Raili ja Johannes Koroma ovat koonneet Matkalla maailmalle -kirjaan kertomuksia tekemistään ulkomaanmatkoista. Se on omakustanne ja vain pariskunnan omalle perheelle ja lähipiirille koottu kirja.
Matkoille on monesti lähdetty spontaanisti tai niin, että vain ensimmäiseen etappiin on varattu majoitus ja loput hotelleista on löydetty paikanpäältä. Romanttiselta kuulostaa ajatus ajaa kylmästä Suomesta etelään niin kauan, että kevät tulee vastaan.
Osa matkakohteista on kaukaisia ja eksoottisiakin. Omakohtaisiin matkakertomuksiin tulee syvyyttä, kun kirjoittajat taustoittavat matkoilla näkemäänsä yhteiskunnallisella tietämyksellään. Esimerkiksi Kuuban kuvailu saa lisämausteen siitä, kun kirjoittaja kertoo Kuuban ja Neuvostoliiton suhteesta ja mainitsee siinä yhteydessä Suomenkin.
Kaikissa kohteissaan Koromat kiertävät nähtävyyksiä: linnoja Loiressa, temppelialueen Siem Riepin lähellä, ihastelevat patsasta Puolassa ja niin edelleen. Kohteista ja kohdatuista ihmisistä kerrotaan lyhyesti lisätietoja, esimerkiksi Kambozassa opas kertoo olleensa äitinsä kanssa vankileirillä alle kymmenvuotiaana. Isä pidätettiin ja tapettiin – vain koska hän oli ranskanopettaja.
Tarinaa piristävät hauskat yksityiskohdat. Italiasta Koromat kertovat huomanneensa, ettei nopeusrajoituksia noudateta, vaikka niistä kerrotaan kyltein ja valvotaan automaattisesti. Vain aidon poliisin läsnäolo saa autoilijat hiljentämään vauhtinsa rajoitusten mukaiseksi. Selitykseksi paikalliset kertoivat, että viranomaiset asettavat nopeusrajoitukset välttääkseen itse joutumasta vastuuseen, jos joku joutuu onnettomuuteen kovan vauhdin vuoksi; syy on autoilijan, joka ei noudattanut merkittyä nopeusrajoitusta.
Puutarhat ja ravintolat kiinnostavat
Matkakertomukset kietoutuvat pariskunnan kiinnostuksen kohteiden ympärille: kauniit puutarhat ja laadukkaat ravintolat kiehtovat, ja niitä kuvaillaan liki kaikkien retkien yhteydessä.
Rooman Villa D´Esten suihkulähteiden kuvailu innostaa kotipuutarhuriakin – idea ylhäältä alas omalla painovoimallaan virtaavista suihkulähteistä on mainio ja toteutettavissa millä vaan rinnepihalla.
Matkamuistoksi on otettu kuva Loiren linnan keittiöpuutarhasta. Hilpeä yksityiskohta on, ettei taidokkaisiin muodostelmiin istutettuja kaaleja, kurpitsoja ja muita vihanneksia ja yrttejä syödä, ihastellaan vaan, ja niiden kuihduttua tilalle istutetaan muuta.
Rivieran kasvihuoneetkin saavat kirjassa oman huomionsa.
Herkuttelijat etsivät parhaat ravintolat
Vesi herahtaa lukijankin kielelle, kun lukee tarkkaa kuvausta illan menusta. Esimerkiksi Tonavalla matkaajille on tarjolla hanhenmaksatorttua kirsikoiden kera, paistettuja kampasimpukoita, hummeri-äyriäiskeittoa, paahdettua saksanhirveä ja niin edelleen. Poikkeus vahvistaa säännön, eikä hyvää ruokapaikkaa aina löydykään; kerran Koromat taittoivat nälkäänsä pelkillä hampurilaispihveillä.
Monet ruokakuvaukset sopivat myös vinkeiksi siitä, mitä itsekin voisi kokata. Taidankin ensi keväänä tehdä tuoretta parsaa Hollandaise-kastikkeessa!
Ravintolaillallisten lisäksi Koromat ostelevat tuoretta patonkia ja juustoja sekä tutustuvat paikallisiin toreihin. Provencen torilla Koromat tekevät ostoksia ja maistelevat tapenadeja, jotka yleensä tehdään mustista oliiveista mutta myös esimerkiksi artisokasta tai paprikasta. Pariskunnan makutestiä ne kaikki eivät kuitenkaan läpäise.
Bocusen kanan resepti on monille tuttu: kilo kermaa, kilo voita ja kana. Taatusti maistuu, olipa raaka-aineena kana tai kengänpohja.
Matkoilla kohdataan suomalaisia
Koromat kohtaavat matkoillaan myös suomalaisia. Eniten kirjassa näkyvyyttä saa taiteilija Johanna Oras , jonka ateljeessa Nizzassa Koromat vierailivat. Maamerkkinä Nizzan suosituimmalla kävelykadulla Rue De Francella näkyi Oraksen maalaus Myrskystä Saimaalla.
Saman myrskyn Koromat muistavat kokeneensa Suomessa ollessaan matkalla toiseen kotiinsa Somerolle.
Parannusehdotuksia
Matkat on tehty vuosien 2005–2013 välillä, mutta jostakin syystä matkakertomuksia ei kerrota aikajärjestyksessä. Kirjan kerronta on jouhevaa, mutta kirjoitusvirheet täplittävät tekstiä. Jotkin asiat on kerrottu kahdesti. Jonkinlainen yhteenveto napakoittaisi kirjan lopun; nyt tuntuu, kuin kirja loppuisi kesken.
Kirjan merkittävin kohderyhmä on todennäköisesti Raili ja Johannes Koroman ystävät, tuttavat ja sukulaiset. Muiden lukijoiden kannalta olisi informatiivisempaa, jos kuvateksteissä olisi kerrottu kuvassa olevien ihmisten nimet. Monesti kuvista toki tunnistaa matkailevan pariskunnan itsensä, mutta muita henkilöitä ei.
Kaiken kaikkiaan Matkalla maailmalle on rentouttavaa ja kiinnostavaa luettavaa. Sen sisältö on rikkaampi, kuin ennalta voisi ajatella omista matkoista kertovan omakustanteen olevan. Kirja on varmasti myös mukava muisto Raili ja Johannes Koromalle itselleen sekä heidän sukulaisilleen ja tuttavilleen. Kirja on painettu Somerolla Sälekarilla keväällä 2023.
”Puolen viikon somerolaiset”
Johannes ja Raili Koroma viettävät läpi vuoden Someron talossaan keskimäärin puolet viikosta ja loput Helsingin kodissaan. Koronavuodet kuluivat Someron maisemissa lähes kokonaan.
– Ostimme talon Someron keskustasta noin 40 vuotta sitten tädiltäni hammaslääkäri Liisa Koromalta. Siinä ovat asuneet aikanaan aikuiset lapsemme, jotka olivat töissä Salossa ja toivat hevosensa Somerolle ja olivat keskeisesti vaikuttamassa Someron tallin perustamiseen ja rakentamiseen, Johannes Koroma taustoittaa.
Pariskunta viihtyy Somerolla hyvin.
– Suhteemme Someroon on lämmin ja arvostava. Maisemat ovat kauniit, elämäntapa leppeä ja avulias, kävelymahdollisuudet hyvät ja somerolaisten henkinen aktiivisuus, muun muassa kulttuurielämä ja musiikkitarjonta on kunnioitettavaa, hän kiittää.
Yksi Raili ja Johannes Koroman yhteisistä kiinnostuksen kohteista on arvatenkin matkustaminen.
– Ehkä mieleenpainuvimmat matkat olivat siipirataslaivalla Missisipillä Memphisiin, Elvis Presleyn kotiin, jokilaivalla Mekongjoella Ho Csi Minhistä Kampodshan kadonneeseen kaupunkiin Angkor Wattiin ja jokilaiva Pietarista Petroskoin kautta Moskovaan. Niiden kanssa kilpailee ainutlaatuinen kokemus katolisen kirkon kardinaalien palatseista, erityisesti Hadrianuksen palatsista Roomassa, Johannes Koroma kertoo.
Johannes Koroma
– Helsingin Sanomien taloustoimituksen päällikkö 1964–1976
– Uuden Suomen ja Iltalehden vastaava päätoimittaja 1976–1989
– Teollisuuden Keskusliiton toimitusjohtaja 1992–2003
– kirjoittanut muun muassa useita erilaisia historiateoksia
Raili Koroma
– koulutukseltaan sairaanhoitaja ja sosiaalihoitaja
– työskenteli selkäydinvammaisten hoitolaitoksen Käpylän Kuntoutuslaitoksen vastaavana sosiaalihoitajana
– ravintolakulttuuriin erikoistunut tietokirjailija, tehnyt ravintola-arvosteluja Kauppalehteen ja Optioon, toimittanut Suomen Gastronomisen Seuran historian, kirjoittanut artikkeleita lukuisiin ravintola- ja gastronomia-alan kirjoihin ja kutsuttu puhumaan Haagan ravintolakoulun keittiömestareille
– Suomen Gastronomisen Seuran kunniapuheenjohtaja, aiemmin sen puheenjohtaja.