Somerolainen paluumuuttaja Pertti Hagelberg avasi taidenäyttelyn kirjaston Parvigalleriassa. Seinillä on hänen valokuvistaan tehtyjä canvas-tauluja. Samalla hänen runokokoelmansa Mielentiloja julkistettiin.
– Tämä kaikki tässä on osa minua; osa elämääni, kaaosta, jota olen yrittänyt saada jonkinlaiseen järjestykseen. Tämä näyttely, tämä kirja sekä tämä ilta on haaveitteni Check Point. Toivottavasti ei kuitenkaan Final Count Down, tuumasi Hagelberg näyttelynsä avajaisissa.
Hagelberg on onnellinen, että on voinut toteuttaa nuoruuden haaveitaan.
– En onneksi enää haaveile tulevani muusikoksi, Someron Sonny Rollinsiksi, en kirjailijaksi Someron Saarikoskeksi enkä valokuvaajaksi Someron Samuli Paulaharjuksi, kuten haaveilin joskus nuorena miehenalkuna.
Hän haaveilee ainoastaan, että voi vähän soitella omaksi ilokseen, kirjoitella joskus jotain, kun on pakottava tarve sekä ottaa valokuvia, jotta olisi sitten vielä vanhempana jotain muisteltavaa.
Nuoresta saakka musiikkia harrastanut, esimerkiksi rumpuja ja saksofonia yhtyeissäkin soittanut ja kuoroissa laulanut Hagelberg hankki tänä vuonna tenorisaksofonin. Sen soittoa hän aikoo ottaa pikkuhiljaa haltuun.
– Maailman ongelmat tuntuvat murskaavan suuruisilta, lamaannuttavilta. Ilmastonmuutos, luontokato ja tekoäly. Siinä tämän päivän paha kolminaisuus.
Tekoälyssä Hagelberg näkee olevan todella runsaasti väärinkäytöksen mahdollisuuksia kiistattoman hyödyn ohella. Väärinkäytösten hän sanoo liittyvän rankimmillaan rikolliseen toimintaan, mutta merkityksellisen paljon myös mediassa jaettavan tiedon manipulointiin.
– Pahimmalta tuntuu se, että kohta ei enää tarvita kirjailijoita, kuvataiteilijoita, ei säveltäjiä, ei muusikoita. Tekoäly hoitaa kulttuurialan. Ja kun ihmisen luovuutta, älyä ja osaamista ei enää tarvita, ne kuihtuvat ja kuolevat pois. Toivon olevani väärässä.
Hagelberg ei kuitenkaan lannistu.
– Se mitä jokainen kaikesta huolimatta voi tehdä, on että muistaa haaveilla ja unelmoida. Haaveilla ja unelmoida paremmasta. Löytää se itselleen onnellinen olotila, jota kohti pyrkiä. Ja myös tehdä jotain sen eteen, että haaveet, vaikka vähäpätöisetkin, muodossa tai toisessa toteutuisivat.
LOKIT
Kesäisen illan kiireetön hetki
valkopurjeet merellä sekä
lokit
jotka lensivät
läpi menneiden kesien
muistoista kaukaisilta kalliorannoilta
kauan sitten eletyiltä
Sanoiksi muovatut mielentilat
Hagelberg kuvaa runojaan rönsyistä riisutuiksi sanoiksi ja muovatuiksi mielentiloiksi. Niihin sisältyy muistikuvia unelmien synnystä, haaveiden ajasta.
– Lokkeja, jotka lensivät menneistä kesistä, kaukaisilta kalliorannoilta. Kirpeitä pakkasaamuja häikäisevän kirkkaine auringonnousuineen, kuurasta kimmeltävine puineen. Havaintoja matkan varrelta. Näin ainakin itse ne koen.
Hän sanoo, ettei runoissaan ole mitään piilomerkityksiä.
– Niissä ei myöskään ole mitään syvällistä taiteellista sanomaa. Ne ovat tekstejä, jotka käsittelevät jokaiselle helposti luettavia ja avautuvia arkisia asioita.
Mielentiloja-kokoelmassa on mukana jo Sanoitetuissa kuvissa -kirjassa olleita runoja. Osaa niistä hän on muokannut; toisia enemmän, toisia vähemmän.
– Jätkäsaaren aika, aika jolloin olin somerolainen Helsingissä, on esillä vahvasti ja monissa runoissa jotenkin alistuneen pessimistisesti.
Loppupuolella kokoelmaa nousee pintaan ajan rajallisuus sekä kaiken päättymisen vääjäämättömyys.
Rosoisuudella tunnelma esiin
Pertti Hagelberg on harrastanut valokuvausta oppikouluajoista lähtien.
– Reilut kymmenen vuotta sitten sain päähänpinttymän: kuvat ilmaisevat tunteita ja tunnelmaa paremmin, kun niistä nostaa selkeästi esiin keskeisiä tuntemuksia, asioita ja elementtejä. Niinpä olen käsitellyt kuviani kokeilumielessä aika rajullakin otteella. Lopputulos on niin sanottua grungea: rosoista, likaista ja epäsiistiäkin.
Hagelberg kokee löytäneensä itselleen sopivan tyylin, jolla nostaa kuvissaan esiin niiden aiheuttamat tuntemukset ja tunnelmat.
– Mitään elementtejä en ole poistanut kuvista enkä mitään niihin lisännyt. Ainoastaan rajauksella, sävyillä ja rosoisuudella korostanut siinä olevia mielestäni merkityksellisiä seikkoja.
Poikkeuksen tekee taulu Tarinan synty. Siihen Hagelberg on lisännyt Välimeren päälle kuvan vuosimallin 1952 Underwood-kirjoituskoneestaan.
Mitä yritän itselleni todistaa?
Pertti Hagelberg on miettinyt, miksi hän valokuvaa, pitää näyttelyjä, kirjoittaa ja on tehnyt kirjoja.
– Vastaus on, että jonkinlainen tekemisen pakko. Olen pyrkinyt toteuttamaan jo nuoruudessa syntyneitä haaveita. Nyt on tullut hetki jollain tasolla paketoida koko tämä elämäni haaveiden kehä.
Hagelberg kuvaa sitä jonkinlaiseksi loppurutistukseksi.
– Musiikki on ollut minulle selkäranka, joka on auttanut pysymään kasassa vaikeinakin aikoina. Kirjoittaminen on myös jossain muodossa pysynyt varjona kintereilläni nuoruudesta alkaen. Valokuvaaminen on myös ollut lähes elämän mittainen harrastus.
Pertti Hagelbergin Valokuvia canvas-tauluissa 30.10. saakka kirjaston Parvigalleriassa
KAPINALLISET
Asiat
ovat taipuvaisia järjestymään
ajatukset sen sijaan ovat
kapinallisia
kurittomia
vaikeita saada säntilliseen järjestykseen
pysymään
talutushihnassa
pään sisällä
