin välein, jotta jaksan. Geelejä, patukoita, urheilujuomaa, banaania, karkkia, pizzaa; suolan saannista täytyy pitää huolta, luettelee Kara.
Johanna Karan kummipoika Anton Kunnas ajaa autolla muun muassa Helsingin- ja Turunteitä pitkin, valokuvaa ja huoltaa. Välillä hän tulee mahdollisesti melomaan, jotta kajakin ”kapteeni” saa lepohetkiä.
Kara lähtee innolla ja ilolla urakkaan, josta isälleen kertoi.
– Se on vapaata vesialuetta. Sen kun vaan menee veteen ja alkaa uida, heläyttää Kara.
Tempauksella Johanna Kara haluaa kannustaa muitakin pulahtamaan luonnonvesiin.
– Suomessa on hienoja vesistöjä, joissa uida. Uimataito on tärkeä. Sillä voi pelastaa oman tai muiden hengen.
Johanna Kara on iloinen, jos ihmiset osallistuisivat syöpäkeräykseen osoitteessa https://kerays.syopasaatio.fi/participant/pertti-karan-muistouinti-30-km
