Teksti Olivia Luhtala, kuvat Pekka Kiljunen
Lahden satamassa Sibeliustalon kupeella ratkottiin viime lauantaina sprinttisuunnistuksen SM-mitalit. Someron Esan Tiina Väre onnistui voittamaan kultaa 40-vuotiaiden naisten sarjassa, vaikka aamulla hän vielä pohti, onko järkeä lähteä kisaan ollenkaan.
– Nukuin yön todella huonosti. Sain unta vasta aamuyöllä, hän kertaa.
Lopulta Väre päätyi kuitenkin lähtemään aamupäivän karsintaan yrittämään. Tavoitteena oli ainoastaan hyväksytty suoritus. Sarjan osallistujista kukaan ei joutunut jäämään finaalista pois, mutta karsinta määritti lähtöjärjestyksen iltapäivää varten. Väre pääsi tunnustelutyyliin juoksemansa karsinnan jälkeen starttaamaan finaaliin kymmenentenä.
– Karsinta ei mennyt kovin hyvin, Väre pohtii.
Sen sijaan finaali sujui Tiina Väreeltä hämmästyttävän hyvin.
– Sain siihen tehtyä tasapainoisen suorituksen. Keskityin täysin suunnistukseen.
Silti hänen mielessään ei hetkeäkään käynyt voittamisen mahdollisuus.
– Tiesin, että mukana on esimerkiksi entinen maajoukkuesuunnistaja ja moninkertainen MM-mitalisti Merja Rantanen, ja ajattelin, että hän tämän voittaa.
Lopulta Rantanen taipui toiseksi jääden Väreestä 21 sekuntia.
– Maaliin tultuani seurasin kisaa tulospalvelusta ja ihmettelin, miten voin vieläkin olla johdossa. Oli aika epätodellinen fiilis, kun tajusin, että olin voittanut, Väre kertoo ja jatkaa, ettei ole oikein vieläkään ymmärtänyt, mitä tapahtui.
Päivän ratoja Väre kuvailee todella vaativiksi.
– Pitkillä rastiväleillä piti katsoa tarkasti, mistä ylipäätään pääsee juoksemaan.
Sprinttisuunnistus on kaupunkiympäristössä tapahtuvaa suunnistusta, johon kuuluvat lyhyet matkat ja kova juoksuvauhti. D40-sarjan 2,7 kilometrin radalla oli 19 rastia, joten paikoin hyvin lyhyistä rastiväleistä piti selvitä vikkelästi.
Lopulta Väreen voittoajaksi kirjattiin 14.18.
– Niin nopeasti juoksin kuin pystyin samalla, kun piti suunnistaa. Loppukirissäkin yritin tosissaan, ettei sijoitus jäisi sekunneista kiinni.
Sprintissä on metsäsuunnistukseen verrattuna hieman erilaiset karttamerkit ja kielletyt alueet, joita tulee noudattaa. Myös kartan mittakaava poikkeaa muusta suunnistuksesta, sillä sprintissä käytetään 1:4000 karttaa.
Väre haki SM-sprinttiä varten pohjaa muutamista muista sprinttikilpailuista kesän aikana.
– Olen nyt pari viikkoa joutunut pitämään taukoa metsäsuunnistuksesta akillesjännevaivojen takia, mutta tämä tasaisemmalla alustalla juokseminen sopi sille hyvin, hän sanoo.
Väreeltä löytyy palkintokaapistaan jo useita SM-mitaleja, jopa mestaruuksia yösuunnistuksen puolelta. Sprintistä hän on aiemmin saavuttanut pronssimitalin ja useampia sijoituksia kymmenen kärjessä.
– Tämä oli siihen aika mukava kirkastus.
Tänä vuonna Väre listaa tavoitteekseen vielä yösuunnistuksen SM-kilpailut Lappeenrannassa syyskuun lopussa. SM-yöhön hän aikoo hakea tuntumaa ensi viikolla Varsinais-Suomen ja Uudenmaan aluemestaruuskisoista.
Ensi vuoden tavoitteikseen hän asettaa sprintin Suomen mestaruuskisat Espoossa sekä veteraanien MM-kilpailut Turussa.
– Turun maastot sopivat minulle, kun olen lapsesta asti tottunut suunnistamaan varsinaissuomalaisissa maastoissa, hän pohtii.
– Harjoitusmotivaatiota ei varmaan tarvitse suuremmin etsiä, sanoo Väre tuleva kilpailukausi mielessään.
Hän kannustaa seurakavereitaan käymään enemmän kilpailuissa ja etenkin SM-kisoissa.
– Siellä on aina huippuunsa viritetyt radat ja parhaat mahdolliset kartat.
