– Vanhuudessa parasta on vapautuminen ja hulvattomuus. Kun täytän 90, olen todella hulvaton, heläytti professori Sirkka-Liisa Kivelä, jonka elämäntyö on ollut geriatria, vanhuslääketieteen tutkimus ja kehittäminen.
Hän oli Somerolla vanhustenviikon juhlassa kertomassa, mitä koemme ja tunnemme, kun vanhenemme ja miten vanhenemiseen voi valmentautua.
Ulkopuolisille vanhuus näyttäytyy fyysisenä rapistumisena, haurastumisena, hitautena ja heikkoutena; yleensäkin kielteisinä asioina. Kivelä sanoi tällaisten asenteiden lisäävän ikäsyrjintää.
– Vanheneminen on syvällinen kehitys- ja kasvuprosessi, positiivinen kehitysvaihe. Toivon, että kertoisimme myönteisiä asioita vanhuudesta ja kokemistamme asioista. Elämä on kuin kantarelli, eikä laskeva käyrä.
Länsimaissa ihaillaan nopeutta ja siloposkisuutta.
– Nuorena lähdetään valloittamaan maailmaa ja luomaan uutta. Hankkimaan mainetta ja mammonaa. Se kuuluu elämään.
Iäkkäänä ihminen ryhtyy etsimään itseään. Miettii kuka on ja mikä on oman elämän merkitys. Mitä on tehnyt ja mikä on ollut tehtävänsä ketjussa.
– Palkkioksi saa vapauden, uuden luovuuden, veitikkamaisuuden ja laajentuneen mielikuvituksen. Saa olla se, joka on. Se on iso palkinto. Se voittaa kuoleman pelot.
Vanheneminen avaa uutta.
– Voi vapautua rooleista, kytkennöistä ja sanoa mielipiteensä. On ihanaa olla vanha: saa sanoa, mitä haluaa.
– Me tiedämme tavat toimia yhteisössä. Meillä on mittava elämänkokemus. Meillä ei ole menetettävää. Ollaan rohkeasti elämässä mukana.
Kivelä kertoi yhden esimerkin. Itsenäisyyspäivän vastaanotolla veteraani nousi ylös ja kysyi, saako hän laulaa presidentin rouvalle.
– Hyvällä käytöksellään ja laulamalla hän avasi uusia latuja. Luodaan mekin erilaista vanhuuden kuvaa.
Kivelä siteerasi Kyllikki Villaa: Vanhuus, voiko se olla näin hupsu ja kevyt?
Ei tarvitse muuta kuin rakastaa
Vanhuuteen liittyy negatiivisiakin asioita.
– Mutta on tutkittu, että sairaudet vievät enemmän kykyjämme verrattuna vanhuuteen, tähdensi Kivelä.
– Tässä kehossa on elettävä. Joka aamu on herättävä samaan kehoon. Paljoin on kiinni asenteista. Voi ajatella niinkin, että tämä keho on tuonut minut tänne asti. Muuten en olisi tässä.
Sirkka-Liisa Kivelä oli miehensä omaishoitaja 2012–2020. Puoliso sairasti syöpää, oli muistisairas ja liikunta- ja puhekyvytön.
– Se oli ajoittain raskasta. Mietimme, miten pärjäämme. Mutta eihän meidän tarvinnut muuta kuin rakastaa. Koen nuo sanat äärettömän tärkeinä.
– Olen ollut loppuun palanut, mutta olen toipunut omaksi itsekseni.
Vanhana kompensoimme puutteitamme. Otamme käyttöön rollaattorit ja apuvälineet selviytyäksemme.
– Minä olen aina kävellyt nopeasti. Ensin menivät ohi koululaiset, sitten työikäiset. Se harmitti. Päättelin, että kun tekee hitaammin asioita, niin se on tyylikästä. Tyyliä kehiin, kannusti Kivelä.
– Nuorilla on kiire jonnekin. He nielevät sanoista loput. Tyylitöntä, sanoin katsellessani televisiosta niitä sanojen nielemisiä.
Muistot auttavat menneen jäsentämisessä
Menneet muistot nousevat mieleen ihan itsestään.
– Menneen näkee tapahtumien jälkeisten kokemusten ja ymmärryksen kautta. Muistot auttavat menneen elämän jäsentämisessä. Kuka minä olen? Mikä on elämäni tarkoitus? Myönteiset muistot vahvistavat itsetuntoa.
Kaikilla on kielteisiä asioita menneisyydessä. Kivelä sanoi, että vaikeitakin asioita on käsiteltävä.
– Iäkkäinä kestämme sen.
– Muistot antavat ymmärrystä, miksi teimme aikoinaan valinnat; esimerkiksi valitsimme tietyn puolison ja työpaikan. Ne opettavat meitä olemaan armollisia ja antamaan itsellemme anteeksi.
Ikäihmisenä sukututkimus alkaa kiinnostaa. Oman elämän lisäksi suvun ja kansan menneisyys innostaa etsimään tietoa, mistä minä tulen ja mihin kuulun.
– Ihmisellä on halu kuulua johonkin.
Kertokaa lapsille tarinanne
Sirkka-Liisa Kivelä antoi yleisölle tehtäviä. Yksi niistä oli: menkää lasten pariin ja jutelkaa heille, minkälaisen historian olette kokeneet.
– Se on itselle, mutta lapsille tärkeää. He näkevät kauttanne, mitä vanheneminen on. Ettei vanhuutta eikä kuolemaa tarvitse pelätä. Heistä ei tule ikäsyrjiviä aikuisia.
Vanha ei etsi omaa hyväänsä. Toiveiden kirjo laajenee omasta navasta, lapsista ja lastenlapsista Suomen ja maailman lapsiin. Toivo maapallon säilymisestä elää.
Kivelä tähdensi, ettemme omilla teoillamme antaisi liikaa tilaa muille, sillä se voi tukea iäkkäiden syrjintää.
– Meillä on tarpeemme. Muistakaa, ettemme anna syrjiä itseämme emmekä syrji muita.
Kivelä antoi toisen tehtävän: mieti, onko itselläsi syrjiviä asenteita. Jos on, heitä ne romukoppaan
Aikakäsitys muuttuu
Vanhana havahtuu, miten elämä on kulunut hirveän äkkiä. Nykypäivä kuluu nopeasti. Tulevaa aikaa on vähän.
Sirkka-Liisa Kivelä kertoi, että yleensä ajasta puhutaan vuosikymmenien tarkkuudella, janana ja suorana viivana.
– Aikaa voi käsitellä myös ympyränä, jonka kehällä jatkuvat kevät, kesä, syksy, talvi, kevät… tai aamu, päivä, ilta yö, aamu…
Vanhana kiinnostus luontoon, maailmankaikkeuteen ja elämän syntyyn kasvaa. Uskon merkitys lisääntyy.
– Iäkäs voi kokea olevansa osa luontoa ja maailmankaikkeutta, pala elämän jatkumossa. Hyväksyy elämän mysteerin.
Tulee läheisten kuolemia ja hautajaisissa käyntejä.
– On pakko käsitellä tulevaa, omaa kuolemaakin. Se on kuin kallio edessä, jota ei voi muuttaa. Siitä ei selviä samoin puolustusmekanismein kuin nuorena, sivuuttaen. On pohdittava ja käytävä keskusteluja, ettei kokisi omaa kuolemaansa pelottavana. Myöntää, että tietyssä vaiheessa elämäni on loppuunsuoritettu.
Ohjeita: Varustaudu vanhuuteen ylläpitämällä toimintakykyäsi
-ennaltaehkäise sairauksia liikunnalla
-syö terveellisesti, muista D-vitamiinin ja kalsiumin saanti
-huolehdi ihosta, tasapainosta, suolen ja rakon toiminnasta ja että lääkitys on kohdallaan
-lepää, nuku tarpeeksi
-harrasta
-ole utelias, kiinnostunut erilaisista asioista
-ylläpidä perhe- ja ystävyyssuhteita
-mietiskele joskus
-osallistu yksinkin, harrasta solodatingia, solohengailua
-rupea vaan puhumaan tuntemattomienkin kanssa
-ole positiivinen: ilo ja huumori kuuluvat vanhuuteen
-älä suostu syrjittäväksi, äläkä syrji muita
-kerro muistojasi muille
-digitoi valokuvia, lahjoita rakkaita esineitä niille, jotka niitä tarvitsevat ja arvostavat
-opettele sähköistä asiointia
-selvitä sosiaaliturvasi
-perehdy apuvälineisiin, turvatekniikkaan ja asumismahdollisuuksiin, varustele koti vanhuutta varten ja tee muutostyöt hyvissä ajoin
-mieti, kuka minua auttaa, kun olen vanha
-tee edunvalvontavaltuutus, hoiva- ja hoitotahto sekä testamentti
-mieti hautapaikka ja hautajaisjärjestelyt