Halvalla ostamani oksasilppuri tuli alkukesästä vähemmän yllättäen tiensä päähän. Parin kuukauden pohdinnan lopuksi tulin siihen tulokseen, että lienee parempi siirtyä jatkossa muutamaa kertaluokkaa tehokkaamman laitteen käyttäjäksi harmaiden hiuksien välttämiseksi.
Tästä pääsin jälleen jokaisen omakotiasujan rakastaman pohdinnan pariin: ostanko uuden silppurin omaksi vai vuokraanko sellaisen tarpeen mukaan. Laskeskelin, että hyvällä suunnittelulla koko vuoden oksasilput saa urakoitua yhden viikonlopun aikana.
Vuokrahinnat eivät myöskään päätä huimanneet, ja uuden laitteen ostohinnalla olisi maksanut vuokria vähintään viiden vuoden tarpeisiin. Vuokratessa ei myöskään tarvitsisi murehtia monesta sellaisesta arkisesta asiasta, jotka ostaessa tulevat väkisinkin itse hoidettavaksi.
Lopulta päädyin kuitenkin ostamaan vuokraamisen sijaan. Tätä edeltävissä pohdinnoissa keksin toki monta järkevältä kuulostavaa tekosyytä: vuokralaite ei välttämättä mahtuisi kunnolla autoon, vuokraaminen vaatisi ennakkosuunnittelua eikä laite välttämättä olisi saatavilla lyhyellä varoitusajalla.
Sinetöin ostopäätöksen valehtelemalla itselleni, että voisin vuokrata ostamaani silppuria eteenpäin ja tienata ainakin osan hankintahinnasta tätä kautta takaisin. Tätä en toki saamattomuuteni ansiosta tule ikinä toteuttamaan.
Mielestäni noin tunnin verran ensimmäisen kuukauden aikana käyttämäni oksasilppuri on malliesimerkki siitä, kun omistamisessa tunteet menevät järjen edelle.
Joka kodin kaapit ja varastot täyttyvät samoilla tavaroilla, jotka seisovat suurimman osan ajasta käyttämättöminä. Silti niistä ei halua luopua eikä niiden vuokraaminen toiselle tai toiselta tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Vielä vieraammalta tuntuu ajatus jonkin päivittäin käytössä olevan hyödykkeen vuokraamisesta: en tunne ketään, joka olisi vuokrannut astiastoa tai televisiota, vaikka mahdollisuus kyllä olisi. Autoissakin omaksi ostaminen, käteisellä tai rahoituksella lienee edelleen huomattavasti leasing– ja vuokrasopimuksia yleisempää.
Tunteellinen tarve omistaa asioita johtaa omalla kohdallani liian usein siihen, että ostoskoriin päätyy ensimmäisellä yrittämällä edullisemman hintaluokan heikkolaatuinen tuote. Näin kävi myös edellisen oksasilppurin kohdalla – lopputuloksena oli kevyt ärtymys aina, kun silpuksi muuttamista odottava oksakasa edes vilahti näkökentässä.
aika näyttää, montako vuotta ja virhehankintaa vaaditaan ennen kuin päädyn konevuokraamoiden kanta-asiakkaaksi.
Kalle Elo
yrittäjä