Tiesithän, että rasismi on pelkoa. Se on pelkoa jotain sellaista kohtaan, jonka ajattelee olevan vierasta. Tuntematon pelottaa. Ihminen ei näe toista ihmistä, vaan pelkää omia ennakkoluulojaan. Ja kun ihminen pelkää, hän alkaa käyttäytyä huonosti. Maalaa uhkakuvia, näkee virheitä ja ongelmia. Rasismi on myös silkkaa tyhmyyttä ja ajattelemattomuutta.
Rasismi voi myös olla kateuden aiheuttamaa pelkoa siitä, että jossain toisaalla on enemmän ja parempaa. Moni on kateuden aiheuttamassa pelossa nähnyt oikeudekseen tavoitella itselleen asioita, jotka eivät hänelle kuulu. Tehnyt tämän rasismin varjolla. Uskotellut, että on olemassa parempia ja huonompia ihmisiä sen mukaan, missä nämä ihmiset asuvat tai miltä he näyttävät. Rasismi on kadottanut ja tuhonnut kokonaisia kansakuntia ja kulttuureita.
Kun ihminen pelkää toista ihmistä ulkonäön, maantieteen tai kulttuurin vuoksi, se on hämmentävää ja inhottavaa. Kun kieltäytyy auttamasta toista ihmistä tämän alkuperän vuoksi, näkee peiliin katsoessaan pelkurin. Ihmisen, jonka ymmärrys ei riitä tarkastelemaan elämää omaa itseä pidemmälle.
Euroopan unionin jäsenmaat ovat käyttäneet viimeisen viiden vuoden aikana satoja miljoonia euroja siihen, etteivät ihmiset Euroopan ulkopuolelta pääsisi mantereelle. Rakennamme muureja ja raja-aitoja vastoin parempaa tietoa niiden hyödyllisyydestä, tuemme miljoonilla euroilla maita, joissa ihmisoikeudet ovat vain kuiskaus aavikon laidalla. Käsi ylös kuinka moni uskoo, että EU:n yli miljardin euron tukiraha Tunisialle parantaa siellä köyhimmissä ja kurjimmissa oloissa elävien ihmisten elämää? Jos nostit kätesi, sinua on huijattu.
EU-maiden päättäjät katsovat silmiään räpäyttämättä, kun Kreikan merivartiosto hinaa pakolaislaivan pois aluevesiltään ja sadat ihmiset, suurin osa naisia ja lapsia, hukkuvat ”pelastajiensa” silmien alla. Kukaan ei joudu vastuuseen, sillä toimintaa siunaa hiljainen hyväksyntä. Totuus kuitenkin on, että Euroopan Unioni on ihmisiä murhaava rasistinen instituutio. Me suomalaisina kuulumme siihen.
Käännytämme pois ihmisiä, joiden lähtöpaikassa on sotaa, vainoa, kidutusta, äärimmäistä köyhyyttä ja lohdutonta toivottomuutta. Todistamme kerta toisensa jälkeen olevamme pelkureita. Kun viisikuukautinen vauva hukkuu äitinsä kanssa Välimereen, kun kokonainen perhe katoaa pakomatkalla ihmissalakuljettajien kynsistä ja kun sotaa pakenevat ihmiset joutuvat vankiloitakin huonompiin oloihin yrittäessään pelastautua ja ennen kaikkea pelastaa lapsensa, me käännämme selkämme ja vaikenemme, todistamme olevamme pelkureita.
Niin kuin Amerikan Yhdysvallat loi aikoinaan imagoa vapauden ja mahdollisuuksien mantereena, Eurooppa on kulkenut vanavedessä haluten näyttää olevansa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittava keskus. Ei sellaisia koskaan ollutkaan. Molemmat mielikuvat ovat romuttuneet.
Kyllä toivoa silti on. Vaikka et voisi lähteä pelastamaan ihmisiä kurjuuksien keskelle, voit tehdä hyviä asioita omassa ympäristössäsi. Ole avoin, toivota tervetulleeksi, tervehdi ja hymyile. Käännä aivosi ennakkoluuloasennosta vastaanottoasentoon. Voit vaikka vahingossa saada hyvän mielen. Laita hyvä kiertämään, on oivallinen sananlasku.
Kira Kauppi
yrittäjä