Kisailua okimisessa ja sometuksessa

0
Taneli Norrbyn mielestä kalastus on rentouttavaa, palkitsevaa ja hyvää ajanvietettä.

Teksti ja kuvat Olivia Luhtala

Avoimessa mato-onkikilpailussa palkinnot jaettiin suurimman kalan saajalle, näyttävimmän suorituksen tehneelle ja hyvin somettaneelle osanottajalle.

Somero Sydämessä ry järjesti toista kertaa kaikille avoimet onkikilpailut Kirkkojärvellä. Tällä kertaa mukana olivat myös Someron Voiman P10-junioreiden edustajat pitämässä kahviota, jonka tuotot menivät joukkueen toimintaan.
Kilpailussa sai onkia rannalta, laiturilta tai veneestä mato-ongella.
Kalastaa sai Kirkkojärven alueella, joka rajautuu Kohnamäen kävelysiltaan ja ohikulkutien siltaan.
Kaikkiaan osallistujilla oli kolme tuntia aikaa kalastaa hämärtyvässä syysillassa, mutta halutessaan kalastuksen sai lopettaa jo aiemminkin.
Palkittavia kategorioita kisassa oli kolme: suurin kala, näyttävin suoritus ja paras sometus. Kaikista näistä palkinnoksi sai 50 euron lahjakortin valitsemaansa Somero Sydämessä yhdistyksen jäsenliikkeeseen.
Suurimman kalan sai Rene Mäkinen , näyttävimmän suorituksen hoiteli Leevi ja Hyvin sometettu -palkinnon vei joukkue Kala Hessut.

– Muutama kerta kesässä koitetaan päästä ongelle, sanoo Lauri Laine, joka osallistui kilpailuun poikansa Akselin kanssa.
– Niin kauan kuin muistan ollaan joka kesä käyty ongella.
Tämä oli kuitenkin heidän ensimmäinen kertansa onkikilpailussa.
– Pojat pelaa SoVossa jalkapalloa ja äiti on täällä pitämässä kioskia, joten me tultiin siinä varjolla osallistumaan.
Onkiminen on heistä palkitsevaa ja mukavaa, varsinkin kun joskus saa saalista.
– Joskus harvoin, kun jotain isompia haukia tai muita on saatu, niin niitä on paistettu, hän jatkaa.
– Akseli on lohiakin saanut silloin tällöin Letkulta Myllyjoesta, mihin niitä on istutettu.
Heidän mielestään lohi on paras ruokakala, ja sitä he yleensä valmistavat uunissa.

Aarni Rupponen (vas.) ja Verneri Viilola ovat harrastaneet kalastusta lähes koko elämänsä.

Aarni Rupponen ja Verneri Viilola sanovat harrastavansa kalastusta usein.
Kaksikon lempikalastusmenetelmä on virvelöinti.
– Mä olen harrastanut tätä kymmenisen vuotta. Ihan pikkupojasta asti, kertoo Rupponen.
– Mä olen kalastanut ehkä kuusi vuotta, Viilola sanoo.
Kalastuksessa heitä viehättää kalan saaminen ja rauhallinen tunnelma veden äärellä. Rupponen sanoo, että erityisesti Lapissa kalastaminen on hienoa.
Poikien mielestä parhaat kalapaikat löytyvät Somerniemeltä, Ivalosta ja Norjasta.
– Vaikka eihän niitä voi kertoa, he lisäävät.
– Jos saatu kala on pieni, se päästetään takaisin ja jos se on iso niin se syödään, Rupponen toteaa ja sanoo, että yli puolen kilon painoiset kalat ovat hyviä syötäviksi.
– Jos saalis on särki, se heitetään pois, mutta pikkuahvenet syödään, jatkaa Viilola.
Rupposen mielestä paras kalaruoka on graavitaimen, kun taas Viilolan suosikki on kylmäsavulohi. Myös uunilohi on heidän mielestään hyvää.
– Kokkaan itse ahventikkuja nuotiolla. En mä paljon muuta osaa tehdäkään, kertoo Viilola.
– Kalaruoassa pitää olla suolaa, muuten se ei maistu hyvältä, Rupponen muistuttaa.

Hermanni Kalliolan (vas.) ja
Taneli Norrbyn mielestä kalastus on rentouttavaa, palkitsevaa ja hyvää ajanvietettä.

– Kesäisin harrastan kalastusta lähes joka päivä, sanoo Taneli Norrby , joka osallistui kisaan yhdessä Hermanni Kalliolan kanssa. Heidän joukkueensa nimi oli Kala Hessut, ja he voittivat Hyvin sometettu -palkinnon.
– Aktiivisesti olen harrastanut kalastusta kolmisen vuotta, mutta pikkupojasta asti olen käynyt kalassa, Norrby kertoo.
Molemmat pitävät eniten heittokalastuksesta ja vetouistelusta veneen kanssa.
– Tänä vuonna on varsinkin tämä mato-onkiminen vähän jäänyt. Viime vuonna tuli vielä ongittua jonkin verran, sanoo Kalliola.
– Olen ollut mukana, kun tuossa Rantatuvalla on järjestetty onkikilpailuja, hän kertoo.
– Mä olen käynyt Lohjanjärvellä 24 tunnin uistelukilpailussa. Ensi kuussa olisi myös hauenkalastuskilpailu HK Open, Norrby kertoo.
Someron parhaaksi kalapaikaksi miehet nimeävät Painion.
– Tänään tultiin tänne ihan urheilun vuoksi ja jos vaikka vahingossa tulee saalistakin. Tämä on hyvää ajanvietettä, he sanovat.
– Kalastaessa mieli lepää. Se on rentouttavaa, kuvailee Kalliola.
Heistä tärkeintä ei ole saalis, vaan hyvä seura ja tekeminen.
– Monet uistelureissut on pitkin järveä vedetty, oltu 12 tuntia tai pidempäänkin. Kun on nätti ilma ja vähän evästä niin päivä menee aika äkkiä. Se on hyvää ajanvietettä ja oikeasti tosi palkitsevaa sitten kun kiinni iskeekin joku iso kuha tai hauki. Vaikka niitäkin on paljon tullut, niin se on aina sellainen voiton hetki, Norrby sanoo.
– 12 tuntia kun ollaan vesillä, niin se tarvitsee vain sen yhden ison kalan.
– Jos se on hyvä ruokakala, niin pannulle se joutaa, toteaa Kalliola.
– Haukea jos tulee, niin sen päästän melkein aina pois, mutta jos tulee hyvän kokoista kuhaa tai ahventa, niin ne savustetaan, sanoo Norrby.
Heidän mielestään parhaita ruokakaloja taimenen ja lohen lisäksi ovat juuri kuha ja ahven.
– Suolat päälle ja savustimeen. Savustettu kala on aina hyvää, sanoo Kalliola.